Kuten olen aikaisemmin - useaankin kertaan - kirjoittanut, olemme vuodesta 1982 lähtien polttaneet päärakennuksen massiivisessa, varaavassa takassa aikamoisen määrän puuta.
Lämmityskautena takkaa lämmitetään jotakuinkin joka kolmas päivä - kunnon pesällinen.
Lisäksi rakentamallamme Pikkupuolella 1990-luvun loppupuolelta lähtien leivinuunissa ja niinikään varaavassa takassa on palanut puuta jonkin verran.
Meillä on vuosikymmenien aikana ollut monenlaista polttopuuta käytettävissä.
Viime vuosina meillä on ollut erittäin pääasiassa hyvälaatuista kouvuhalkoa/-klapia, sitä on tälläkin hetkellä erillisessä, avonaisessa puuvajassamme parin vuoden polttotarpeeseen.
Lisäksi olemme ostaneet tänä syksynä kuivumaan koivupuuta, jonkin verran havupuuta. Nämä puut otetaan käyttöön pääasiassa parin-kolmen vuoden kuluttua.
Koivuklapit ottavat herkästi hometta pintaan sopivan kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa.
Homeisia puita ei kannata tuoda niiden kuivuttuakaan sisälle. Vähän homehtuneita puita voi polttaa takassa, mutta puut on syytä tuoda ulkoa ja pistää saman tien pesään. Näin homeitiöiden leviäminen jää mahdollisimman vähäiseksi.
Näin mekin olemme viime aikoina menetelleet.
Todettakoon, että meillä em. puut saavat kuivua vuoden-kaksi. Voi olla, että niitä otetaan vähitellen käyttöön/polttoon jo vuoden, puolentoista kuluttua.
Kaadoimme/kaadatimme viime keväänä viisi elinkaarensa päähän ehtinyttä pihakoivua ja samalla jyrsitytimme kannot pois.
Saattaa olla, että ensi kesänä kaadamme neljä lisää. Jos näin käy, on 1950-luvun loppupuolella istutettu kaupunkikoivukujamme historiaa - aika aikaansa...
Kyllähän pieni vaivannäkö näkyy jonkin verran sähkölaskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti