Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä...

Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä... Heräsin tänään jostain syystä poikkeuksellisen aikaisin aamulla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan tulet ja aloin tutustua päivän media-antiin. Vilkaisin muun muassa Helsingin Sanomista mielenkiintoisen kuvakoosteen vuodelta 2020. Kyllä tuo kirottu Koronavirus-ongelma hallitsi kuvakoostetta. Selailin läpi myös oman pöytäkalenterini. Yllättäen havahduin tosiasiaan, että läheskään kaikki tapahtumat, jotka olin lyhyesti merkannut muistiin eivät olleet kristallinkirkkaina omissa ajatuksissa. Kai ne olivat sitten loppujen lopuksi osittain epäolennaisia merkintöjä... Mitä kuluneesta vuodesta 2020 on jäänyt niin sanotusti käteen? Kokousmerkintöjä oli aikalailla. Samoin kesään liittyviä merkintöjä: Selkäsaaressa käyntejä: Kalastusjuttuja ja puunkaatoa/katkomista/pilkkomista. Vaikka kalastelin vähemmän kuin aikaisempina kesinä, niin sain ennätyskokoisia ahvenia ja ensimmäistä kertaa kuhan katiskalla. Kotona tontilla puunkaatoja ja tontinkulmalla perunanviljely onnistui hyvin, ryytimaa kukoisti ja rapasperit kasvoivat... Ulkopuolelta omien aktiviteettiemme on todettava Veeran Voice of Finland-menestys. Se oli hänelle erinomaista esiintymiskokemusta, josta on varmaan hyötyä jatkossakin... Ei kai tässä sitten auta muuta kuin alkaa odotella vuoden vaihtumista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa ja kevyttä lumikolailua. Sen verran on kevyttä pakkaslunta satanut, että pääsee/joutuu pihalle lumikolan perässä kävelemään hyötyliikuntana. Voi olla, että vien Pikkupuolellekin ahkiollisen klapeja. Olemme tähän saakka selvinneet lämmityksissä tontiltamme kaadettujen puiden - iso hopeakuusi ja monihaarainen koivu - pätkittyjen ja pilkottujen klapien voimin. Arvelen, että puuta riittää helmi-maaliskuun vaihteeseen. Silloin viimeistään on pakko tilata puukuorma eli perinteiseen tapaan ylivuotisia koivuklapeja. Ilmeisesti otamme silloin hiukan lyhyempää tavaraa kuin aikaisemmin. Todennäköisesti 40 cm klapeja... Miksi? Siksi, että olemme opetelleet varsinkin päärakennuksen takkaa lämmittämään lyhyemmillä puilla ja pienemmillä puumäärillä kuin aikaisemmin. Se on näyttänyt toimivan ilman ylimääräisiä "savuntuprauksia". Niin - olemme saaneet Pikkupuolelle tutun lomavieraan - Veeran - vuoden viimeisiksi päiviksi.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Meillä oli eilen rajanaapureidemme kanssa Pikkujoulu. Kyllä - olimme päättäneet aikoinaan kesäisen tapahtuman yhteydessä, että vietämme Pikkujoulun kaikille soveltuvana aikana. Se aika oli tiistaina 28.12.2020 klo 16-20... Olimme sopineet työnjaosta: Ruoka- ja juomapuolesta sekä jaettavista x-y euroa maksavista lahjoista. Erinomainen ateria, jälkiruoat ja palanpainikkeet. Erityisen jännittävä hetki oli Pikkujoululahjojen jakohetki, arvonta... Mistä ihmeestä se Pikkujoulujoulupukki oli tiennyt akuutit lahjatarpeet. Jokaiselle tapahtumaan osallistuvalle osui kuin nakutettu oikea/tarpeellinen hyötylahja. Päätimme tehdä tästä perinteen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni sanoi menevänsä Pikkupuolelle laittamaan takkaan tulet. Veera oli ilmoittanut tulevansa lomavieraaksemme - hyvä niin. Virittelen käyttöön uusia - vuoden 2021 - kalentereita, perinteisiä tasku- ja pöytäkalentereita. Jokohan ensi vuonna otan myös älypuhelimen kalenterin käyttöön...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä... Herätykset olivat päällä poikkeuksellisen aikaisin tänään. Miksi? Siksi, että etelän Pikkupuoli-vieraamme - Timo ja Sami - olivat aikaisin lähdössä ajelemaan takaisin Ruuhka-Suomeen. Jotakuinkin 06.30 he lähtivät. Toivottelimme hyvää matkaa ja varovaista ajoa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kohtapuolin pihalle lumitöihin. Todennäköisesti fiilistelen rauhallisesti lumilapiolla ja lumikolalla. Tuskin käynnistän vielä lumilinkoa...

Team teaching in the vocational education...

Tiimiopetus ammatillisessa koulutuksessa (Team teaching in the vocational education) - kyllä... Kansainvälinen opettajatyöryhmä oli kaksi ja puoli vuotta tutkinut tiimiopetusta ammatillisess koulutuksessa. Olin mukana em. ryhmässä. Oli loppuraportin julkaisemisen aika. Olin lupautunut esittelemään sen kuulijakunnalle. Suuressa luentosalissa oli osa tutkijoista ja suuri joukko opiskelijoita. Esittelin aineiston, loppuraportin perinteisen liitutaulun ja piirtoheittimen/piirtoheitinkalvojen avustuksella. Nykyajan tietotekniikkalaitteiden sovellutuksia ei ollut käytettävissä. Kaikki sujui alustavien suunnitelmien mukaisesti. Niin - tämä oli viimeöinen uneni, jonka herättyäni muistin erityisen selvästi. Kyllä tuossa unessa oli siteeksi asiaakin, totuuttakin. Tein tutkielman, oikeastaan opinnäytetyön Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistoon (AHO) 1970-luvun loppupuolella. Aiheena oli opetusjärjestelyihin liittyvää, nimenä Yhteistyö ja opettajajärjestelyt ammattikouluissa (käytännössä TEAM- Teaching/Tiimiopetus ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa). Elettiin pienimuotoisen "järjestösodan" aikaa ammatillisella koulutussektorilla ja opetusjärjestelyihin liittyvä aihe oli kohtalaisen arka asia. Minutkin yritettiin hakata henkisesti mustelmille asiassa. Päädyin em. tutkielma-aiheeseen ystäväni, silloisen Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n puheenjohtajan Seppo Helakorven toivomuksesta. Hän oli "vihkiytynyt" tiimiopetusaiheesta. Todettakoon, että Rovaniemeltä lähtöisin ollut Seppo autoinsinööritukinnon lisäksi suoritti sittemmin DI-tukinnon, maisteritukinnon ja vieläpä väitteli tohtoriksikin... Niin tuo "järjestösota" päättyi OAJ:n ja IL:n sopimukseen 1990-luvun puolessa välissä, sopimuksen pääallekijoittajina edellä mainittujen yhdistysten silloiset puheenjohtajat Erkki Kangasniemi ja Matti Viljanen. Tosin sopimukseen liittyvät jälkiseurantatoimenpiteet eivät toteutuneet käytännössä mielestäni sopimustekstin mukaisesti.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olihan mielenkiintoinen puhelinkeskustelu iltapäivällä - kyllä... Kemiläinen liikemies Ilpo Tasala soitti minulle luettuaan erään Facebook-tekstini. Totta - kirjoitin: Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJAN PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi. Luettu on ja mielenkiintoiseksi todettu. Monia minullekin tuttuja henkilönimiä on kyseisessä kirjassa. Vaimoni Tuula - aikanaan Veitsiluodossa asuneena - on tuntenut henkilökohtaisesti monia kirjassa esiintyneitä henkilöitä mukaan lukien päähenkilön Seeva Vuolteen. Niin - Ilpo kertoi saaneensa joululahjaksi kyseisen kirjan ja kertoi isänsä olleen toisen maailmansodan aikana samalla alueella/rintamalla, samoissa tehtävissä kuin Seeva Vuolle. Toisin sanoen kaukopartiomiehenä. Ilpo kertoi, että isänsä ei näistä asioista koskaan kertonut. Juuri näin, eivät kertoneet juuri muutkaan monivuotisista, rankoista kokemuksistaan...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä... Niin - eilen loppuiltapäivästä nuoretmiehet - Timo ja Sami - saapuivat vieraaksemme Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta viimeksimainitun autolla. Kävivät illansuussa saunassa. Vaihdoimme vähin kuulumisia. Tänään perinteisen aamutoimien jälkeen klapit päärakennuksen takkaan ja korillinen puita varasto- ja puukatoksesta. Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJA PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi... Ulkona näyttää sataneen sen verran lunta, että voisi harrastaa kuntokävelyä lumikolan perässä. Voi olla, että jätän kuitenkin väliin. Ehtiipä tuota huomennakin.

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä...

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkaan. Voi olla, että käymme autoajelun kaupungilla. Illalla saamme tuttuja vieraita - Timo ja Sami - Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta. Olemme sopineet riittävistä varotoimista tuon kirotun, kirorotun, kirotun Koronavirus-ongelman suhteen... No niin - kävin yksin "Tapaninpäiväajelulla" keskustassa. Hahtisaaren Nesteellä tankkasin Land Roverin ja ajelin uteliaisuuttani sisäsataman kautta. Jäätä on, mutta perinteiseen tyyliin odotan itse, että ensimmäiset moottorikelkanjäljet näkyvät jäällä ennen ensimmäistä Selkäsaareen menoa. Kotiin tultuani täydennän Pikkupuolen klapivarastoa. Vaimoni pistää paikkoja kuntoon vieraiden varalta ja lähtee kohtapuolin kaupoille.

Se on Joulupäivä nyt - kyllä...

Se on Joulupäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen iltapäivällä todennäköisesti katsomme Suomen television monijouluisen klassikon: Ihmeellinen on elämä. Se "kolahtaa" vuodesta toiseen... Mikä ihmeen Ihmeellinen on elämä? Ihmeellinen on elämä Jokajouluinen klassikko kertoo amerikkalaisesta pikkukaupungista ja itsemurhan partaalle ajautuneesta miehestä, joka saa tilaisuuden nähdä elämänsä uudessa valossa. O: Frank Capra. N: James Stewart, Donna Reed. (It's a Wonderful Life, USA 1946) Mutta sitä ennen talonmieshommia: Puuhuoltoa, Pikkupuolen takan lämmitystä ja kompostoivan puuseen kuorikepussitäydennystä, jne. ... Näitä touhutessani katselin pätkiä Veikko Huovisen kirjaan Konsta Pylkkänen perustuvasta televisioelokuvasta - erinomainen sekin.

Se on Jouluaatto nyt - kyllä...

Se on Jouluaatto nyt - kyllä... Nousin poikkeuksellisen aikaisin ylös ja pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vaimoni pisti pienen, jääkaapissa sulamassa muutaman päivän olleen, kinkun leipäkuorutuksella tavalliseen sähköuuniin. Tähän saakka olemme paistaneet kinkun yöllä ja nauttineet aamulla "taivaallisesta" tuoksusta. Pienen kinkun paisto onnistuu varsin hyvin aattoaamunakin. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin todeta, että se on Jouluaatto nyt ja ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen selailin hiukan netistä, mitä maailmalla on tapahtunut. Aika lailla tutun oloista menoa, kukaties eri puolilla maapalloa olevat häiriöpesäkkeet ovat hiukan rauhoittuneet Jouluksi , mene ja tiedä. Samat populistit näyttävät olevan esillä mediatarjonnassa: Englannin pääministeri Brexitmurheineen, Venäjän presidentti armahduslainsäädäntöprosesseineen/myrkytysvalheineen ja USA:n presidentti vaalisyytösvalheineen/armahdusprosesseineen, jne. ... Jälkimmäisin vielä hetken aikaa - onneksi. Suomen Meri-Lapin, Kemin, Haukkarin Kainuunkadulle Joulu lähestyy totutulla tavalla erittäin rauhallisesti. Vaimoni lähtee käväisemään kaupoilla, minä yritän jatkaa orientoitumista työpöytäni ääressä hiukan entisestään uudentyyppiseen somemaailmaan. Joulupukki on jo lähtenyt liikkeelle Korvatunturilta. Saattaa olla, että Joulupukinkin työrupeama huomenna on näinä kirotun Koronavirus-ongelman aikana poikkeuksellinen. Ei taida aivan joka paikkaan olla asiaa ja hyvä niin. Homma hoitunee nykyajan tyylliin osittain - etänä... Kaikesta edellisestäkin huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021 - eletään ihmisiksi...

Postia pappi Jaakobille...

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 2009. Pääosissa ovat Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen. Tarina Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. 1970-luvun alun Suomeen sijoitettu elokuva kertoo sokeasta papista Jaakobista ja armahdetusta elinkautisvangista, Leilasta. Kun Leila pääsee vapaaksi, hänelle tarjotaan paikkaa Jaakobin henkilökohtaisena avustajana syrjäisestä pappilasta, jonne Leila vastentahtoisesti meneekin. Leilan tehtävä on lukea "seurakunnan" lähettämiä kirjeitä, joista useimmat ovat esirukouspyyntöjä tai hengellisen avun etsintää. Jaakobille kirjeliikenne on elämäntehtävä, mutta Leilaa se ei juuri kiinnosta. Niin - kyseinen televisioelokuva on esitetty aiemminkin, kukaties useita kertoja. Ensimmäistä kertaa keskityimme katsomaan se yhtäjaksoisesti kokonaan. Kyllä siinä on koskettavia elementtejä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuossa aamupäivällä pohdiskelin, että tänään ei ole juuri mitään tekemistä, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua... Katunaapurin kanssa olimme eilen sopineet tietystä pienasunnon tuunaamisesta. Homma tänään hoidettu nopeasti, asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Olen käynyt sähköpostiviestintää Kemin kaupungingeodeetin kanssa Veitsiluodon/Rytikarin vanhan koulun opettajien asuntolarakennuksesta. Asia kiinnosti minua rapiat kaksikymmentä vuotta sitten, tein jopa rakennukseen liittyviä selvityksiä/suunnitelmia. Kyseinen rakennus on Museoviraston sr-1 - merkinnän, "rasitteen" alla. Tänään on meillä niin sanottu Veera-päivä, kyllä, vaimoni haki Veeran lukiolta meille. Sain häneltä alustavaa avustusta tuohon uudenkarheaan älypuhelimeen. Samalla hiukan auottiin uutta Gmail-tiliäkin. Käytännössä minulla on tällä hetkellä kolme sähköpostiosoitetta. Eiköhän jatkossa yksikin riitä, mutta olkoon nyt tässä muutosvaiheessa näin... Olen ottanut viikonvaihteessa yhteyttä älypuhelimen myyjäliikkeeseen. Tarvitsen apua hiukan langattomien palvelujen varmistamiseen reitittimen ja taulutelevision välillä. Arvelen sieltä otettavan kohtapuolin yhteyttä, viimeistään joulunpyhien jälkeen...

Suunnitellun vanhenemisen strategia...

Kaivoin vanhan - aina ajankohtaisen - tekstin esille, joka on taannoin julkaistu silloisessa paikallislehdessä. Sopii mielestäni erinomaisesti näin jouluviikon menoon. SUUNNITELLUN VANHENEMISEN STRATEGIA Jos otsikko tarkoittaisi Sinun tai minun – suunnitellun vanhenemisen strategiaa – asia olisi erittäin merkityksellinen ja herättäisi laajaa kiinnosta. Tuntisimme itsemme edelleen ikääntymisestämme, hapertumisestamme huolimatta tarpeellisiksi jopa hyödyllisiksi ns. hyvinvointiyhteiskunnan jäseniksi, jotka siirtävät elämänkaaren väistämättä kartuttamaa hiljaista tietoa seuraavalle, kukaties sitäkin seuraavalle sukupolvelle. Toivottavasti en tuota kenellekään pettymystä, mutta en kirjoita ihmisistä, vaan siirrän tuon otsikon kolme sanaa – suunnitellun vanhenemisen strategia – esineisiin, tuotteisiin. Toki tärkeää on sekin… Minunkin iässä muistellaan mielellään, miten entisinä hyvinä aikoina esineet, tuotteet kestivät. Mainoksissakin todettiin. ”Ne kestävät isältä pojalle!” Kuulen monen nuoremman sukupolven edustajan mutisevan: ”Nyt kyllä taitaa muisti pätkiä!” Ei pätki, vaan kyllähän ne kestivät ja kaiken lisäksi niitä kannatti korjata… ”Niin, niin mutta kuka nyt vanhaa roinaa nykyaikana nurkissaan pitää?” kysyvät dynaamiset, kertakäyttökulttuurin kyllästämät edustajat – nykynuoret. Nykyesineet, tuotteet on tehty särkymään. Niin se pelkistettynä on! Pätkä suoraa nettitekstilainausta: Ekologisesti orientoitunut ihminen haluaa käyttää tavaroitaan mahdollisimman pitkään. Hän pyrkii tietoisesti torjumaan muodin, uusien keksintöjen ja mainosten houkutukset ja käyttää samoja vanhoja esineitä vuodesta toiseen. Ennen pitkään ne kuitenkin särkyvät. Korjaaminen on usein kohtuuttoman kallista tai aikaa vievää. Monesti se ei ole edes mahdollista. Niinpä ympäristöstään vastuuta kantavan kuluttajankin on ostettava uusia vaatteita ja laitteita. Useimmat ihmiset suhtautunevat tavaroiden särkymiseen kuin luonnonilmiöön: sille ei voi mitään. Mutta entä jos tavaroiden rikkimeno tai toiminnan lakkaaminen onkin suunniteltu, jotta uusien tuotteiden myynti varmistuisi? Kanadalainen vapaa tutkija ja kirjoittaja Giles Slade esittää teoksessaan Made to Break: Technology and Obsolescence in America (Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts 2006), että suunniteltu vanheneminen keksittiin 1930-luvun pula-aikana. Kun tavaroiden ostaminen väheni ratkaisevasti, tehtailijat keksivät uuden keinon lisätä kulutusta: tuotteisiin käytettiin tahallaan huonolaatuisia raaka-aineita ja komponentteja, jotta ne särkyisivät kyllin aikaisin. Tieteellisillä testeillä valittiin oikeaan aikaan rikkimeneviä materiaaleja ja osia. Muun muassa nykyisin on tavallista suunnitella elektronisten laitteiden akut vanhenemaan nopeasti. Tietokoneiden käyttöikä on saatu pudotettua muutamaan vuoteen ohjelmistosuunnittelijoiden ja tietokonevalmistajien yhteistyöllä. Tavaroiden lyhyt käyttöikä on monien ammattisuunnittelijoiden työn keskeinen lähtökohta. Eettinen kuluttaminen ei paljon auta, kun koko tuotantojärjestelmä on jo teknisellä tasolla suunniteltu tuhlauksen maksimoimiseen. Suunniteltu vanheneminen on hyvä esimerkki siitä, että yksityisen kuluttajan huonon omantunnon herättelyyn perustuva muutosstrategia on virheellinen. Sen sijaan, että koemme jatkuvasti syyllisyyttä kulutuskäyttäytymisestämme, olisi tärkeää huomata, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pitkälti kuluttamiseen, ja ainoa mahdollisuus on järjestelmän muuttaminen. Monissa asioissa ihmisellä on mahdollisuus valita, olla ostamatta tai ostaa eettisesti valmistettuja tuotteita. Useimmiten todellista valintamahdollisuutta ei kuitenkaan ole, ja on välttämätöntä muuttaa ylikulutukseen perustuvaa talousjärjestelmäämme. Tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Nykyaikainen kulutusyhteiskunta nojaa siihen, että tuotannon, kulutuksen ja roskiin heittämisen kehä ei koskaan katkea. Ympäristönsuojelijat pitävät tätä mahdottomana pitkällä tähtäimellä, mutta mitä vaihtoehtoja kuluttajilla on? Omaa pohdintaa… Pääosalle kuluttajista riittää sellainen vaihtoehtomalli, että tuotteet olisivat nykyistä yksinkertaisempia – ”karvalakkimalleja”. Kaikkeen ei tarvitse väkisin ympätä mm. huipputekniikkaa, sillä sehän on usein se heikoin lenkki, ainakin nopeimmin vanhentuva lenkki. Pohdiskeluterveisin Aki Pyykkö Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vanhasta muistista käväisin vielä aamulla vilkaisemassa/varmistamassa, onko Kaleva-lehti loppunut tulemasta. Kyllä oli, lehdenjakajalle oli tieto mennyt perille. Sisään tultuani avasin Lapin Kansan näköislehden. Saapa nähdä siirrymmekö Helsingin Sanomien paperiversion lukijoiksi. Todennäköisesti emme ainakaan aivan heti, sillä poltettavan paperin määrä nykyiseen verrattuna moninkertaistuisi. Pihalle katsellessani totean murheellisena - melkein kaikki lumi on sulanut. Säätietojen mukaan sitä huomenna sataisi, joten "Valkea Joulu" on edelleen mahdollinen. Toivossa on hyvä elää. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, miten tässä edetään...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja talonmieshommia - päärakennuksen takkaan puut valmiiksi odottamaan mahdollisesti huomista sytyttämistä ja korillinen puita sisään. Ulkona pääväyliltä lumet ovat sulaneet, tällaista talvea... Niin tuo talvipäivänseisaus. Pätkä WikiPediatekstiä: Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Päivät alkavat pidentyä - hyvä niin. Meidän neljä vuodenaikaa alkaa hiukan mietityttää. Säilyykö rytmi: Kevät, kesä, syksy ja talvi tulevaisuudessa Suomessa aidosti vai onko se jotain muuta. Oli niin tai näin, kuulin, että meille tulee Pikkupuolelle pari tuttua joulunpyhävierasta, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Taas se sahaa...

Perinteisten aamutoimien aikana kävi mielessä, että taas se sahaa. Mikä? Ilmat, lämpötilat vaihtelevat. Juuri eilen totesin vaimolleni tultuani kevyttä pakkaslunta kolaamasta, että tänä syksynä, alkutalvena ilmat ovat vaihdelleet vähemmän kuin vuosi sitten. Mene ja tiedä, kun talvella en seuraile juuri ollenkaan sääennusteita netistä, ainoastaan televisiouutisista. Oli niin tai näin, tuo ilmojen sahaaminen tarkoittaa aina liukkautta ja harmillisia vahinkoja, vaikka alueille levitetään erilaisia rouheita, hiekkoja... Päärakennuksen takassa tulet, puut haettu varasto- ja puukatoksesta sekä perunoita maakellarista - ei huono sano.

Fennovoima - ydinvoimaa - mielenkiintoista...

Fennovoima ja sen omistajat vaikenevat rahoituksesta, vaikka ydinvoimassa on kiinni satoja miljoonia euroja jo ennen rakentamislupaa Fennovoima tavoittelee laitoslupaa vuoden kuluttua, mutta edullinen sähkö herättää kysymyksiä hankkeen kannattavuudesta. Fennovoima 19.12. 12:02 Pyhäjoen ydinvoimala-alueen rakennustöitä joulukuussa 2020 Pyhäjoella on rakennettu ydinvoimala-aluetta jo viiden vuoden ajan. Varsinaiselle voimalalle ei vielä ole rakentamislupaa.Fennovoima Jaa: Jaa artikkeli Facebookissa 283 Jaa artikkeli Twitterissä Miten Fennovoiman rahoitus oikein rakentuu? Tässä jutussa joudumme jossittelemaan ja esittämään kysymyksiä ilman vastauksia. Tähän on selkeä syy, sillä Fennovoima ja sen omistajat eivät halua kommentoida sijoituksiaan, kulujaan ja rahoitusjärjestelyjään julkisesti. Miksi rahoituksesta puhuminen on niin arka paikka, että Fennovoima on sisäisesti ja jopa suomalaisomistajiensa kanssa sopinut, että aiheesta ei haastatteluja anneta? Syitä voi vain arvailla, mutta liiallisia johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Totuuden tietävät vain Fennovoima, venäläinen laitostoimittaja Rosatom tytäryhtiöineen ja Fennovoiman suomalaisomistajan Voimaosakeyhtiö SF:n osakkaat. Ydinvoima syö jo 100 miljoonaa euroa vuodessa Hanhikiven laitosaluetta on rakennettu Pyhäjoella jo viiden vuoden ajan. Rakennustöihin ja muuhun valmisteluun on käytetty Fennovoiman omistajien rahoja yli 600 miljoonaa euroa. Fennovoima on vuosina 2015–2018 kerännyt omistajiltaan rahastosijoituksia noin 100 miljoonaa euroa vuosittain. Lähes 100 miljoonaa olivat myös koko operaation kulut viime vuonna. Pelkästään osakkaiden rahoilla toiminta ei pyöri, sillä Fennovoimalla on jo lainaakin noin miljardi euroa. Kysyimme Fennovoimasta mihin ja miten omistajien sijoituksia ja yhtiön lainoja käytetään, mutta vastauksia emme saaneet. Ydinvoimayhtiö tarvitsee rahaa pelkästään juokseviin kuluihin vuosittain kymmeniä miljoonia euroja, kun esimerkiksi vuotuiset palkkakulut ovat jo noin 30 miljoonaa euroa. Energiamarkkinoiden murros haastaa ydinvoiman Fennovoiman ydinvoimahanke sai alkunsa vuonna 2007, jolloin energiamarkkinat ja maailma näyttivät kovin erilaiselta kuin nykyään. Fennovoiman omistajat Voimaosakeyhtiö SF omistaa 66 prosenttia ydinvoimasta. RAOS Voiman omistusosuus on 34 prosenttia. RAOS Voima on venäläisen Rusatom Energy Internationalin tytäryhtiö. Suurimmat suomalaisomistajat ovat pörssiyhtiöt Outokumpu ja Fortum sekä Vantaan Energia. Omistajina on myös kymmeniä pienempiä yhtiöitä ja kuntia. Osa alkuperäisistä suomalaisomistajista on luopunut hankkeesta ja on pitkään yrittänyt myydä omistusosuuttaan. Lähde: Fennovoima Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski on perehtynyt tarkasti energia-alan 2000-luvun kehitykseen. Yksi isoimmista muutoksista on ollut tuulivoiman kasvu, joka on syönyt rajusti muiden energiamuotojen voitto-osuuksia ja madaltanut sähkön hintaa. Nyt hän tutkii taas pohjoisen energiamarkkinoita, joilla on omat ominaispiirteensä uusiutuvine energiavaihtoehtoineen ja ydinvoimaloineen. Ydinvoima on jatkossa entistä tiukemmin uusiutuvan energian ja muuttuvan sähköntuotannon puristuksessa. – Haluaisin kuulla jonkin järkevän argumentin Fennovoiman hankkeen kannattavuudesta. Tällä hetkellä perustekijät viittaavat siihen, että sähkön hinta tulee ennemmin laskemaan kuin nousemaan, Liski toteaa. Fennovoiman hanketta on perusteltu vakaalla ja varmalla omalla tuotannolla ja hinnoittelulla. Liski kavahtaa perustelua, joka käytännössä voi myös tarkoittaa sitoutumista vuosikymmeniksi tappiolliseen toimintaan. – Jos tehdään hyvin pitkäaikainen ja iso investointi, josta ei voi pakittaa, silloin sitoutumisessa pitäisi olla erityisen varovainen. Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri ei ole yhtä jyrkällä linjalla. – Sähköä saa todennäköisesti markkinoilta Fennovoimaa edullisempaan hintaan, mutta ennustettavuus niin sähköntuotannossa kuin hinnoittelussakin on tärkeä tekijä osakkaille. Ydinvoimaa tarvitaan tulevaisuudessakin Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen on seurannut ja ollut osa energia-alan kehitystä jo 40 vuotta. Hän näkee edelleen vahvuuksia Fennovoiman ydinvoimahankkeessa. Nykyään uusiutuvan energian kanssa vahvasti toimivalta Vakkilaiselta pitääkin kysyä toistamiseen, että hän siis uskoo ydinvoimaan. – Yksikään ydinvoimala ei ole mennyt konkurssiin, kun se on tuotantoon saatu. Havainnekuva Pyhäjoen ydinvoimalasta vuodelta 2018 Fennovoiman tavoitteena on, että ydinvoimala olisi tuotannossa vuonna 2028. Aikataulun mukaan rakentamislupa pitäisi saada noin vuoden kuluttua. Fennovoima Ydinvoiman asemaa tukevat myös kasvava sähkönkulutus sekä kiristyneet ilmastotavoitteet ja vähähiilisyysvaateet. Ydinenergia ei välttämättä ole enää poliittinen punainen vaate vihreillekään (HS(siirryt toiseen palveluun)). Myös Sanna Syri arvioi, että ydinvoimaa tarvitaan jatkossa. – Sillä on asemansa tulevaisuudessakin, eikä Fennovoiman hanke välttämättä jää viimeiseksi ydinvoimalaksi Suomessa, jos se toteutuu. Syri epäilee kuitenkin isojen ydinvoimaloiden tulevaisuutta, sillä kansainvälisesti ja Suomessakin kiinnostus pienempiin niin sanottuihin modulaarisiin laitoksiin on kasvamassa. Sähköntuotantoon tarkoitetut pienydinvoimalat voisivat olla tehokkuudeltaan noin neljäsosa Hanhikiven laitoksesta. Lappeenrannan yliopistossa puolestaan tutkitaan vielä pienempiäkin laitosratkaisuja, joissa ydinenergiaa sovitellaan lämmöntuotantoon. Kuka sijoittaa Fennovoimaan? Fennovoiman suurin yksittäinen suomalaisomistaja on teräs- ja pörssiyhtiö Outokumpu, joka omistaa ydinvoimayhtiöstä noin 14 prosenttia. Sieltäkään ei haastattelua irtoa, mutta aiemmin saatujen vastausten ja yhtiön tilinpäätöstietojen perusteella rahaa on pian sijoitettu hankkeeseen 100 miljoonaa euroa, ja vuosittain sijoitukset ovat 15–20 miljoonaa euroa. Fennovoiman talousluvut 2019 Osakkaiden sijoitukset vuodesta 2007 alkaen 596 miljoonaa euroa. Muut vastuut 1,056 miljardia, joka on pääosin pitkäaikaista velkaa. Vuoden 2019 projektikulut 99,2 miljoonaa euroa. Omavaraisuusaste 32,2 ja maksuvalmius hyvä. Keskimääräinen henkilöstö 342. Palkkakulut 27,1 miljoonaa euroa. Lähde: Fennovoiman vuosikertomus 2019 Outokummun ja muiden mukana olevien pörssiyhtiöiden kautta myös iso joukko suomalaisia piensijoittajia omistaa välillisesti Fennovoimaa. Outokummun, Fortumin, SSAB:n ja SRV:n osuus ydinvoimasta on noin neljännes. Vaasan yliopiston rahoituksen ja laskentatoimen professorin Timo Rothoviuksen mukaan pörssiyhtiön omistajien kannattaa seurata tarkasti hankkeen etenemistä. Hän itse tarkkailee markkinoita myös Suomen osakesäästäjien puheenjohtajana. – Aina kun jokin hanke viivästyy, osakkaan pitää olla huolissaan. Toisaalta taas arvioisin, että Fennovoima-investoinneille ja -omistuksille ei enää osakasyhtiöissä arvoa anneta. Esimerkiksi Outokumpu onkin jo tehnyt tuntuvan alaskirjauksen Fennovoima-omistuksistaan, koska tuotto-odotukset ovat laskeneet. Rothovius muistuttaa, että käytännössä kaikki tuotantojärjestelmiin tehdyt pitkän ajan investoinnit ovat alkuvaiheessa epävarmoja. Varmoja tuottoja ei ole olemassakaan. Mutta sijoittaisiko professori itse Fennovoimaan? – Se on huono investointi tällä hetkellä. Kannattavuus on niin epävarma, että tuskin kukaan haluaa uutena lähteä mukaan. Rothovius arvioi, että jo mukana olevatkin miettisivät asiaa uudelleen, jos päätöksiä tehtäisiin nyt. Näkemykselle löytyy tukea esimerkiksi Kuopiosta, jonka energiayhtiö on jo seitsemän vuoden ajan pyrkinyt irtautumaan ja myymään pienen omistuksensa Fennovoimasta. Kaupaksi ei käy isompikaan osuus. Keskon kiinteistöyhtiö Kestra irtautui välimiesoikeuden päätöksellä Fennovoimasta kolmisen vuotta sitten. Se sai luvan myydä kaikkiaan noin 200 miljoonan euron omistuksensa, mutta ostorintamalla on yhtiön mukaan ollut hiljaista. Lainakorko ratkaisee kannattavuuden Jos Pyhäjoen ydinvoimala rakennetaan, se nousee pääosin lainarahalla. Noin 7 miljardin kustannuksista 75 prosenttia on tarkoitus kattaa lainoilla, jotka järjestelee laitostoimittaja Rosatomin tytäryhtiö. Suuret energiahankkeet perustuvat usein isoille lainoille, mutta mikä on venäläislainan korko ja takaisinmaksuehdot? Tämä on avainkysymys Fennovoiman ja sen omistajien kannalta. Kohtuullisella korolla hanke voi olla hyvinkin kannattava omistajilleen, arvioi energiatekniikan professori Esa Vakkilainen. Myös Timo Rothovius on kiinnostunut venäläislainan korosta. – Se ratkaisee kannattavuuden. Osakkaat maksavat ostamansa sähkön hinnassa myös lainakuluja, joten mitä pienempi korko, sitä edullisempaa sähkö on osakkaille. Miten käy pienten energiayhtiöiden? Fennovoima tuottaa sähköä niin sanotun Mankala-mallin mukaisesti. Osakkaat saavat ja sitoutuvat ostamaan sähköä omakustannehintaan, joka ei tiettävästi ylitä(siirryt toiseen palveluun) 50 euroa megawattitunnilta 12 ensimmäisen tuotantovuoden aikana. Järjestely on herättänyt huolen, että jumittavatko kunnalliset yhtiöt(siirryt toiseen palveluun) itsensä vuosikymmeniksi markkinahintoja kalliimpaan sähköön. Jo nyt megawattitunnin sähköä saa kymmenen vuoden päähän noin 30 euron hintaan. Rakennuksia ja rakennustöitä Pyhäjoen ydinvoimala-alueella joulukuussa 2020 Fennovoiman mukaan niin sanottuun infra- ja tukirakentamiseen sijoitetaan 400-500 miljoonaa euroa. Hanhikiven alueella työskentelee tänäkin talvena satoja rakentajia.Fennovoima Suomalaisomistus jakautuu isojen pörssiyhtiöiden taustalla kymmeniin pienempiin yhtiöihin ja edelleen kuntiin. Mukana on erilaisina omistajina ja osakkaina noin 40 kuntaa. Esimerkiksi Outokumpu hankkisi sähkön omaan käyttöönsä, mutta kunnallisten energiayhtiöiden pitäisi käydä kauppaa ydinsähköllä, joka voi olla paljon kalliimpaa kuin sen hetkinen pörssisähkö. Taloustieteen professorin Matti Liskin mukaan tilanne ei ole aivan ongelmaton. – Osa voi joutua maksumiehiksi, mutta tuskin kunnat tähän kuitenkaan kaatuvat. Täysin kunnallisten yhtiöiden mahdollisuuksia ei tyrmätä. Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen luottaa ydinvoiman edullisiin tuotantokustannuksiin. – En olisi kovinkaan huolissani, jos kunnallisessa energiayhtiössä ja samalla Fennovoimassa mukana olisin. Mihin hintaan Fennovoima myy sähköä osakkailleen, kun 12 vuoden sovittu hintaraja päättyy? Sitä on mahdoton arvioida, mutta rakennuskustannuksia ja lainoja tuskin reilussa kymmenessä vuodessa kuitataan, mikä lisää sähkön hintapainetta. Kahden miljardin riski ennen lopullista lupaa Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen varmistuu aikaisintaan vuoden kuluttua. Todennäköisesti aikaa tarvitaan vielä enemmän ennen kuin valtio päättää lopullisesti Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamisluvasta. Fennovoiman rakennus. Voimala-alueelle tulee kymmeniä rakennuksia. Ensimmäisiä rakennetaan pikkuhiljaa, vaikka itse voimalan rakentamislupa voidaan saada aikaisintaan parin vuoden päästä. Ydinvoimasijoitusten kannattavuus selviää vasta vuosikymmenten kuluttua, tai sitten jo lähivuosina, jos rakentamislupaa ei myönnetäkään.Paulus Markkula / Yle Pelissä ovat isot rahat. Viiden vuoden ajan hanketta on rahoitettu ja rakennettu luottaen siihen, että laitos saa rakentamisluvan. Timo Rothovius sanoo ääneen sen, mitä moni miettii eli johtavatko vuosia jatkuneet rakennustyöt ja isot sijoitukset myönteiseen lupapäätökseen. – Päätöksenteon paineet hankkeen etenemiselle ovat varmasti kovat, Rothovius arvioi. Myös Yle kysyi asiaa kansanedustajilta kolmisen vuotta sitten, jolloin osa arvioi, että pitkälle edenneet rakennustyöt ja investoinnit voivat vauhdittaa luvan hyväksymistä. Mutta entä jos? Venäläis- ja suomalaisomistajien sijoitukset nousevat yhä lähemmäs miljardia euroa, jonka verran on jo lainaakin. Voiko kahden miljardin euron riski langeta osakkaiden syliin vuonna 2022 kielteisen rakentamislupapäätöksen jälkeen? Käytännössä lupa voi kariutua puutteellisiin turvallisuusselvityksiin, joiden toimittamisessa Fennovoimalla on ollut vaikeuksia Säteilyturvakeskukselle. Myös Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri nostaa lupa-asiat hankkeen suurimmaksi uhkakuvaksi. – Isoin huolenaihe liittyy lupa-aineiston toimittamiseen Säteilyturvakeskukselle, missä on ollut ongelmia ja huomattavia viivästyksiä. Aivan alkuperäisestä aikataulusta takapakkia on tullut jo kahdeksan vuotta, sillä ydinvoimalan pitäisi jo tuottaa sähköä Perämeren rannalla. Fennovoima pyrkii toimittamaan kevään kuluessa lupa-aineistot STUK:lle, joka tarvitsee käsittelyaikaa noin puoli vuotta. Fennovoimalla ja sen omistajilla on edessään ratkaisun ajat.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Mikä ihmeen KIPA VÄRISUORA PAPERILEHTIÖ A 4 Korkealuokkaista paperia kotiin ja toimistoon... Työpöydälläni on ollut paperinipun peitossa vajaa A4-lehtiö, joka herättää voimaakkaat, jopa tunteikkaat muistot - kaukaisuudesta... Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani näin monia asioita, jotka halusin omalla aktiviteetillani, ideoillani muuttaa. Yksi sellainen oli muun muassa silloisen Veitsiluoto Oy:n paperitehtaan suuri hykyrullien määrä/niiden pienimuotoinen hyödyntäminen. Otin yhteyttä silloiseen yritysasiamieheen Jorma Kankkuseen, tein avustusanomukset tietystä yritysideasta. Ajatukseni asiasta hyväksyttiin, sain tietyn rahallisen avustuspäätöksen, jonka puitteissa otin yhteyttä aiemmin AITAKI-tuoteidean yhteydessä tutuksi tulleeseen Savlak Oy:n toimitusjohtajaan Pertti Kariin. Pertti teki - muistaakseni laajan ja perinpohjaisen - uuden yrityksen toimintasuunnitelmatutkimukset ja -laskelmat. Kaikki näytti siinä vaiheessa ihan myönteiseltä. Oli kokeilujen aika... Olin ollut yhteydessä KIPA-ketjun paikallisvetäjään Pekka Tuokilaan ja silloisen Värisuoran paikallisvetäjään Jukka Halttuseen. Ajatuksena oli tehdä PAPAKI-projektin myötä hylkypaperista=ihan hyvälaatuisesta paperista pääasiassa A4- ja A5-kokoisia lehtiöitä. Ensimmäisen hylkyrullan leikkaamisessa oli tuttavani Jukka Kärkkäinen mukana. Hän leikkautti rullan arkeiksi Tornionjokivarren yrityksessä. Kyseinen toimenpide todettiin välittömästi vaivalloiseksi ja siitä päätettiin luopua... Ajatuksena oli ostaa hylkypaperi Veitsiluoto Oy:stä, teetättää lehtiöt Värisuoralla ja markkinoida ne KIPA-ketjun kautta. Erinomainen toimintaketju. Siinä oli kaksi haavoittuvaa elementtiä: Raaka-aineen eli hylkypaperin hinta ja perisuomalainen, kaiken mädäntävä kateus... Mikäli vielä oikein muistan, Pekka T ja Jukka H olivat tyytyväisiä yhteiseen rypistykseemme. Niin - tuo lehtiö näyttää vuosikymmenien jälkeenkin - vaikka sen itse sanon - erinomaiselta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävipä tuossa hetki sitten välähdyksenomaisesti mielessä, että joku lukijoista saattaa ihmetellä, mitä ihmettä minä tuolla uudella älypuhelimella ja operaattorinvahtamisella mesoan... Niinkuin muistatte, tämä kirjoittamiseni on minun "päiväkirjani" eli aikajanalla suunnilleen pystyn myöhemminkin tarkistamaan, mitä on tapahtunut. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että puhun erittäin vähän puhelimessa ja minulle tulee erittäin vähän puheluita, joihin vastaan. Esimerkkinä mainittakoon, että 08.12. jälkeen uuteen älypuhelimeeni on tullut kolme (3) puhelua, joista yksi oletettavasti joltakin kauppamieheltä/-naiselta, yksi entiseltä operaattorilta ja yksi henkilöltä, johon olen viime viikkojen aikana tutustunut. Itse olen soittanut yhden (1) puhelun, juuri em. henkilölle... En siis lörpöttele puhelimessa päntiönään. Toki voi olla, että sallainenkin aika vielä koittaa.

Lauantaiaamupohdiskelua...

Perinteisten aamutoimien aikana - pistäessäni aamukahvit tippumaan - kävi mielessä, että aikaa voi määritellä monella tavalla. Yksi ajan määrittely liittyy kahvisuodatinpapereiden kulumiseen. Niin - vaimoni oli eilen ostanut uuden paketin kahvisuodatinpapereita, joista otin ensimmäisen käyttöön. Ennenkuin nippu "vetelee viimeisiään" ollaan jo reippaasti ensi vuoden puolella... Niin - olihan mukava lukea tämän aamun Kaleva-lehteä, jossa Metsä Fibren Kemin biojalostustehtaan ympäristölupapäätös oli ylittänyt uutiskynnyksen oikein kunnolla - hyvä niin. Artikkelissa todettiin, että tehtaan rakentaminen tuo työtä myös Ouluun saakka. Näinhän se varmaan asia onkin, rakentaminen säteilee laajalle ympäristöön. Nyt ei tarvitse tosiaan valoja sammuttaa Kemistä. Eiköhän tämä tästä mutta nyt alan itse valmistautumaan tähän ajankohtaa sopivaan askareeseen - lumenkolaukseen. Kevyttä pakkalunta on mukava siirrellä pois kulkuväyliltä. Yritän tänä talvena pitäytyä aivan vain pakollisissa kulkureiteissä, saa nähdä onnistunko siinä...

Oliko puhelimen uusinta loppujen lopuksi tarpeellinen...

Oliko puhelimen uusinta loppujen lopuksi tarpeellinen... Viikko siteen päätin hankkia "höyrypuhelimeni" NOKIA Lumia 800 tilalle SAMSUNG Galaxy XCover 4s puhelimen. Minulle puhelin on edelleenkin puhelin. Sen vuoksi minulle loppujen lopuksi olisi riittänyt tuo edellinen ja jopa sitä edellinenkin nokialainen mutta kun nuo päivitykset ja käyttöjärjestelmät alkoivat takerrella ... Lähdin kuitenkin mukaan tuohon "puhelinloikkaan". Palvelu liikkeen puolelta on ollut asiallista, mutta edelleen on auki muutamia asiakokonaisuuksia. Koko prosessissa vaihtui operaattori ja sähköpostiosoitteeni. Eilen ilmeni, että television AREENA ei toimi. Päivitin aamulla reitittimen, mutta edelleenkään langaton verkko ei toimi työhuoneeni vieressä olevaan olohuoneeseen. Kaipa se tässä vielä selviää. Minun uusi sähköpostiosoitteeni piti olla muotoa aki.pyykko44@gmail.com mutta lähettäessäni viestejä niissä lähettäjänä on aki.aarre.olavi.pyykko@gmail.com, joka on ollut iät ja ajat "google-osoitteeni". Minun vanha Outlook 2010 toimii siten, että siihen tulee edelleen viestejä vanhalla sähköpostiosoitteellaani eli aki.pyykko@netti.fi mutta siitä en pysyty lähettämään viestejä. Tuossa vanhassa "laatikossani" on edelleen paljon sellaista sähköpostitavaraa, joka mielestäni on tärkeää. Tuo silmieni edessä oleva näyttö täytyy saada jotakuinkin sähköpostiasioissa entiselleen. Ilmeisesti jonkilaisia viilauksia, synkronointejä pitäisi tehdä, on tehtävä. Se kukaties toteutuu vasta silloin, kun minun "höyrytietokoneeni", vanha, moneen kertaan tuunattu DELL päivitetään uusvanhaan tehokannettavaan alkuvuodesta. Samalla saan ns. telakointilaitteen työpöydälleni. Silloin toteutuu eräänlainen digiloikka. Niin tuo uusi älypuhelin - onhan se upea laite ja siinä on "vaikka mitä". Aikaisemmin olen todennut, että siinä on 95% minulle turhaa. Runsaan viikon kokemuksella totena, että siinä on ilmeisesti 99% minulle turhaa = käyttämätöntä ominaisuutta mutta... Enhän minä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, toivottavasti en aivan viimeistäkään kertaa. Arvelen saavani muun muassa Veeralta hyviä vinkkejä tuohon uuteen komistukseen, kunhan hän tulee turvallisesti täällä Kainuunkadulla käymään. Kemin kaupungin luottamushenkilöille jaettu pieni tabletti toimii. Sitä en käytä muuhun kuin siihen mihin se on alunperin tarkoitettu.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan uuden puuannoksen ja alan tutkiskella eilen häipyneen langattoman verkon poistumista tv-sovellutuksesta. Ilmeisesti jokin yhteys sillä on näihin viime aikojen "uudistuksiin"... Eilen sain annettujen ohjeiden perusteella jo osittain sähköpostin - lähtevänkin sähköpostin - toimimaan uudessa ympäristössä. Kyllä tässä näyttää muutama päivä menevän ennenkuin palikat loksahtavat kohdalleen. Jos ei niin täytynee hälyyttää asiantuntemusta paikalle. Pöytäkalenteria tutkiskellessani havahduin tosiasiaa, että viikon päästä joulunvietto on parhaimmillaan, joulupukkikin on jo silloin käynyt... Niin - onhan tähän aivan pakko lisätä tämän aamun 18.12.2020 huippu-uutinen: Metsä Fibre on saanut ympäristöluvan Kemin biotuotetehtaalle. Rakentamispäätös tulee kukaties jo tämän vuoden puolella, viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. Hetken päästä alkaa suora tiedotustilaisuus, sitä on syytä seurata.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen takkaan tulia sytytellessäni kävi mielessä ajatus selfie-kuvasta. Mitä siitä, no sitä, että milloinkahan jos ollenkaan otan itsestäni selfie-kuvan. Miksi? No kun nyt on uudessa älykamerassa etu-ja takakameraa... Tällä hetkellä eilinen operaattorivaihto onnistui ihan hyvin, ainoa, vielä tällä hetkellä oleva ongelma on se, että ainakaan eilen en saanut omalta höyrytietokoneeltani sähköpostia lähetyksi. Tietokoneelle kyllä tulee sähköpostia normaalisti. Roskapostin osuus näyttää vähentyneen. Takavuosien oma tietokoneasiantuntijani on luvannut päivittää tietokoneeni - kohtuuhinnalla - uusvanhalla tehokannettavalla/-läppärillä ja telakointivirityksillä alkuvuodesta. Tämän vuoden lautakuntakokoukset ovat ohi, joten niiden osalta voi hyvillä mielin alkaa orientoitua lähestyvään jouluviikkoon.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vaihdoin vaimoni avustuksella reitittimeen uuden SIM-kortin. Kaikki tuntuu pelaavan normaalisti. Lumitöiden jälkeen alan orientoitua tarkastuslautakunnan kokoukseen. Menomatkalla iltapäivällä käväisen POWER Kemi liikkeessä, jolloin uuteen älypuhelimeen vaihdetaan myös uusi SIM-kortti.

Olenko minä kuitenkin kalkkis, vaikka muuta väitän...

Olenko minä kuitenkin kalkkis, vaikka muuta väitän... Miten niin, no kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä hiusten laatikkoföönauksessa. Olen käynyt kyseisessä käsittelyssä muutaman kerran aikaisemminkin. Aikaisemmin marssijärjestys on ollut sellainen, että ensin hyvä hiustenpesu, hiusten siitiminen ja kevyt parrankin siistiminen - em. toimenpiteiden jälkeen edellä mainittu laatikkoföönaus eli eräänlainen miesten juhlakampaus. Nyt oli alkutilanne toinen. Voi olla, että toimittiin uusien ohjeiden mukaisesti. Aluksi nopea hiusten kevytpesu ja asiakas tuoliin. Opiskelijalla oli em. osa-alueesta näyttö. Föönauspuhallin suhisi korvanjuuressa aika pitkään, arvelen opiskelijan tavoitteena olleen mahdollisimman hyvä lopputulos. Minulla ei ollut tulokseen muuta kuin myönteistä sanomista. Minulta kyllä kysyttiin, siistitäänkö hiuksia ja partaa. Jätin sen osa-alueen väliin. Sain käteeni asiakaspalautelomakkeen, johon pyydettiin vastaamaan rehellisesti. Sen tein. Olin jo aiemmin opettajalle ja opiskelijalle todennut, että ensimmäistä kertaa minulle tuli tunne: Kuka tällaista laatikkoföönausta tarvitsee. Ymmärrän toki, että opetussuunnitelmissa on yhtä ja toista enemmän ja vähemmän tärkeää. Minua valistettiin, että erilaisiin juhlatilaisuuksiin nimenomaan nuoret - nuoretmiehet - haluavat "tälläytyä" viimeisen päälle. Taisinpa lähtiessäni todeta, että näissä merkeissä en taida enää tuoliin istua. Toki normaalin hiustenleikkuun ja parransiistimisen osalta varmaan jatkossakin - toivottavasti pitkään... Toivottelimme Hyvät Joulut toisillemme.

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään... Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin Kemin keskustassa tarkastamassa omalta osaltani tämän vuoden viimeisen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouspöytäkirjan. Kotiin tultuani pistin päärakennuksen takkaan tulet ja alan orientoitus Hiuspysäkille lähtöön näyttömalliksi. Menomatkalla käväisen kierrätyspisteellä: Muovia, lasia ja metallia... Pöytäkalenteriani katsellessani havahduin tosiasiaan, että huomenna on mielenkiintoinen päivä muun muassa siksi, että tietotekniikkaan liittyvänä operaattori vaihtuu uuden älypuhelinhankinnan myötä. Toivottavasti/oletettavasti siltä osin kaikki menee asiallisesti. Huomenna on tämän vuoden viimeinen tarkastuslautakunnan kokous kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi. Osa jäsenistä osallistunee kokoukseen etänä nykykäytännön mukaisesti.

Mitä tänään tähän asti...

Onpahan ollut vilkas aamupäivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen uuden sähkösopimuksen nettitoteutusta, uuden älykännykän välityksellä tekstiviestittelyä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Maria-niminen opiskelija tekee huomenna iltapäivällä minulle, hiuskuontalolleni laatikkoföönausnäytön. Samalla ilmeisesti kyvyttä siistimistä hiuksille ja kokoparralle. Lisäksi alustavaa kuntavaaimainonnan tarkistuksia helmi-huhtikuulle Lounais-Lappi-lehteen Kalevamedian avustuksella, jne. ... Niin ja tietysti perinteiset talonmieshommat eli lähinnä puuhuoltoa. Vaimoni lähti kaupoille. Hänellä on iltapäivän ohjelmassa perinteiset laatikkopaistot. Tällä kerralla päärakennuksen leivinuunissa... Niin - olenhan minä toki seurannut koko ajan Kemin kaupunginvaltuuston etäkokousta netissä - mielenkiintoista.

Kemiin kuntavaaleihin "yrittäjäpuolue"...

Kemiin kuntavaaleihin "yrittäjäpuolue" - kyllä, sellainen on suunnitteilla, mikäli veispuukkimaailmaan ja huhutietoihin on uskominen... Kauan sitten eli 2000-luvun alkupuolella ensimmäisen valtuustokauteni aikana pohdiskelin itsekin eräänlaisen "Kemin parhaaksi"-ryhmittymän perustamista. Siihen maailman aikaan raaka vaalimatematiikka laimensi jatkosuunnitelmia - hyvä niin. Kemiläiset yrittäjät ovat aktivoitumassa lähestyviin kuntavaaleihin, joihin on aikaa rapiat neljä kuukautta. Itse olen pitänyt kuntavaaliasiaa esillä yli vuoden. Olen ottanut aika moneen - mielestäni mahdolliseen potentiaaliseen kuntavaaliehdokkaaseen yhteyttä - muutamaan yrittäjäänkin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, käytettävissä olevan ajan puute on ollut esteenä pääosin ehdokkaaksi lähtemiseen. Periaatteessa kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen on kyllä ollut havaittavissa. Mikäli Kemin yrittäjät saavat kerätyksi hyvän ehdokaslistan ja tekevät räväkän kuntavaalikampanjan asiallisen kuntavaaliohjelman ryydittämänä, se olisi toteutuessaan tervetullut piristysruiske kemiläiseen päätöksentekoon. Tosin nykypuolueissakin - lähinnä Keskustassa ja Kokoomuksessa - on kyllä tilaa yrittäjäajatuksille jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttu juttu - päärakennuksen takkaan tulet. Ulkona mukavan tuntuinen ilma, satanut kevyttä pakkaslunta, ei ihan kolattavaksi saakka. Voi olla, että intoudun päivällä viemään Pikkupuolelle ahkiollisen klapeja: Kaadetusta pihakoivusta ja hopeakuusesta... Oikeastaan tänään sunnuntaina 13.12.2020 voinee olla muutoin vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, onnistuuko se...

Mikä ihmeen resilienssi...

Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiöpöydän ääressä aamulehteä lueskellessani pisti silmään eräässä mielenkiintoisessa artikkelissa käsite resilienssi... Kävin vielä varmuuden vuoksi vilkaisemassa asiaa WikiPediasta netistä: Resilienssi tarkoittaa psykologiassa psyykkistä palautumiskykyä. Se on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla ihmisillä tai yhteisöillä on enemmän kuin toisilla. Siinä missä yksi selviää monista vaikeista vastoinkäymisistä, toiselle pienikin koettelemus voi olla liikaa. Resilienssiin vaikuttavat + kasvatus + yksiön biologiset ominaisuudet + yksilön omat kokemukset + lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavat myönteiset ja haitalliset tekijät. Käsite resilienssi on vastaavassa, palautumiskykyä tarkoittavassa merkityksessä käytössä myös monilla muilla tieteenaloilla. Muun muassa eräällä taannoin tuntemallani henkilöllä edellä mainittu resilienssi oli ilmeisen korkealla tasolla. Muistan hänen sanansa vapaasti muisteltuna: "Vaikka tuntuu, että jossakin elämän vaiheessa taivas päälle putoaa niin aina on vaihtoehtoja - aina." Kyllä juuri näin se vaan on...

"Aiot kuulemma kuntavaaliehdokkaaksi!" minulle sanottiin...

"Aiot kuulemma kuntavaaliehdokkaaksi!" minulle sanottiin... "Kyllä näin on aikomus ja päätöksen olen tehnyt hyvissä ajoin." totesin. "Olet itse eläkeläinen, kai sinä ajat eläkeläisten asioita." kysyjä lisäsi. "Totta olen itse 70+ ikäryhmässä ja olen ollut eläkkeellä vuodesta 2008 alkaen. En aio profiloitua minkään ryhmän "asianajajaksi" vaan kaikkien kemiläisten." sanoin ja lisäsin:"Enkä lupaa muuta kuin tehdä parhaani. Sen olen tehnyt vuodesta 2000 alkaen lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan. Sen täytyy riittää edelleenkin." Minulle jäi vahva tunne, että sanomiseni meni perille. Lopullisesti sen näkee sitten aikanaan sunnuntaina 18.04.2021 illalla ääntenlaskun edetessä...

Se on taas perjantai...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme sovittuun tapaamiseen kaupungille. Asiamme hoidettuamme ajelimme Karjalahden Prismaan kaupoille. Istuskellessani käytäväpenkillä odottamassa vaimoni kaupppakierrosta totesin, että melkein kaikilla oli käytössä asiallinen kasvomaski paitsi... Tulihan sieltä viereiselle penkille istumaan tuttu yhtiöläinen kauppakassien kanssa. Hän ensi töikseen totesi:"Täälläkö se sinäkin istut rätit naamalla?" "Tätähän se nykyään on... ." totesin. "Nuo naamarit on yhtä tyhyjän kanssa, niillä ei oo mittään merkitystä!" tuttavani jatkoi uhoamistaan. Onneksi hän edes ymmärsi pysyä turvaetäisyydellä. Kävi mielessä vanha televisiojuttu niistä ajoista, kun turvavöiden käyttöä yritettiin opastaa suomalaisten autoilijoiden käytettäviksi. Vapaasti muisteltuna iäkkäältä autoilijailta kysyttiin:"Miksi te ette käytä turvavyötä, kun se tutkimusten mukaan kolaritilanteissa suojaa vakavilta vammoilta?" "Sitä saa markan rahalla vaikka minkälaisia tutkimustuloksia. Ja minä en aja kolaria." papparainen totesi... Niinpä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuakin tutummat kuviot: Klapit päärakennuksen takkapesään ja korillinen puita varasto- ja puukatoksesta sisään. Niitä touhutessani kävi taas mielessä toistamiseen, että olemme päättäneet asua näissä olosuhteissa niin kaun kuin se järkevältä tuntuu. Toivottavasti vielä pitkään. Pitkään samassa paikassa asumisessa - näissä olosuhteissa vuodesta 1981 lähtien - muodostuu tiettyjä työnjakorutiineja pakostakin. Minä olen luvannut pääsääntöisesti hoitaa nämä puu- ja takka-asiat niin kauan kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä... Vaimoni lähti hetki sitten käväisemään kaupoilla ja asioilla, minä käyn vielä läpi sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistan. Kokous on iltapäivällä/illansuussa Kemin kaupungintalolla 2. kerroksen kokoushuoneessa - väljästi, osa osallistujista - virkamiehistä ja lautakunnanjäsenistä todennäköisesti etänä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana keittiöpöydän ääressä kahvitellessani kävi mielessä eilinen, aika hektinen päivä eli uuden älypuhelimen hankinta, johon liittyi monta vaihetta. Operaattorin vaihto ja viikon päästä sähköpostiosoitteen vaihtuminen. Niin - edelliselläkin puhelimella tietysti olisin voinut vielä sinnitellä. Sitä aikanaan hankkiessani kävi mielessä, että sillä perinjuurin tavallisella puhelimellakin olisin kyllä selvinnyt vallan mainiosti. Se oli työpuhelin, joka joutui eläkkeelle lähdettyäni haltuuni... No tuossa se uusi komistus sitten on kirjoituspöydälläni ja sitä on alettava opetella käyttämään. Minulla on tunne, että loppujen lopuksi käytän sen ominaisuuksista - aiankin aluksi - murto-osan = hyvin vähän. Onhan se onneksi kuitenkin vielä puhelin(kin). Toivottavasti nuo reititinasiat, sähköpostimuutokset, tms. ensi viikolla toteutuvat asiallisesti. Nyt päärakennuksen takkaan tulet ja korillinen klapeja sisään kuivumaan/lämpenemään. Siinäpä ne taitavat olla tämän päivän tärkeimmät tehtäväni...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä, että käväisin vielä uuden älypuhelinasian tiimoilta POWER Kemi - liikkeessä iltapäivällä Rytkösen Jannen opissa. Janne viritteli uutta laitetta iskuun, jolloin samalla sain hiukan tuntumaa asiaan. Jos edesmennyt kalakaverini olisi vempaimen nähnyt, hän olisi taatusti sanonut: "Eihän tuommosta ookkaan!" Läheltä piti etten itsekin heittäytynyt samoille ajatuksille, vaikka näitä laitteita on jo hiukan päässyt hipelöimään... Nyt ei auta muu kuin orientoitua uuden käyttäjäksi. Laite on ensimmäisessä latauksessa. Illansuussa alan sitä räpläämään. Ensi viikon keskiviikkona 16.12.2020 aamulla vaihdan reitittimeen SIM-kortin. Sen jälkee sähköpostini pitäisi olla muotoa aki.pyykko44@gmail.com ja iltapäivällä käväisen klo 13.00 liikkeessä vaihdattamassa kännykkään uuden SIM-kortin, puhelinnumeroni säilyy ennallaan eli 040 723 0692 Eiköhän tämä tästä... Työhuoneeni kirjahyllyn lasivitriini saa uuden tulokkaan Motorolan NMT:n ja Nokian taannoisen huippukännykän lisäksi...

Olihan aamupäivä - kyllä...

Olihan aamupäivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin kaupungille klo 09.00 jälkeen. Miksi? Siksi, että tavoitteeni oli mennä asiantuntijan luokse selvittämään, onko tuolla taannoin ostamallani huippukännykällä eli usein mainitsemallani nykyisellä "höyrykännykälläni" Nokia LUMIA 800-älypuhelimella enää käyttöä. Aikoinaan em. kännykän ostaessani ajattelin, että se on minun ensimmäinen ja viimeinen itse ostamani älypuhelin, mutta toisin taitaa käydä... Asia on tullut ajankohtaiseksi muun muassa siksi, että minua on jo vuosikausia psyykattu WhatsAppiin ja vähän muuhunkin. Menin POWER Kemi - liikkeeseen jututtamaan Rytkösen Jannea. Kyllä asia kävi aika nopeasti selväksi - jos aion pysyä aidosti ajan hermolla näissä vempainasioissa - on syytä ostaa uusi älypuhelin. Niinpä prosessi lähti liikkeelle: Valitsin uuden älypuhelimen Samsung Galaxy XCover 4s, samalla vaihtui operaattori ja sen myötä vaihtuu myös sähköpostini. Enpä olisi uskonut, miten monta näpyttelyä vaati Jannelta, jotta homma saatiin jotakuinkin kuntoon. Minulle jäi lisäksi hiukan kotitehtävääkin, jota kohtapuolin alan selvittämään. Asia liittyy Windows-juttuihin ja salasanoihin. Janne kirjoitti minulle kyllä hyvät ohjeet mukaan. Sanoin soittavani hänet paikan päälle hätiin, jos ongelmia esiintyy. Niin - viikon kuluttua eli 16.12.2020 sähköpostini pitäisi olla aki.pyykko44@gmail.com jos kaikki etenee suunnitellusti. Puhelinnumeroni pysyy ennallaan, se on 040 723 0692

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tunne, että tänään ei taida olla mitään erikoista tekemistä. Se tunne on tullut monesti aikaisemminkin ja pääsääntöisesti aina on kuitenkin löytynyt paljon asiallistakin tehtävää... Kohtapa sen näkee. Juuri hetki sitten postiauto pysähtyi postilaatikon kohdalle. Ainakin tuomiset lähden välittömästi hakemaan. Kukaties seuraavaksi menen käväisemään nettipankissa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta kerrottakoon, että hetki sitten kerroin meidän tutulle Pikkupuoli-vieraallemme, Veeralle, että aion tehdä alkuvuodesta kuntavaalitietoiskun hänen kaveriporukalleen. Tässäkin viikonvaihteessa kahtena iltana Veeran luona kävi saamani tiedon mukaan kymmenen nuorta - pääosin 18-vuotiaita. Monet heistä ovat käyneet meidän Pikkupuolella aikaisemminkin, muutamaa olen jututtanutkin pihalla... Kerroin Veeralle kahvittelun yhteydessä lyhyen kaavan mukaan tähänastisen kuntavaalihistoriani lähestyviin kuntavaaleihin liittyvänä. Kerroin hänelle, että olen nimenomaan huolissani nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Yleisestikin äänestysaktiivisuus kuntavaalien yhteydessä on aivan liian alhainen. Lisäksi minulla on tunne, että minun äänestäjäkuntaani kuuluu valitettavan vähän nuoria, siihen on saatava muutos... Meillä oli ihan mukavanmielenkiintoinen keskustelu päärakennuksen keittiöpöydän ääressä - monista muistakin asioista.

Itsenäisyyspäivä 06.12.2020 - kyllä...

Itsenäisyyspäivä 06.12.2020 - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen ulos katsellessani pohdiskelin, eihän se näin pitänyt olla: Kulkuväylillä aivan jäistä = liukasta. Olin aiemmin kirjoitellut "oikeantyyppisen lumen" satamisesta. Oli niin tai näin, nyt on aivan pakko lähteä ainakin osittain heittelemään pahimpiin paikkoihin mursketta... Käväisen pikapuolin hakemassa varasto- ja puukatoksesta korillisen puita ja pistän päärakennuksen takkaan tulet. Sen jälkeen alamme todennäköisesti orientoitua hiukan toisenlaisen Itsenäisyyspäivän viettoon.

Suomen Itsenäisyyspäivä - kunnioitusta kiitos...

Suomen Itsenäisyyspäivä - kunnioitusta kiitos... Kyllä - en muistaakseni ole koskaan kirjoittanut Suomen Itsenäisyyspäivään erityisesti kohdistunutta tekstiä. Kirjoitan nytkin ainoastaan lyhyen kaavan mukaan asiasta. Elämme juuri nyt poikkeuksellisia aikoja, jolloin monet perinteiset - ennen arvostetut ja kunnioitetut asiat saattavat joutua ajetuiksi sivuraiteille. Riepoteltaviksi. Suomen itsenäisyyteen ja Itsenäisyyspäivään en saa millään ilveellä kiinnitettyä sanaa - nykyaikana paljon käytettyä ja kohta poiskulunutta termiä - uusnormaali. Mielestäni Itsenäisyyspäivän perinteiselle, arvokkaalle ja kunnioitusta herättävälle vietolle ei ole syytä hakea korvikkeita keinotekoisesti. En mielestäni ole tiukkapipoinen ilonpilaaja ja pilkunviilaaja, mutta jossakin menee aina raja mauttomuudelle.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisen aamutoimien aikana havahduin tosiasiaan, että tänään sataa oikentyyppistä lunta. Kyllä - se vahvistui käydessäni hakemassa lehden postilaatikosta. Lumi narskui sopivasti jalkojen alla ja sitä en ainakaan heti ole kulkuväyliltä pois kolaamassa - hyvä niin. Sopivaa liukkauden estoa. Aamulehtiä lukiessani - Kaleva paperiversiona ja Lapin Kansa näköislehtenä - huomasin itsessäni vahvistuneen piirteen: Itsenäisyyspäivän asiasisällöllä - ei edes poikkeusolosuhteissa - ole syytä leikitellä, irrotella. On se itsenäisyyspäivä niin vakava ja tärkeä asia. Ikävää, että lehtien toimittajillakin näyttää mopo karkaavan käsistä, ainakin keulii murheellisen lapsellisesti... No - päärakennuksen takassa on tulet.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan kummempia, mutta olen viime aikoina jonkin verran seurannut Kauppalehdestä Suomen pörssikursseja. Kävi mielessä muun muassa tänään katsellessani Outokummun pörssikurssin hetkellistä ponnahdusta ylöspäin kuulemani toteamus: Arvopaperikauppa on perinjuurin yksinkertaista. Siinä ei tarvitse muuta kuin ostaa ja myydä oikeaan aikaan - tehdä kunnon tili. Tai sitten ei... Näin se varmasti on.

Se on taas perjantai ja viikonloppu edessä - kyllä ...

Se on taas perjantai ja viikonloppu edessä - kyllä ... Pakko todeta, että aika kuluu kuin iltamissa eli tosi nopeasti, huomaamatta. Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja puuhuoltoasioita ja pihan hiekotusta. Edelliseen liittyvänä on lähdettävä hakemaan pussillinen hiekotusmursketta. Samalla ilmeisesti pankkipistäytyminen ja pakolliset tarjouskahvipakettien hakeminen paikallisesta marketista. Kyllä - reissu tehty. Marketeissa "sorruin" pieniin heräteostoksiin. Kun halvalla saa, on lähes pakko ostaa. Kotiin tultuani aukaisin hiekotemurskepussin ja katselin varasto- ja puuvajan piippuhyllyltä jäähakkua. Ei löytynyt, mutta sitten muistin, että keväällä onnistuin hakkaaman sen hiukan hajalle. Hakku löytyi varastorakennuksen autotallista. Täytyy pyytää Tommia hitsaamaan terän repeämät kuntoon... Asiasta toiseen: Näin kirotun Koronavirus-ongelman aikoihin huomaan kiinnittäneeni huomiota kasvomaskien käyttöön, jota vahvasti suositellaan, kukaties kohta määrätään joksikin aikaa. Aamupäivällä pankissa oli muutama asiakas - lähes jokaisella kasvomaski käytössä. Kahdessa marketissa käydessäni väkeä oli paljon liikenteessä - lähes kaikilla oli kasvimaski käytössä - hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta todettakoon, että postilaatikkoon tuli tänään muun muassa INSINÖÖRI-lehti. No se tulee nykyään paperiversiona minullekin, sillä olen ollut viime vuosina Insinööriliiton eläkeläisjäsen maksaen edustajakokouksen päättämän vuosimaksun. Luin lehden poikkeuksellisen tarkkaan. Miksi? Siksi, että niin sanotun vakiokaluston - toimistoväen lisäksi - oli monta tuttua menneiltä vuosilta. Heti kannessa komeili Heikki Autio Ylivieskasta, josta oli myöhemmin hyvä artikkeli nimellä: Kyläyhteisöstä kaupungin päättäjäksi. Lehden loppuosassa oli artikkeli liton edustajakokouksesta otsikolla: Kokoustamista maskit kasvoilla. Artikkelissa mainitaan muun muassa: Kokous valitsi toisen edustajakokouksen puheenjohtajan, Johanna Torvelan Etelä-Pohjanmaan Insinööreistä. Hän on kolmas nainen tehtävässä liiton yli satavuotisen historian aikana. En malta olla mainitsematta, että olin "vanhoilla päivillä" vuosina 2018-19 Johannan varajäsen Insinööriliiton järjestövaliokunnassa päästen vilttiketjusta jopa Itä-Pasilaan kokoukseenkin. Sittemmin alkoivat Teams-kokouskäytännöt tulla "muotiin"... Täytyypä lukea lehteä vielä tarkemmin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lehden postilaatikosta hakiessani totesin, että nytkö se taas alkaa. Mikä? No - ilmojen "sahaaminen" ja pihan/tiepintojen muuttuminen tämän tästä jäisiksi = liukkaiksi. Kyllä tällaisina hetkinä toivoo lumisadetta ja lievää pakkasta. Pistin hetki sitten tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni meni Pikkuolelle ja pisti tulet takkaan. Kysyin jonkin aikaa sitten vaimoltani: "Haluatko pullantuoksut asuntoomme?" "Mikäs siinä, jos viitsit paistaa." hän totesi. Kyllä 14 kpl Pirkka-pullia on paistettu ja pullantuoksu on vallannut päärakennuksen - hyvä niin... Vaimoni on kohtapuolin lähdössä kaupoille...

Mitä? Eikö Kemiin löydy kunnon kommunistia kaupunginjohtajaksi? Mielenkiintoinen keskustelu taannoin Keminmaassa...

Mitä? Eikö Kemiin löydy kunnon kommunistia kaupunginjohtajaksi? Mielenkiintoinen keskustelu taannoin Keminmaassa - kyllä... Jouduin Keminmaassa tentattavaksi kaupunginjohtajavalinnastamme. Kyseinen henkilö oli tietoinen viimevaiheen ehdokkaista. Kerroin hänelle, että oululaisen Kalervo Ukkolan jälkeen ei Kemissä ole ollut "kommunistikaupunginjohtajaa". Koalitiorypistys toi Kemin kuvioihin mukaan demarin, Ossi Revon ja sen jälkeen kääntyi kaupunginjohtajalehti poliittisesti sitoutumattoman osa-alueelle eli Tero Nissiseen. Tero Nissinen hoiti hommansa hyvin. Tuli valituksi Salon kaupunginjohtajaksi. Kuvaavaa juuri hetken ratkaisun saaneeseen tilanteeseen oli, että suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja suitsuttivat avoimesti sitoutumattomuuden puolesta. Se ennakoi jo tulevaa valintaa. "Eipä teillä tuo kunnanjohtajapesti tunnu ihan lautaa myöten menevän, kun virkavapaalla oleva sai kenkää Rovaniemellä koeajallaan." totesin siirtääkseni keskustelun aihetta.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen taidan lähteä käväisemään kaupungilla pitkästä aikaa. Illansuussa on Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n - poikkeusajan vuosikokoukset - Ravintola Hertan Ratapihan Ruustinnassa Asemakadun varrella kasvosuojin ja väljästi - oletan. Lähden paikalle, mikäli maailmankirjat eivät siihen mennessä aivan sekaisin mene/ole...

Se on sitten joulukuun ensimmäinen päivä...

Se on sitten joulukuun ensimmäinen päivä - kyllä ja varmasti mielenkiintoinen päivä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Kuulin vaimoltani, että saamme todennäköisesti tutun viikonloppuvieraan Pikkupuolelle, joten sen leivinuuni-takka-yhdistelmää on syytä hiukan lämmittää. Pikkupuolella on lattialämmitys, joka takaa noin +17 asteen peruslämmön. Massiivinen puulämmitysrakennelma pitkinen piippuineen antaa mukavan "tunnelmalämmön"... Tuskin olen koskaan tehnyt niin paljon nettipankissa tilisiirtoja ja toimeksiantoja kuin hetki sitten - kai niilläkin jokin tarkoitus on - ainakin vuodenvaihteen läheisyys. Kyllä tämän päivän mielenkiintoisuutta lisää selvästi Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Illalla tiedämme Kemin uuden kaupunginjohtajan nimen. Arvelen tehtävän hyvä valinnan.

Se on marraskuun viimeinen päivä...

Se on marraskuun viimeinen päivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takan tulipesään tarvittaven puuannoksen. Päivemmällä käväisen hakemassa varasto- ja puukatoksesta korillisen puita, erimuotoisia ja -lajisia klapeja sisään kuivamaan/lämpiämään eli varsin tutut, totutut kuviot. Ei näytä olevan tänään lumitöitä. Pääosa aiemmin sataneesta lumesta on sulanut, toivottavasti osa sentään säilyy. Toivottavasti lähestyvä Joulu on sentään valkoinen. Kemissä ei rakenneta Lumilinnaa tälle vuodelle, ehdottomasti oikea ratkaisu. Facebook-foorumilla näytetään muisteltavan sitä ensimmäistä Maailman Suurinta Lumilinnaa vuodelta 1996. Täytyy myöntää, onhan se nostalgista ja kyllähän siellä avajaisissa käytiin sekä myöhemminkin. Se oli aikanaan upea oivallus ja voimannäyte. Mikäli oikein muistan, ensimmäisen Lumilinnan suunnitteli arkkitehti Tero Eloranta "oman työn ohessa". Taisipa hän suunnitella muutaman senkin jälkeisen rakennelman... Tämä päivä taitaa mennä oleskellessa.

Miksi sinä et kuulu siihen ja siihen - minulta usein kysytään...

Miksi sinä et kuulu siihen ja siihen - minulta usein kysytään - kyllä näin on... Olen joutunut selittämään, miksi en todellakaan kuulu siihen ja siihen. Yleisesti ottaen en ole koskaan kuulunut enkä pyrkinyt = tehnyt itseäni tykö mihinkään sellaiseen yhteisöön, joka sääntöjensä perusteella täydentää itse itseään niin sanotulla kutsumenettelyllä. Tähän astisen elämäni aikana se on sopinut minulle toistaiseksi hyvin. Edellä mainittuun kategoriaan ei luonnollisestikaan kuulu eri yhdistysten normaalit - esim. syyskokouksien yhteydessä toteutettavat henkilövalinnat, joissa saatetaan joutua jopa äänestämään ehdokkaina olevista henkilöistä. Toistaiseksi sekin on ollut hyvin harvinaista...

1. Adventtisunnuntai ja kaikki hyvin...

1. Adventtisunnuntai ja kaikki hyvin... Ainakin siltä osin, että pitkään aamulla nukutun yön jälkeen oli mukava käynnistää perinteiset askareet. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselimme tuoreen haastattelun Seppo Kääriäisestä televisiosta. Oli mukava kuunnella ja katsella hänen painavaa muistelua, kerrontaa. Kerroin vaimolleni, että olen tavannut hänet livenä silloisen europarlamentaarikon Paavo Väyrysen järjestämässä tilaisuudessa Keminmaalla. Seppo Kääriäinen oli siihen maailman aikaan puolustusministerinä. Sittemmin olen ollut hänen kanssaan sähköpostiviestinnässä. Eräässä vaiheessa yritin psyykata häntä lähtemään mukaan Keskustan puheenjohtajakisaan... Käväisimme pihalla lumitöissä. Täysin nuoskalunta. Onneksi ymmärsin lumikolalla ottaa pieniä kuormia. Nyt lähden pistämään päärakennuksen takkaan tulet. Sen jälkeen "tv-urheilua".

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vilkaisin hetki sitten viikolla tulleen KEMI-TORNIO-ilmaisjakelulehden antia toistamiseen. Viimeisellä sivulla oli Keskustan mainos, jossa oli puheenjohtajan Annika Saarikon toteamana teksti: Olisiko nyt sinun vuorosi loistaa?Tämä on kutsu hommiin! Lähde ehdolle kuntavaaleihin 2021. Juuri näin - alkaa olla oikea aika harkita kuntavaaliehdokkuutta. Itse olen ottanut viimeisen vuoden aikana aika moneen tuntemaani kemiläiseen henkilöön yhteyttä ja toivonut heidän suostumusta kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi ei ole ollut havaittavissa ehdokasryntäystä, mutta arvelen optimistisesti monen mietiskelevän tykönään: Jospa minä sittenkin...

Marraskuun viimeinen viikonvaihde - kyllä...

Marraskuun viimeinen viikonvaihde - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tutut kuviot: Päärakennuksen takkapesään puut valmiiksi ja uusien puiden hakeminen - korillinen - varasto- ja puukatoksesta. Kevyt aamuverryttely. Sain eilen uuden seurattavan eli Lapin Kansan digilehden. Näyttää olevan paljon samaa materiaalia kuin paperisena tulevassa Kaleva-lehdessä. Aamulehteä hakiessani postilaatikosta oli mukava aistia kevyttä pakkasaamua. Tämä päivä menee todennäköisesti vain oleskellessa...

Jutustelua marketin kassajonossa...

Pitkästä aikaan pääsin/jouduin kuuntelemaan mielenkiintoista keskustelua supermarketin kassajonossa. Vaikka turvaväleistä huolehdittiin ja kasvomaskit olivat kaikkien käytössä, keskustelijat olivat sen verran äänekkäitä, että kailotus taisi kuulua vähän kauemmaksi. Minulle jäi keski-ikäisten mieshenkilöiden keskustelusta sellainen tunne, että parivaljakko psyykkasi toisiaan elvistellen pörssiosakkeillaan. Ilmeisesti he tunsivat toisensa hyvin... "Minulla on nykyään kymmenen suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita." toinen keskustelijoista totesi ja lisäsi:"Voisin mennä pääkaupunkiseudulle moneen osakeyhtiökokoukseen niin halutessani ja elellä herroiksi hotelleissa." "Vai niin - minulla on nykyään kahdenkymmenen yrityksen pörssiosakkeita. Olen ostanut muutamia uusiakin, viimeksi Finnairia. Harmi kun ostin niin vähän, irtorahaa olisi kyllä löytynyt ostoon." sanoin toinen, ilmeisesti iäkkäämpi keskustelijoista. Aistin selvästi ensin mainitun harmituksen. Keskustelu loppui kuin seinään ja em. keskustelija poistui vähin äänin takavasemmalle. Vanhempi keskustelijoista mutisi:"No mihin se nyt, minulla olisi ollut hyviä vinkkejäkin?" Minä olin turvaetäisyydellä muina miehinä...

Mitä tänään - BLACK FRIDAY - päivänä tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tuttu ja turvallinen tunne, että tänään ei ole pakollista tekemistä. Lukuunottamatta sitä, että pistän päärakennuksen takkaan tulet ja katselen, mitä maailmalla on tapahtunut. Kyllä tuo kirtottu Koranavirus-ongelma on voimakkaasti esillä mediassa. Kukaties liikaakin, mutta sitä ei ole syytä aliarvioida - Suomessakaan... Hetki sitten menin niin sanotusti halpaan! Nettiä selaillessani sähköpostiini lävähti Lapin Kansan mainos digilehdestä. Kolme kuukautta yhden hinnalla. En ole näihin BLACK FRIDAY-juttuihin aikaisemmin reagoinut millään tavalla, mutta nyt sen tein. Digilehti maksettu ja kävin lukaisemassa välittömästi lehden. Paperiversiona Kaleva tulee meille 21.12.2020 saakka. Ilmeisesti se jää tällaiseksi spontaanikokeiluksi. Seuraava vaihe lienee Helsingin Sanomat...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin tänään Kemin keskustassa vastikään ensimmäistä kertaa puhelimen välityksellä yhteydessä olleen uuden tuttavani luona päivätorttukahvilla. Vaimoni pisti mukaan pienen muovirasiallisen pipareita. Kyllä olivat mukavanrennot porinat, ei kahta sanaa. Oli puhetta, että jatkamme jutustelua Haukkarin Kainuunkadulla sitten aikanaan. Kyllä sitä aina silloin tällöin huomaa, että on paljon asioista, joista ei ole ollut tietoinen. Isäntä esitteli erään harrastuksensa tuotoksia. Kyseessä on rahojen keräily. Hän kysyi: "Olenko nähnyt 0 euron seteleitä?" "No en, en ole kyllä koskaan asiasta kuullutkaan." totesin hiukan pöllämystyneenä... Hänellä oli siisti kansiollinen - pääasiassa suomalaisia 0 euron seteleitä - niitä oli kymmeniä. Joukossa oli myös ulkomaalaisia keräilyharvinaisuuksia. Hän kertoi, että Imatraan liittyvä 0 euron seteli oli jouduttu painattamaan uudestaan. Miksi? Siksi, että ensimmäisestä versiosta puuttui hotelli - Valtionhotelli. Setelikuvia katsellessani totesin: "Olisi syytä painattaa vielä kolmannen kerran, koska Valtionhotelli on väärällä puolella koskiuomaa ja kilpamoottoripyöräilijä ajaa väärään suuntaan." Kerroin, että asuimme Imatralla vuosina 1973-79 ja että nuorempi pojistamme Timo syntyi joulukuussa 1973 Imatralla. Vanhempi pojistamme Tommi syntyi toukokuussa 1971 Tampereella. Mukava juttutuokio.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle lumitöihin. Lehden postilaatikosta aamulla hakiessani totesin sataneen/kovettuneen lumen alla olevan aika kosteaa = raskasta lunta. Tätä kirjoittaessani pääosa lumista on kolattu eli päärakennuksen autotallinedusta sekä kakkosliittymän kautta lumikolan levyinen aukko päärakennuksen terassille sekä Pikkupuolelle. Huomasin aamulla, että kännykkääni oli tullut eilen illansuussa kaksi puhelua samasta numerosta. Puhelimeni oli jäänyt äänettömäksi kokouksen jäljiltä. Soitin kyseiselle henkilölle hetki sitten. Sovimme, että käväisen häntä jututtamassa torttukahvittelun merkeissä päivällä. Iltapäivällä todennäköisesti lumityöt jatkuvat...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Alan vähitellen orientoitumaan tarkastuslautakunnan kokoukseen, joka pidetään Kemin kaupungintalolla valtuustosalissa - väljästi... Kyllä tuo kirottu Koronavirus-ongelma rassaa Suomessa nyt aivan kohtuuttomasti, Kemissäkin, sen kanssa saa ja on syytä olla varppeilla ja noudattaa annettuja ohjeta, määräyksiä. Havaintojeni mukaan, joillakin tuntemillakin ihmisillä on eräänlainen harhakuva, että tämä asia ei koske minua - käsittämätöntä...

Kemin kaupungin Konserni- ja suunnittelujaosto...

Kemissä on vuosia pohdittu, ihmeteltykin: Mikä ihmeen Konserni- ja suunnittelujaosto? Päätöksenteon avoimuuuteen ja läpinäkyvyyteen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Kemin kaupungin kotisivuja on täydennetty - hyvä niin... Tässä se nyt sitten on: Kaupunginhallituksen alaisena toimii valmistelevana toimielimenä konserni- ja suunnittelujaosto. Se koostuu neljästä jäsenestä ja valitaan kaupunginhallituksen toimikaudeksi. Jaoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan kaupunginhallituksen varsinaisista jäsenistä. Jaoston esittelijänä toimii kaupunginjohtaja, joka kutsuu tarvittaessa asiantuntijat kokoukseen. Jaosto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet jäsenistä. Konserni- ja suunnittelujaoston jäsenet Puheenjohtaja Jouko Pasoja, varajäsen Matti Kettunen Varapuheenjohtaja Pirita Hyötylä, varajäsen Pekka Tiitinen Jäsen Marko Leskio, varajäsen Tytti Kumpulainen Jäsen Tuire Kourula, varajäsen Ritva Sonntag Em. ryhmittymä on mielestäni eräänlainen "supernyrkki", jolla on kiistatta vaikutusvaltaa päätöksenteossa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Kemin keskustaan. Käymme ottamassa influenssarokotukset uudessa terveyskeskuksessa Täiköntorin varrella, jonne varasimme taannoin ajat tälle aamulle klo 09.15... Kyllä - siellä käytiin. Rokotuspalvelu toimi erinomaisesti ja aikataulu piti kutinsa. Minulta kysyttiin lisäksi - liittyen jäykkäkouristusrokotukseen - uusitaanko. Se oli pistetty vuonna 2010. Samalla käynnillä sekin toteutettiin. Oli puhetta rokotusten kestoista. Tietokoneen ääressä oleva sairaanhoitaja totesi optimistisesti: "Kymmenen vuoden päästä sitten uudestaan." Mukava aamurupeama. Ajelimme sisäsataman kautta kotiin. Teimme vielä pienen sightseeing-ajelun Haukkarinkadun/Erkinkadun kautta Kainuunkadulle. Katunaapurille vaihdettiin uutta Turner-lamelliovea "kaikilla mausteilla" eli lähinnä kauko-ohjauksella. Sitä on kyllä pakko käydä sitten katsomassa... Tänään on "Veera-päivä". Vaimoni käy hakaemassa Veeran meille päivällä. On kuulemma koeviikko menossa. Tänään ei kuulemma ole illansuussa Musiikkiopistolle menoa. Kävin hetki sitten uteliaisuuttani katselemassa em. lamellioven asennusta. Hyvännäköinen rakennelma. Voi olla, että käväisen Kemin K-Raudassa jututtamassa tuttua myyntitykkiä, Kuuselan Teuvoa asiaan liittyvänä...

Mitä tänään tähän asti...

Minulla oli höyrykännykkäni hälytys päällä klo 06.30, mutta heräsin jo hiukan aikaisemmin. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin ajelemaan Keminmaan Paakkarille/Auto Patulle. Kyllä - Land Roveriin vaihdettiin yksi nivelen suojakumi ja etupäähän vakaajan yhdystangot eli ns. koiranluut. Jäin odottelemaan liikkeeseen kasvosuojain päällä. Kaikilla varaosamyyjillä oli myös kasvosuojaimet päällä. Liikkeessä käyvillä asiakkailla ei ainakaan sen tunnin aikana kenelläkään, jonka odottelin... Kävipä tuossa hetki sitten mielessä, mitä tähän autoomme - vm. 2000 Land Rover Freelander, mittarissa 163.000 km - on osia vaihdettu meillä olon eli yhdentoista vuoden aikana. Mikäli oikein muistan, niin edellisten lisäksi ainakin kytkinlevy, kytkimen hydraulisarja, pakoputki, bensiinitankin suojalevy, lämmittimen moottori/puhallin, akku, pari pyöränlaakeria, niveliä, jarrupaloja, tms. lisäksi autoon on ostettu sekä talvi- että kesärenkaat ja tukeva kattoteline. Yleensä vanhoissa autoissa on lisäksi pikkuvikoja, jotka eivät ajoa hidasta eivätkä turvallisuutta vaaranna. Luettelin nuo lähinnä siksi, että monet meistä tuskailevat - minäkin välillä - vanhojen autojen remonttien kanssa. Nyt on pakko lähteä käymään Karjalahdella kierrätyspisteellä: Muovia, lasi- ja pienmetallitavaraa on taas kertynyt.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vähäistä lumityöfiilistelyä, jonka jälkeen lähdin tankkaamaan Land Roverin Hahtisaaren Nesteelle. Edellisen kerran se on tankattu 08.10., joten emme ole sillä jatkuvasti liikkeellä. Ajelin Hahtisaaren venesataman ja sisäsataman kautta Lumilinna-alueelle. Miksi? Siksi, että kävin tarkastamassa projektiveemme suojapeitot. Veneet olivat siististi maissa ja aluetta oli myös aidattu - hyvä niin. Kotiin ajellessani kävi mielessä eilinen kahvipöytäkeskusteluni vaimoni kanssa. Hän kysyi:"Mitä sinä haluat joululahjaksi?" "En mitään, minulla on kaikkea, mitä tarvitsen." sanoin ja jatkoin puolitosissani "Oikeastaan uusi auto olisi mielenkiintoinen." "Meillähän on piha täynnä autoja." vaimoni totesi ja tuo Land Roverhan on ihan hyvä. "Kyllä - kunhan sitä jaksaa laitattaa." sanoin. Edelliseen liittyvänä menen maanantaina heti aamulla Keminmaan Paakkarille/Auto Patulle. Autoon vaihdetaan etupäähän niin sanotut koiranluut ja yksi nivelen suojakumi.

Kuntavaalit ovat asia erikseen...

Kuntavaalit ovat asia erikseen - kyllä... Keskustan ryöpytystä alkaa tulla joka tuutista. Taloustutkimuksen Oy:n tekemät vaalipiirikohtaiset kannatusmittaukset paljastavat, millaisissa asetelmissa puolueet ovat menossa kohti kevään kuntavaaleja. Iltalehti on tätä analyysia varten kerännyt syksyllä tehtyjen mittausten tietoja eri lähteistä. Vaikkakin kannatuskyselyissä mitataan puolueiden eduskuntavaalikannatusta, antavat ne hyvää osviittaa myös kuntavaaleja silmällä pitäen. Pitää kuitenkin muistaa, että kuntavaaleissa hyvin ratkaisevaa on ehdokasasettelu: ehdokkaiden määrä ja laatu. Puolueiden kannatusta vaalipiireittäin tutkittaessa tilanne on tämä: SDP on suosituin viidessä vaalipiirissä, perussuomalaiset neljässä, kokoomus, RKP ja vihreät yhdessä, keskusta ei yhdessäkään. Viime eduskuntavaaleissa 2019 keskusta oli suurin puolue neljässä vaalipiirissä, SDP neljässä, kokoomus, vihreät, perussuomalaiset ja RKP yhdessä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana kahvitellessamme keittiöpöydän ääressä totesimme, että aamuinen itätaivas oli upeassa väriloistossa. Samanaikaisesti televisiouutisten säätietoennusteessa todettiin, että iltapäivälle olisi tulossa lumisateita ja myrskytuulta. Sen aika näyttää... Tämä lauantaipäivä taitaa mennä oleskelun merkeissä. Maailmanuutisia selaillessa tulee murheellinen olo lähissä USA:ssa meneillään olevasta vaalidemokratian alennustilasta. Ainoa lohtu on siinä, että se kestää onneksi vain aikansa. Jokainen "kiukuttelupäivä" on kuitenkin liikaa...

Hörönlörö-sähköpostiviestejä pukkaa...

Näitä alla olevan tyyppisiä sähköpostiviestejä tulee aina silloin tällöin - valitettavasti... Olen Tekin Tufan, Vakif Bankin henkilökunta Turkissa. Otan sinuun yhteyttä kuolleeseen asiakkaaseen, joka kuoli auto-onnettomuudessa Istanbulin valtatiellä vuonna 2003. Hän oli merkittävä asiakkaani. Ennen kuolemaansa asiakkaani talletti (36 000 000,00 dollaria) rahoituslaitokseni holkkiin täällä Turkissa, näitä tapahtumia koskevat asiakirjat osoittavat, että vaateita voi esittää vain hänen Next of Kin. Valitettavasti hänellä ei ollut tahtoa kuolemansa aikaan. Kaikista tehdyistä ponnisteluista ei käynyt ilmi yhteyttä mihinkään hänen perheenjäsenensä. Uusi EU: n perintölaina / saatavat / rahasto osoittaa kuitenkin ajanjakson, jonka kuluessa tällaiset saatavat voidaan sietää. Rahoituslaitos on valtuuttanut minut esittämään lähimmät sukulaiset, jotka hakevat varoja, ja jos vastaaminen tähän ultimaatumiin antaisi laillisesti rahoituslaitokselle oikeuden ilmoittaa nämä varat EU: n keskuspankille vaatimattomina varoina. Minä ja kollegani olen asettanut kaikki tarvittavat vaatimukset näiden varojen vapauttamiselle, ja aion esitellä tämä mahdollisuus sinulle edunsaajana. Huomaa, että minulla on laillisesti kaikki tarvittavat tiedot / asiakirjat tästä rahastosta. Palaa mielipiteesi ystävällisesti lähettämällä vastauksesi tähän sähköpostiosoitteeseen: tekinaydinfan84@gmail.com

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Tätä kirjoitellessani ja ulos työhuoneeni ikkunasta katsellessani mietiskelen, josko lähtisin fiilistelemään ulos vähäisten lumihommien kanssa. Maailmanuutisia selaillessani en voi ymmärtää, miten äärettömän typerästi voi ihminen käyttäytyä. Kysymys on luonnollisesti vielä hetken aikaa USA:n presidenttinä olevavasta Trumpista ja hänen lakimiespelleporukastaan. Toivottavasti he eivät aiheuta käyttäytymisellään korvaamatonta tuhoa Amerikan vaalidemokratialle. Voi olla, että käyn läpi tänään noin 30 vuoden takaisia kirjoituksiani tietokoneen korpuilta, joista osan olen säilyttänyt. Siellä on monia mielenkiintoisia aiheita. Muun muassa Kemin Lämärit Hockey Team ry, jonka puheenjohtajana olin siihen aikaan, kun Kemin jäähallia väännettiin liikkeelle. Jo kauan sitten luovutin silloiselle Kemin Lämärien puheenjohtajalle , Pekka Tiitiselle, aikamoisen määrän em. ajankohdan aineistoa, mm. jäähallisuunnitelmia ja kirjeenvaihtoa monien vaikuttajatahojen kanssa. Jäähalli toteutui aikanaan harjoitushalliversiona Jungon alueelle...

Lähde kuntavaaliehdokkaaksi - nyt...

Lähde kuntavaaliehdokkaaksi - nyt... Olen pitänyt tätä lähestyvää kuntavaaliasiaa esillä jo toista vuotta. Kuntavaaleihin on anää aikaa viisi kuukautta - kyllä - ne ovat kohta. Kerron lyhyen kaavan mukaan kertauksena oman "kuntavaalihistoriani". Ennen vuotta 2000 en ajatellut koskea politiikkaan, en edes kuntapolitiikkaan pitkällä kepilläkään. Lähdin kuitenkin vuoden 2000 kuntavaaleihin mukaan enkä ole katunut päätöstäni. Olen ollut mukana vuoden 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 kuntavaaleissa ja tavoitteeni on olla mukana myös 2021 kuntavaaleissa 18. huhtikuuta. Olen asiaan liittyvänä tehnyt monia valmisteluja. Olen ollut Kemissä koko ajan varavaltuutettuna, se on minulle sopinut ja riittänyt toistaiseksi. Olen ollut useiden lautakuntien jäsen. Tällä hetkellä olen sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan jäsen. Molemmissa lautakunnissa on ollut mielestäni erinomainen yhteishenki. Harvoin on jouduttu/päästy äänestämään... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en ole ollut toistaiseksi niissä lautakunnissa jäsenenä, joihin koulutukseni ja työelämäkokemukseni ovat vahvimmillaan. Totean yksiselitteisesti, että kukaan ei synny kuntapäättäjäksi. Tosin Kemissä on muutamia sukuja, joissa politiikantekeminen kulkee verenperintönä/äidinmaidossa. Olen henkilökohtaisesti ottanut moniin potentiaalisiin kemiläisiin yhteyttä ja toivonut/vedonnut heidän lähtevän kuntavaaliehdokkaiksi. Se aika alkaa olla nyt käsillä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana - istuskellessani keittiön pöydän ääressä kahvittelemassa - totesin kevyttä nuoskalunta satelevan. Toinen lumipeite on kukaties tulossa tälle alkutalvelle. Television sääuutisissa todettiin, että Etelä-Suomessa on myrskyä, mahtaako yltää tänne Perämeren pohjukkaan. Tänään ei taida olla muuta kuin polttopuuhuoltoa, ei välttämättä sitäkään. Taidanpa siirtyä tästä katselemaan Helsingin Sanomia, Kauppalehteä ja Tekniikka&Talous-lehteä - kukaties muitakin lehtiä sekä Ylen sivuja...

Lounais-Lappi-lehti tänään keskiviikkona 18.11.2020...

Lounais-Lappi-lehti tänään keskiviikkona 18.11.2020 - pienoinen uutispommi - kyllä... Kyseisessä ilmaisjakelulehdessä oli päätoimittaja Taina Nuutinen-Kallion artikkeli liittyen lähestyviin kuntavaaleihin. Valtuutetuille oli lähetetty kysely osallistumisesta huhtikuun 18. päivänä 2021 pidettäviin kuntavaaleihin. Läheskään kaikki valtuutetut eivät olleet vastanneet ja osa oli vielä harkitsemassa ehdokkuuttaan. Osa valtuutetuista oli ilmaissut reilusti näkemyksensä - hyvä niin... Luonnollisesti Kemin osuus oli kiinnostava. Kyllä pienoinen uutispommi oli se, että muun muassa Keskustan 7-hengen valtuustoryhmästä moni ilmoitti jättäytyvänsä sivuun lähestyvissä kuntavaaleissa. Perustelut olivat asialliset ja selkeät. Osasta olin toki tietoinen mutta siltikin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli pakko hetkeksi aikaa pysähtyä ihailemaan aurinkoista marraskuun puolenvälin aamua. Ruoho vihertää täällä Perämeren pohjukassakin - mielenkiintoista. Mikäli säätiedoitukset pitävät paikkansa, muutaman päivän päästä tilanne on toinen - lunta ja pakkasta luvassa. Pistin joutessani päärakennuksen takkaan tulet. Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, lämmitän takkaa nykyisin aikaisemmasta poiketen lyhyemmillä puilla ja pienemmällä puumäärällä. Se on toiminut ainakin toistaiseksi erinomaisesti. Pitkästä aikaa kävi Selkäsaari mielessä. Lähinnä siksi, että onkohan kaivinkonemies käynyt mökkitontillamme siirtämässä muutaman kiven paikasta A paikkaan B ja C... Niin - niinhän siinä kävi, että huomasimme kohta olevamme pihalla kadunpuolen orapihlaja-aidan tiputtamia lehtiä haravoimassa ja kärräämässä tontinkulmalle matopellon päälle. Tämä oli ajatus tehdä vasta ensi keväänä. Onpahan sieltä pois tehtynä. Lehtiä haravoidessamme pohdiskelimme, josko rakentaisimme orapihlaja-aidan tilalle perinteisen puuaidan. Sitäkin on syytä harkita...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten minikävelyllä. Uteliaisuuttani kävelin Möylyntien ja Haukkarinkadun risteykseen, jossa on menossa Haukkarin vesi-ja viemäriputkiuusinta. Kaivinkone, kuorma-auto ja pari asentajaa syvällä montussa täydessä työn touhussa. Etäämpänä toinen kaivinkone tasoitteli kaivantoja. Seuraavana ilmeisesti Kurikankatu ja aikanaan Kainuunkatu - hyvä niin... Edellä mainitussa risteyksessä on yhä edelleen vesiposti. Siitä olen kärrännyt vesikärryillä aika monta tynnyrillistä vettä 1950-1970-luvulla. Jopa 1980-luvun alkupuolellakin muuttaessamme takaisin Kemiin ja asettuessamme aluksi asumaan vanhaan kotitaloomme. Puusee, kompostoiva sellainen viriteltiin etelästä mukana tuomaamme pieneen hirsimökkiin. Ränsistyneen ja yhä edelleen ränsistyvän, asumattoman pienen omakotitalon ohi kävellessäni mietiskelin, olisiko tuo vielä pelastettavissa asuinkäyttöön...

Mitä tänään tähän asti...

Päätin eilen, että vien Karjalahdelle vajaan peräkärryllisen risuja, katkottuja pensaiden oksia. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin liikkeelle. Lähestyessäni tasoylikäytävää näin punaiset valot palavan ja Ajoksesta päin veturin lähestyvän. Hiljensin vauhtia ja pysähdyin odottelemaan. Kaupungista päin oli kaivinkone myös pysähtynyt odottelemaan veturin ohiajoa. Kuinka ollakaan kaivinkoneen ohi ajoi valoitta tummanpunainen henkilöauto ja heti sen perään jonkin yrityksen vaalea umpipakettiauto. Hurjaa menoa. No toki olihan viimeksi mainitun ja veturin väliä vielä parikymmentä metriä mutta siltikin... Sain kuorman vietyä asiallisesti. Siirsin peräkärryn odottamaan ensi kevään mahdollisia siirtotarpeita. Nyt saa kyllä jo talvi tulla. Säätietojen mukaan se kukaties tulee jo viikonvaihteessa...

Jo 47. viikko käynnistyi...

Jo 47. viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen vilkaisin pöytäkalenteriani. Tälle viikolle ei ole yhtään merkintää - hyvä niin, vaikka entuudestaan tiedän, että jotakin sinne varmasti vielä ilmaantuu. Tänään näyttää olevan Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Ensi viikosta tiedän varmuudella, että tiistaina menemme - minä ja vaimoni - uuteen Kemin terveyskeskukseen aamulla ottamaan flunssarokotuksen. Ensi viikon keskiviikkona minulla on tarkastuslautakunnan kokous... Nyt pistän päärakennuksen takkaan tulet.

Veikkauksen Live-vetojalkapalloa...

Katselin hetki sitten aika lailla mitäänsanomatonta jalkapallo-ottelua Veikkauksen Live-pelikuvioissa. Tosiaan hollantilaiset joukkueet SC Cambuur - Almere C pelailivat. Tilanne muutamaa minuuttia ennen loppuvihellystä oli kotijoukkueen hyväksi peräti 7-1 . Yleensä tällaisessa tilanteessa veikkaan alakynnessä olevan joukkueen tekemään maalin. Nyt en veikannut niin vaan ottelua katsellessani kotijoukkueen kahdeksas maali "roikkui ilmassa". Niinpä veikkasin yhden euron panoksella niin ja suljin pelikuviot. Hetki sitten katsoin tilannetta uudestaan: Peli oli päättynyt 7-2 tilanteeseen. Toisin sanoen perinteinen veikkaukseni olisi antanut hyvän kertoimen. Tällaista se jalkapallo on... Lisättäköön sen verran, että olihan tänään monta mielenkiintoista UEFA-karsintaotteluakin, joissa tehtiin loppuminuuteilla - "lisäajalla" - useita maaleja. Niitä olisi pitänyt osata veikkailla.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tunne, että tänään ei taida olla mitään kummempaa tehtävää, joten ollaan vaan. Totesin hetki sitten, että yöllä on ollut sen verran tuulta, että Mersun päältä oli suojapeitto kääriytynyt sivuun. Sen käväisin oikomassa. Voi olla, että virittelen päärakennuksen takkaan tulet viimeistään alkuillasta... Niin - kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan. Tiedustelin Kaleva-lehden asiakaspalvelusta hetki sitten sunnuntain lehden tilanteen. Sain välittömästi tiedon, että se jaetaan yhteislaatikkoon Oklaholmankatu 1 tai maanantain päiväpostin yhteydessä. Pyysin siirtämään maanantaille ja katselemme alustavasti - niinkuin tähänkin asti - sunnuntain lehden netistä näköislehtenä. Hyvää asiakaspalvelua, ei kahta sanaa. Lähdemme kohtapuolin autolla liikkeelle, joten haemme lehden tällä kerralla em. yhteislaatikosta. Tuli kuitenkin hiukan tekemistä tällekin sunnuntaipäivälle...

Myönteisen palautteen antaminen...

Myönteisen palautteen antaminen on suomalaiselle perinteisesti äärimmäisentuskallisen vaikeaa. Olen asiasta kirjoittanut monesti aikaisemminkin. Muun muassa omaan työuraani liittyvänä olen todennut, että lähes viisikymmentä vuotta työelämässä olleena, sain jotakuinkin kerran kymmenessä vuodessa myönteistä palautetta. Vaikka painoin hommia - omasta mielestäni vähintäänkin 100, välillä 110 lasissa. Siis sellaista palautetta, että sen aisti aidoksi palautteeksi eikä miksikään sananhelinäksi... Jo kauan sitten päätin itse, että annan myönteistä palautetta aina, kun se on vähääkään mahdollista ja aiheellista. Näin 70+ -ikäisenä olen useinkin mietiskellyt, olenko itse lähimmäsilleni - rajattuna vaimooni ja aikuisiin poikiimme - antanut riittävästi myönteistä palautetta. Siihen olen jäävi sanomaan yhtään mitään mutta... Poikiimme liittyvänä minulla on tunne, että me - minä ja vaimoni - olemme ylpeitä heidän ammattitaidoistaan omilla osa-alueillaan, jonka olemme avoimesti tuoneet kyllä esiin.

Se on taas viikonloppu...

Se on taas viikonloppu - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen kävi mielessä, että on tämäkin marraskuuta - ei yhtään lunta maassa. Työhuoneeni ikkunasta katselen lumetonta Kainuunkatua, jossa liikenne on aikamoista. Muistuu mieleeni viime viikkoinen lautakuntakokous, jossa eräs kaupunginvaltuutettu pohdiskeli Kemin keskustaalueen hiljaisuutta iltasella - autoja ei liiku juuri ollenkaan. En malttanut olla kommentoimatta, että Haukkarin Kainuunkadulla - minun havaintojeni mukaan - liikkeellä on kuorma-autoja, pienkaivinkoneita, pakettiautoja, henkilöautoja, moottoripyöriä, kevytmoottoripyöriä, mopoja, pölkupyöräilijöitä, rollaattoreilla-liikkuvia, hölkkääjiä, kävelijöitä, koirantaluttajia, jne. melkein minuutin välein... Onneksi sitä kevytmoottoripyörällä liikkuvaa älypäätä, "keulijaa" ei ole ollut viime aikoina liikenteessä. Pakoputkiremonttia kaipaavia autoja tuossa tuntuu liikkuvan. No oli niin tai näin, taitaa tämä lauantaipäivä mennä pelkässä oleskelussa. Ei se sekään ole hassumpaa.

Mitä tänään tähän asti...

Olin pistänyt höyrykännykän (NOKIA LUMIA 800) hälytyksen päälle vähän jälkeen sianpieremän. Miksi? Siksi, että olin lähdössä viemään Land Roverin kytkinlevyn vaihtoon Keminmaahan Paakkarille/Auto Patulle. Perinteisten aamutoimien jälkeen näin teinkin. Olihan outo ajella aamun pimeydessä. Paljon oli autoja liikenteessä tänään sateentihkuisena aamuna. Ajattelin ensin seurata remontin edistymistä. Kuultuani remontin vaatiman ajan päätin ottaa tarjotun asiakasauton käyttöön ja ajella kotikulmille. Menin You Tubesta katselemaan videonpätkiä em. kytkinlevynvaihdon vaiheista... Sitä tehdessäni menivät sähköt poikki. Ilmeisesti Haukkarissa toteutettavan vesi- ja viemäriuusimisen yhteydessä sähkökaapeli oli tarttunut kaivinkoneen kauhannokkaan - mene ja tiedä. Viitisentoista minuuttia ja sähköt tulivat takaisin. Niin - kuuluiko em. tapahtuma - perjantai ja kolmastoista päivä - otsikon alle. Lähden iltapäivällä hakemaan auton remontista. Jos vaihdettu kytkinlevy kestää saman kuin edeltäjänsä - 160.000 km ja 20 vuotta - niin ei sovi moittia.

Ikuistetut hetket...

Katselimme hetki sitten Ylen Areenasta alla olevan ruotsalaisen elokuvan. Kyllä herätti voimakkaita tunteita... Ikuistetut hetket (12) 2 h 5 min la 7.11.2020 26 h 10447 katselua (Maria Larssons eviga ögönblick, Ruotsi 2008) 1900-luvun alussa työläisnainen voittaa arpajaisissa kameran, joka mullistaa hänen elämänsä. Perustuu tositapahtumiin. O: Jan Troell. N: Maria Heiskanen, Mikael Persbrandt. LINKIT JA ARTIKKELIT Yle Teema: Naisia kameran takana -teemalauantain 05.04.2014 esittely Naisia kameran takana: Vivian Maier ja Maria Larsson Teemalauantain tähtinä Näytä lisätiedot

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen laadin ensimmäisen sormiharjoitelman henkilökohtaisesta kuntavaalimainoksesta > Kuva ja teksti. Kyllä - tiedän, että kuntavaalit ovat vasta sunnuntaina 18.04.2021 ja ennakkoäänestys vähän sitä ennen. Niinkuin aikaisemmin olen todennut, kuntavaalien mainosbudjettini on ollut vuodesta 2000 alkaen maksimissaan 100 euroa. Siitä on mennyt puolet Keskustan Kemin kunnallisjärjestön yhteismainontaan, kukaties nyt poikkeusoloissa vähän enemmänkin... Olen tosiaan hyvissä ajoin liikkeellä. Tavoitteeni on nimenomaan ostaa paikallisen ilmaisjakelulehden Lounais-Lapin mainostilaa. Todennäköisesti mainosbudjettini moninkertaistuu. Eiköhän tästä löydy ihan kelpo ratkaisumalli.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aanutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Sitä viritellessäni pohdiskelin, kuinka pitkälle puukatoksessa olevat puuklapit riittävät. Ne on tehty pääasiassa pihapuista. Samalla muistelin eilistä päivää, jolloin aamupäivällä Land Roveriin vaihdettiin Tommin toimesta takaäänenvaimennin. Kytkimen luistaminen on ollut jonkin aikaa havaittavissa, joten Tommi varasi ajan Keminmaan Paakkarille. Heli on tilannut uuden kytkinlevyn, joka vaihdetaan perjantaina aamusella - hyvä niin. Kytkinlevy kesti parikymmentä vuotta... Niin - seurailinhan minä eilen myös Finnairin pörssiosakkeen hurjaa nousukiitoa - mielenkiintoista. Niin - teinhän minä Fortumin kanssa sähköön liittyvän jatkosopimuksenkin, sähköä on tulossa ainakin seuraavat rapiat kaksi vuotta... Aamukahvittelun yhteydessä lueskelin Kaleva-lehteä, jossa oli muun muassa mielenkiintoinen kirjoitun Oulun kaupunginvaltuuston etäkokouksesta - pitkästä esityslistasta, tunteita kuohuttavista asioista ja kielenkäytöstä. Onko "Rääväsuu-Trump-sikailukielenkäyttö" rantautunut Ouluun - mene ja tiedä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua tarkastuslautakunnan kokoukseen. Se pidetään iltapäivällä Kemin kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi.Kukaties osa kokoukseen osallistuvista on etänä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävi hetki sitten mielessä - erään lehtiartikkelin ja siihen liittyvän yllättävän infon luettuani - että ihmisellä on tavallaan monta elämää: Lapsuus, nuoruus, aikuisikä ja eläkeikä... Itse olen ollut - mielestäni täysin ansaitsemallani eläkkeellä - vuodesta 2008 alkaen. Kirjoituksissani tuon usein esiin: Edellisessä elämässäni, jolla luonnollisesti tarkoitan aikuisikää = työelämä- ja ammattijärjestöaikaa. Tuo lehtiartikkeli oli Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren info, jonka mukaan hän on ottamassa irtiottoa politiikasta. Se on kova isku pääkaupunkiseudun Kokoomukselle, edessä kuntavaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit, jne. ... Oletettavasti tuo viimeksi mainittu kuitenkin Jan Vapaavuorta saattaa kiinnostaa, jos pyytäjiä on ihan jonoksi saakka... Niin - lehtiartikkelissa Jan Vapaavuori toteaa, että ihmisellä on yksi elämä, tarkoittaen koko elinkaarta, joten olisi aika tehdä vielä jotain muutakin kuin politikoida. Oletettavasti hänet nähdään vielä yritysmaailman ja kukaties urheilumaailmankin huipulla.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet ja lähdin käväisemään Kemin entisen kaatopaikan kupeessa Holstinharjulla. Miksi ihmeessä? Siksi, että siellä alkoi klo 9 Savaterran tuotantolaitoksen katselmus. Paikalle saavuttuani totesin paikalla olevan parikymmentä asiasta kiinnostunutta - pääasiassa lähialueen asukkaita - yrityksen ja median edustajia. Katselimme, kuuntelimme ja haistelimmekin tuotantolaitoksen toimintaa turvallisen välimatkan päästä. Yrityksen edustaja selosti pääpiirteittäin tuotantolaitoksen toimintaa. Pääosa prosessista selostetaan Kemin keskustassa Scandic-hotellissa, jossa läsnäolevilla on mahdollisuus esittää tuotantolaitoksen toimintaan liittyviä kysymyksiä. Viimeksi mainitun mahdollisuuden jätin itse väliin. Sen asemesta printtasin netistä kyseisen yrityksen aineistoa: Ympäristö - ja laatujärjestelmät. Täytyypä tutustua.

Elokuva: Jali ja suklaatehdas...

Katselin eilen toistamiseen alla olevan elokuvan. Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama draamaelokuva. Se perustuu Roald Dahlin samannimiseen romaaniin vuodelta 1964. Elokuvan pääosissa ovat Johnny Depp ja Freddie Highmore. Olen aikaisemmin kirjoittanut, että pidän tarinoista, hyvistä tarinoista. Muun muassa tämä elokuva on mielestäni ehdottomasti sellainen.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua - meille poikkeukselliseen aikaiseen - operaatioon, tapahtumaan, josta kirjoitan sitten aikanaan lisää... On aivan pakko kirjoittaa vielä tuosta USA:n presidentinvaalista, jonka lopputulosveikkauksesta sain eilen Facebook/Messengerin kautta onnittelut. Sen verran vilkaisin tuota Bidenin pitämää puhetta, että se sisältää juuri oikeita elementtejä jatkon suhteen. Voitto on niin selvä, että tällä hetkellä näyttää siltä, että pelätyt levottomuudet, rähinät jäänevät taka-alalle. Kahtia jakautuneessa USA:ssa toivottavasti lähdetään hakemaan yhteistyötä, jota nyt kipeästi tarvitaan. Jossakin julisteessa vilahti teksti: MAKE AMERICA NORMAL AGAIN

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin tarkistamaan, mitä USA:n presidentinvaalirintamalle kuuluu. Jo pari päivää on ollut selvää, että Joe Biden on Yhdysvaltain seuraava presidentti. Lopullista voittajaksi julistautumista hän ei ole kuitenkaan tehnyt, koska ääniä on vielä laskennassa. Kukaties on hyvä, että häviäjille ei heitetä bensiiniä liekkeihin, vaan annetaan totutella ajatusta vaalitappioon. Mediatietojen mukaan osa Trumpin takana olleista pintavaikuttajista on alkanut ottaa etäisyyttä nykyiseen presidenttiin - hyvä niin. Trumpin toilailut muun muassa äänetenlaskennan epärehellisyydestä on yleisesti tuomittu maailmalla myös Suomessa. Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on näemmä kommentoinut, että USA:ssa ei äänestetty "älykkäästi" - voi järjen valo... Oli niin tai näin Joe Biden saanee yli 300 valitsijamiestä/-naista, se on hänen kannalta erinomainen lopputulos. Toivottavasti selvääkin selvempi jakautuneisuus hiukan tasoittuu ja toivottavasti vaalitulokseen mahdollisesti liittyvät oikeustoimet eivät aiheuta ääriainesten rähinöintiä. Niin - tämä näyttää päättyvän lukemiin: Biden 306 - Trump 232 Ja jossittelu alkaa muun muassa suomalaisessa mediassa. Asiantuntijat ja "asiantuntijat" naama punaisena huutavat varmaan muutaman päivän ajan: "Jos pandemiaa ja sen tuomaa talouden heikkenemistä ei olisi tullut, Trump olisi valittu jatkokaudelle." Enpä menisi tuosta takuuseen. Minun käsitykseni mukaan amerikkalaiset olivat totaalisesti kypsyneet, kyllästyneet vajaan neljän vuoden uhosekoiluun...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana pistin päärakennuksen takkaan tulet. Tulia viritellessäni katselin ja kuuntelin televisiosta uutisantia USA:n presidentinvaaleista. Nehän ne ovat hallinneet uutisointia jo muutaman päivän. Kyllä on pakko taas todeta, että tunnen suurta myötähäpeää USA:n kansalaisia kohtaan, että heillä tällä hetkellä on totaaliarvaamaton ja supermäntti johtaja. Supermäntti, joka koko USA:n vaalijärjestelmän kyseenalaistaa vaalitappion häämöttäessä lähitunteina ääntenlaskennan edistyessä vielä laskematta olevissa osavaltioissa. Saattaa olla, että katselen em. asiaan liittyviä livelähetyksiä jonkin ajan kuluttua netistä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Ikärasismi-käsite on mielenkiintoinen - kyllä. Siihen törmää tämän tästä. Viimeksi tänään erään keskustelun yhteydessä se tuli esiin USA:n presidentinvaalien pääehdokkaiden osalta. Minulle annettiin selkeästi ymmärtää, että 74- ja 77-vuotiaat henkilöt ovat kertakaikkisen vanhoja em. tehtävään. Omana näkemyksenäni toin esiin, että kyseisillä henkilöillä on "suuri armeija" virkamiehiä ja asiantuntijoita heitä auttamassa. Olen vuosikymmenien saatossa oppinut lukemaan rivien/sanojen välistä. Arvelen, että kyseinen henkilö samalla ilmaisi voimakkaan näkemyksensä siitä, että 70+ ikäinen henkilö ei ole sovelias esim. kuntavaaliehdokkaaksi. Ikärasismiin törmäsin itse edellisten kuntavaalien yhteydessä vuonna 2017. Olin silloin jo 70+ ikäinen. Kukaties sen aikaiset tunnot aiheuttivat sen, että lähdin vielä kuntavaaliehdokkaaksi. Minulle ikä - ei muidenkaan ikä - ole ollut koskaan ongelma. Tärkeintä mielestäni on motivaatio, aktiviteetti ja kohtalaisen voimakas myötäelämisen kyky... Mutta - huomisesta päivästä emme tiedä mitään - onneksi niin.

USA:n presidentinvaalissa ratkaisun päivä ilmeisesti tänään...

USA:n presidentinvaalissa ratkaisun päivä ilmeisesti tänään - kyllä... Kyllä täytyy myöntää, että heti herättyään oli pakko pistää televisio auki ja vilkaista tekstiteeveeltä, joko ratkaisu on tapahtunut. Ei vielä, tilanne tällä hetkellä: Biden 253 - Trump 214 ja kuusi osavaltiota vielä laskematta. Kyllä Biden on nyt vahvoilla. Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa ja eläkeläisoloa, toistaiseksi kevyttä olemista vaan. Ilmeisesti päivän mittaan jotain aktiviteettia syntyy...

Mitä tänään tähän asti...

Tänään keskiviikkona 04.11.2020 heräsin hyvin nukutun yön jälkeen toiveekkaana, että maailmalta tulisi jotain myönteisiä uutisia. Television avattuani havahduin realimaailmaan. Joka tapauksessa perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan ja aloin orientoitua Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Olin varannut ajan hiustenleikkuusta ja parran siistimisestä. Kyllä - hiuspysäkillä kävin. Olin tosiaan Leskion Leenan ja Appelgrennin Marjon ohjeistamana varannut ajan. Kittiläläislähtöinen Heidi hoiti varsinaisen työn erittäin jämäkin, varmoin ottein. Ei ihme, sillä ilmeisesti ammattiin valmistuminen alkaa olla jo näköpiirissä. Marjo ohjasi oppilastaan tutuntarkkaan tyyliinsä - hyvä niin. Tulihan nuo USA:n presidentinvaalitkin viimevaiheessa keskusteluissamme esiin. Mikäli oikein ymmärsin, olimme kaikki Bidenin faneja. En viitsinyt irrotella asialla enempää, tosin taisin todeta, että onhan tuo nyt aivan käsittämättömän sekava tilanne... Olimme kaikki varsinaiseen asiaan: Hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen tyytyväisiä. Pääsin taas sanomaan, että lopputulos on aivan liian siisti minulle, mutta äkkiähän tuo asia korjaantuu. Seuraavalla kerralla menen klassisen hiustenleikkuun/juhlakampauksen näyttömalliksi. Tuttuakin tutumpaa hommaa minulle ...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tunne, että tänään ei taida olla mitään pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään. Eilisestä sen verran, että lähetin Kalevan päätoimittajalle Sanna Keskiselle sähköpostiviestin, jossa tiedustelin lehden toimintakulttuuria liittyen Meri-Lapin vähäiseen uutisointiin. Sain häneltä alkuillasta asiallisen vastauksen esittämiini asiakokonaisuuksiin - hyvä niin. Tänään on julkaistu Suomessa verotietoja, joista on joidenkin "raharikkaiden" tietoja jäetty pois heidän esityksestään. Monet mediatahot boikotoivat nyt toteutettua menettelytapaa. Oli niin tai näin, tällaisina hetkinäkin on syytä muistuttaa:"Viimeisessä palttoossa ei ole taskuja." Itse olen tuonut useisn julkisestikin esiin, että ei rahan määrällä ole erityisen suurta merkitystä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi...