tiistai 18. kesäkuuta 2019

Upea ilma - Kemin Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Menomatkalla käväisin Kemin sosiaalitoimistossa Keskuspuistokadulla tarkastamassa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouspöytäkirjan.
Tosiaan upea ilma ja kevyttä tuulta. Vedenpinta oli hiukan korkeammalla kuin viimeksi käydessämme.

Rantauduttuamme totesimme ison hirven käyneen rantahietikolla.

Mökille päästyämme pidimme suunnittelutauon, jonka aikana saimme nauttia monipuolisesta lintukonserttista.

Minä aloitin piha-alueen trimmeroinnin ja vaimoni tulistelupaikan lähialueen uudelleenjärjestelyn.

Savustimme ensimmäistä kertaa tälle kesälle pääasiassa pieniä - 200-300 g - ahvenia.
Olivathan ne hyviä.

Hyviä, oikeastaan kestäviä eivät sen sijaan ole nykyajan halpissavustuslaatikot. Meillä on saaressa kaksi savustuslaatikkoa. Vanhempi on kuin haulikolla ammuttu ja uudempi>kolme kertaa käytetty>saumat repeilevät. "Pingpong-tuotteet" on tehty hajoamaan.

Meillä on kotona tulistelupaikalla Kemin ammattioppilaitoksessa aikanaan tehty savustuslaatikko mallia "Unto Keskimölö". Se on hyvä, tukeva ja käytännöllinen. Kestää isältä pojalle, kukaties vielä pojanpojallekin.
Jos Ammattiopisto Lappiassa metalliosastolla vielä ruostumaton teräs taipuu savustuslaatikoiksi, täytyy syksyllä tilata yksi saareen...

Kopsin muutamia raitapökäleitä klapeiksi. Puuhommaa riittää seuraaviksi kerroiksi.


Lähtiessämme saaresta Jähti-alus nosti purjeita Kojukallion kohdalla ja ajoi Tornioon päin. Me käväisimme vilkaisemassa Katariinan ja Tommin uutta vierasmajaa rannan tuntumasta. Mukavan näköinen pikku mökki/maja...

Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan, joten voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.

Oli mukava saaressakäynti taas kerran. 


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Usko on mystinen asia...

Olen joutunut tähänastisen elämäni aikana pohdiskelemaan käsitettä usko. Se on mahdollista liittää moniin asiakokonaisuuksiin.
Sillä on yhtymäkohtia erilaisiin uskomuksiin mutta erityisesti uskontoon, joka alkaakin olla vakavammansorttista asiaa...

Tunnen monia henkilöitä, joiden kanssa en suostu keskustelemaan politiikasta enkä uskonnosta. 
Miksi? 
Siksi, että minulla ei ole kummastakaan riittävästi tietoa, ainoastaan omia kokemuksiani ja tuntojani...

Itse olin evakelisluterilaisen seurakunnan jäsen pitkään. Aina siihen saakka kun isäni kuoli liikenneonnettomuudessa kotinurkilla syksyllä 1974.
Isäni siunattiin haudan lepoon Kemin Peurasaaren kappelissa. Äitini istui etupenkissä vieressäni. Pidin hänen kädestään kiinni.

Siunaustilaisuuden papin sanat olivat järkyttävän huonosti valitut ja epäonnistuneet.
Hän puhui mm. ruhjotusta ruumiista. Lisäksi hän puhui, oliko isäni valmis kuolemaan. Valmis kuolemaan, kun hän oli lähtenyt kotoaan ja tutussa risteyksessä joutui Oulun suunnasta tulleen henkilöauton yliajamaksi...

Papin sanat aiheuttivat erityisesti äitiini rajun tunnekuohun, hän suorastaan tärisi vieressäni. Oli vähällä, etten noussut pystyyn ja huutanut:"Nyt riittää!" Sitä en tehnyt, mutta silloiseen kotiini Imatralle palattuani erosin kirkosta.

Myöhemmin - lastenlastemme syntymisien jälkeen - liityin takaisin kirkon jäseneksi.

Sittemmin nykyistä arkkipiispaa edeltävän henkilön - minun arvomaailmaani peilattuna - äkkiväärät ja mielestäni typerät lausunnot aiheuttivat uudestaan minun kirkosta eroamisen. En kertakaikkiaan voinut hyväksyä hänen toimintaansa.

Uuden arkkipiispan myötä ja lähipiirissä esiintyvien kirkollisten tapahtumien seurauksena liityin takaisin evankelisluterilaisen seurakunnan jäseneksi - hyvä niin...

Joku lukijoista voi ajatella:"Sinähän se varsin äkkinäinen olet!" Niin olnkin, mikäli em. tyyppiset asiat negatiivisesti ja rajusti minussa kolahtavat.

Tällä hetkellä olen erittäin vahvasti niin sanotusti sinut em. asiakokonaisuuksien kanssa.

Mihin minä uskon? Uskon vahvasti itseeni ja siihen, että lähipiirissäni asiat järjestyvät parhain päin. 
Kyllä tunnustan, että joskus tykönäni mietiskelen, että jotain tässä maallisessa meuhkaamisessa täytyy olla kuitenkin takana. Ei tämä niin järjettömän hektistä ja lyhytkestoista voi olla...

Olenpa tainnut joskus mainita, jopa kirjoittaakin, että seuraavassa elämässä hoidan muutamat asiat hiukan toisin.

Tähänastiseen elämääni olen tyytyväinen. Olen ollut porukoissa elämänkumppanini, vaimoni kanssa vuodesta 1964 lähtien, meillä on kaksi aikuista poikaa ja kolme lastenlasta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämän sukuhaaran Pyykkö-nimelle on jatkaja. Se on kova juttu se - minun mielestäni...











Metsä Groupin jättimäinen sellutehdas olisi merkittävä uusiutuvan energian tuottaja – tuottaisi sähköä enemmän kuin 200 tuulivoimalaa...

Hmmmmm - niinpä- ja tämä on faktaa...

Suora nettilainaus Yle-Kemi-sivulta sellaisenaan:

Metsä Groupin jättimäinen sellutehdas olisi merkittävä uusiutuvan energian tuottaja – tuottaisi sähköä enemmän kuin 200 tuulivoimalaa

Kemin sellutehdassuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota uusiutuvan energian tuottamiseen.
Uusiutuvat energialähteet
Metsä Fibren Kemin tehdas
Metsä Fibren Kemiin suunniteltu uusi soodakattila tuottaisi energiaa 260 megawatin turbiiniteholla. Se olisi merkittävä uusiutuvan, puuperäisen enrgian tuottaja.Kyösti Vaara / Yle
Metsä Groupin jättimäinen sellutehdas olisi myös merkittävä uusiutuvan sähköenergian tuottaja. Tehdas tuottaisi lähes seitsemän prosenttia koko Suomen uusiutuvasta sähköstä, mikä vastaisi noin kolmannesta Suomen tuulivoimakapasiteetista.
Kemiin suunniteltu tehdasjätti käyttäisi puuta noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jatkossa kuitupuusta halutaan tehdä erilaisia moderneja sellutuotteita, mutta ainakin aluksi pääosa puusta päätyisi ihan tavanomaiseksi selluksi.
Selluntuotannon ohessa tehdas tuottaisi kuitenkin heti käynnistyessään energiaa lämmön ja sähkön muodossa. Energia tuotettaisiin uusiutuvista lähteistä ja sitä syntyisi hämmästyttävän suuri määrä.
Tehtaan sydämen eli soodakattilan turbiinin teho olisi suunnitelmien mukaan 260 megawattia, kertoo Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen. Tuotetusta sähköstä noin 100 MW jäisi omaan kulutukseen, loput noin 160 MW menisi valtakunnanverkkoon.
– Kyllä me olisimme myös iso uusiutuvan energian tuottaja, Nousiainen vahvistaa.

Soodakattilan energiantuotantoon kiinnitetään erityistä huomiota

Sellutehtaan toimiminen energiantuotantolaitoksena ei sinänsä ole uutta eikä erikoista: näin on ollut iät ja ajat. Metsä Groupin Äänekosken tehdas ja Kemiin suunniteltu tehdas edustavat uutta sukupolvea siinä, että energiantuotantoon on kiinnitetty erityistä huomiota.
Äänekosken sellutehdas tuottaa vuodessa noin 1,8 terawattituntia sähköenergiaa. Kemin osalta lukema voisi Nousiaisen mukaan olla vielä korkeampi, jopa 2,1 terawattituntia. Määrä riittäisi Kemin kaupungin nykyisen energiankulutuksen kattamiseen lähes 50 vuoden ajaksi.
– Tämä tehdas eroaa perinteisestä sellutehtaasta siinä, että olemme kiinnittäneet huomiota soodakattilan energiatuotantokykyyn ja sitä kautta lisänneet sähköenergiatuotantoa. Se on onnistunut hyvin, sanoo Ismo Nousiainen.
Energiaa syntyy sellunkeitossa, kun prosessissa syntynyttä mustalipeää poltetaan. Saadulla lämpöenergialla höyrystetään vettä, joka puolestaan käyttää turbiinia, jolla tuotetaan sähköä.

Tuulimylly merellä.
Kemiin suunnitellun sellutehtaan vuosittainen energiantuotanto vastaisi yli kahtasataa tuulivoimalaa.Risto Koskinen / Yle

Yksi sellutehdas vastaa energiantuotannossa yli 200 tuulivoimalaa

Kemin tehtaan sähköntuotanto yltäisi kolmannekseen koko Suomen vuoden 2018 tuulivoimatuotannosta. Suomessa on noin 700 tuulivoimalaa, joten tehdas vastaa noin 230 voimalaa.
Suomen tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetti oli viime vuonna 2041 MW. Vaihtelevien tuuliolosuhteiden vuoksi voimalat eivät kuitenkaan käyneet koko aikaa täydellä teholla. Käyttökerroin oli 0,33 eli esimerkiksi suurimmista 4,2 MW voimaloista saatiin irti hieman alle 1,4 MW.
– Keskimääräinen vuositeho oli tuulivoimaloista noin 673 megawattia ja sähköä niissä tuotettiin 5,8 terawattituntia, kertoo Suomen tuulivoimayhdistys ry:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen.
Tuulivoiman ja muiden uusiutuvien energianlähteiden osuus Suomen sähkönkulutuksesta oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna vajaat 37 prosenttia. Puusta energiaa tekevä Kemin tehdas toisi tähän tuntuvan, jopa parin prosenttiyksikön lisän.

Raskaan polttoöljyn käyttö tehtaalla loppuisi

Nykyisessä Kemin sellutehtaassa käytetään polttoaineena raskasta polttoöljyä muun muassa häiriötilanteissa, sekä tehtaan ylös- ja alasajossa. Uuden tehtaan olisi määrä olla fossiiliton.
– Tavoitteena on korvata fossiiliset polttoaineet täysin biopohjaisilla polttoaineilla. Raskaan polttoöljyn käyttö meesauunissa korvattaisiin tuotekaasulla, jota saadaan puun kuoresta, Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen sanoo.
Nousiainen kertoo, että sähköntuotannon lisäksi myös kulutuspuolta on käyty tiheällä kammalla läpi.
– Olemme panostaneet energiatehokkuuteen eli olemme käyneet läpi kulutuskohteita ja vähentäneet energiahukkaa tehtaalla.

Metsä Fibren Kemin tehdas
Moderni sellutehdas hyödyntää raaka-ainepuustaan kaiken. Energiaa tehdään muun muassa puun kuoresta.Kyösti Vaara / Yle

Hiilinielun pieneneminen lasketaan vain metsässä

Uusi tehdas pienentäisi tunnetusti Suomen metsien hiilinielua. Entä syntyykö päästöjä tehtaalla?
Selluprosessissa syntyy merkittävät CO2-päästöt ilmakehään, mutta kaksoislaskennan välttämiseksi sitä ei kasvihuonekaasujen laskennassa huomioida tehtaalla.
Kansainvälisesti on sovittu, että biomassan mukaan luettuna puun CO2-päästöt lasketaan energiasektorilla nollana ja hiilivaraston muutokset lasketaan maankäyttösektorilla eli tässä tapauksessa metsässä.
Tehtaan hiilidioksidipäästöt tulevat siis huomioiduksi maankäyttösektorin laskennassa hakkuukertymän sisältämänä hiilenä.
Metsä Fibre on käynnistänyt biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arvioinnin eli YVA-menettelyn. Yhtiö on toimittanut ympäristövaikutusten arviointiohjelman Lapin ELY-keskukselle.
Yhtiöstän oman arvion mukaan kasvavasta tuotannosta huolimatta uusi tehdas pystyisi toimimaan nykyisen tehtaan ympäristöluvan puitteissa.
Lue myös:
Mullistava teknologia saattaa tehdä pian läpimurron: Sellutehtaiden savukaasuista voisi valmistaa polttoainetta koko Suomen autoille
Tutkimus: Siirtyminen uusiutuvaan energiaan on mahdollista, turvallista ja edullisempaa kuin fossiiliset ja ydinvoima
Äänekosken biotuotetehdas ottaa puusta kaiken irti – tavoitteena jätteetön tehdas

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla tiistaina 16.04..2019. Eilen päätimme lähteä käväisemään Haaparannalla alkukesäostoksilla...
Tänään ajelimme = köröttelimme upeassa kesäilmassa mennen tullen. Liikennettä oli aika lailla. Jotakuinkin kaikki autoilijat ajoivat ohitsemme.
Tie oli erittäin hyvässä kunnossa, ilman ja tiepinnan lämpötila +16 ja +34 Celsiusasteen välillä.

Jälleen Haaparannalla perinteinen ICA MAXI- käynti. Nyt hyllyssä oli taas "kaksipistekasi" tummaa janojuomaolutta. Sitä oli ostettava, se on edullista, vaikkakin hinta oli edellisestä kerrasta noussut yli 30 kruunun (kuusi 0,5l tölkkiä). Myös muut perinteiset ostoksemme tehtiin ja vähän uutta heräteostosta "makeannälkään".
Vaimoni aikoi käydä Rustassa. Kuinka ollakaan vaimoni meni ensin Rustan vieressä olevaan Natur Kompaniet-liikkeeseen - minä vaimoni perässä. Olimme siellä käyneet aikaisemminkin katselemassa mm. Fjäll Räven-ulkoiluasuja, jotka ovat meille tuttuja.
Sisään saavuttuani ja em. tuotteita katsellessani tuli paikalle nuori, aktiivinen nuorimies.
Kerroin hänelle, että päälläni oleva Fjäll Räven vaalea ulkoiluasu on noin 30 vuotta vanha.
Kerroin myös, että aikaisemmalla käyntikerrallamme hiukan iäkkäämpi miesmyyjä totesi, että sehän aivan kuin hyllystä otettu. 
Kyllä - tuote on ollut hyvä ja nimenomaan kestävä. Niinhän siinä kävi, että em. nuorenmiehen ja vaimoni avustamana uusi Fjääl Räven asu löytyi.

Nuorimies totesi:" Tämä kestää varmaan myös 30 vuotta." "Jos näin on, olen silloin 105 vuotias, lupaatko myydä uuden..." totesin hänelle.

Hiukan hintavahan tuo asu oli, mutta tuote on osoittautunut toimivaksi. Vuotta kohti hinta on kuitenkin edullinen...

Vaimoni pistäytyi vielä Rustassakin.

Käynti Systembolagetissa - sielläkin tuttuakin tutummat ostokset, ostimme varmuuden vuoksi kuohujuomaa, jos tulee tarvetta poksautella. Olipa väkeä liikkeellä!
Tuttu käynti IKEA:ssa, vaimoni teki lenkin tällä kerralla ilman ostoskärryä ja minä istuskelin tuloaulan sohvalla. Näytti olevan pieni remontti menossa tuloaulan läheisyydessä. En nähnyt tällä kerralla yhtään tuttua.

Tein heräteostoksen eli IKEA:n tuttuja ja turvallisia lihapullia ja vähän suklaatuotteita kahvitteluun.

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle. Moottoritiellä olimme havaitsevinamme, että kromirekkoja oli aika tiheään liikkeellä - hyvä niin. 

Ihan mukava pistäytyminen Haaparannalla taas kerran, mutta ilmeisesti lähitulevaisuudessa harvennamme entisestään siellä käyntejämme....

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Työntäyteinen sunnuntaiaamu tänään...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja lähdin puukatoksemme tuntumaan. On ollut pitkän aikaa mielessä, että siirtelen tavaroita uuteen asentoon. Toisaalta "pois silmistä, pois mielestä" oli päällimmäisenä ajatuksena. Se vaati auton, peräkärryn ja trailerin väliaikaista siirtelyä sekä siirtokärryn käyttöä.

Edellä mainittua tehdessäni ja haettuani ruhonleikkurin vaimoni tuli apuun repimään vierustojen kasvillisuutta. Ajelin puukatoksen tuntumassa ensimmäistä kertaa tälle kesälle ruohokasvustoa.

Hyvin oli kasvanut. Onhan se Ritikan parasta peltoa, niin kuin isäni usein mainitsi. Hänen sanontansa liittyi 1950-luvun maanvaihtoihin Kainuunkatua tehtäessä. 
Rajanaapuri, joka asui nykyisen kerrostalon paikalla, oli hiukan harmissaan, kun joutui luovuttamaan/myymään meille "pienen pläntin" , hänen sanojensa mukaan Ritikan parasta peltoa... 

Kyllä tuolla pihamaalla liikkuessani historiaa ihan vilisee silmissä.

Asiasta toiseen:

Voi olla, että lähdemme iltapäivällä käymään Keminmaan Pohjanrannassa katsomassa Kemin kuvataiteilijat ry:n kesänäyttelyä. Nyt on ihan havillista aikaa sellaiseen... 

Kyllä - Pohjanrannassa käytiin. Kemin kuvataiteilijoiden taidenäyttely - kaiken kaikkiaan 114 työtä - katseltiin läpi. Olihan siellä taideteosta joka lähtöön. Erityisesti yksi taideteos jäi mietityttämään. Otan pikapuolin kyseiseen kuvataiteilijaan yhteyttä. Olemme asiaan liittyvänä keskustelleet aiemmin, oikeastaan jo vuosikymmenien ajan...

Pois lähtiessämme tein heräteostoksen. Ostin yhden pullon "Paavon viiniä". Muistaakseni en ole koskaan ostanut näin kallista viinipulloa. Onneksi todennäköisesti käymme huomenna Haaparannalla, joten Juhannusjuomien osalta tilanne hinnan suhteen tasoittuu...

Niin - kävimmehän me myös Paanukirkossa. Se on upea ja tuoksu sisällä on mahtava. 

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Aaamuongella tänään...

Kirjoitin elen:
Voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.

Kyllä, perinteisten aamutoimien jälkeen lapioin tontin kulman matopellolta parikymmentä matoa. En pistänyt niitä mullan sekaan vaan revin ruohoa, lyhyttä heinää, jonka sekaan madot tiputtelin. Miksi? Siksi, että ei tarvitse veneessä multasormin värkätä.

Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja katsoin katiskan tilan. Kymmenisen pientä ahventa jotka päästin takaisin mereen. Katiskan jätin suunnilleen samaan paikkaan.

Kohtalainen tuuli oli lähes pohoisesta, joten Kojukalliolta Ajoksen suuntaan kulkevalta väylältä annoin veneen lipua kahteen otteeseen rannan suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä, mutta ei tapahtunut erityistä "jytinää". Muutama pieni ahven jigiongilla ja pieni hauki otti pilkkiin, mutta sekin muljahti veneenreunalta takaisin veteen - hyvä niin.

Siksipä ajoin "keskelle ei mitään" ja pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama jäi selkäni taakse.
Pari lokkia tuli seuraamaan onkimistani. Pieniä ahvenia tuli tasaiseen tahtiin ja särkipilkillä särki.
Sen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Eivät olleet isot ahvenet syönnillä. 
Syötin uskollisia seuraajiani - lokkeja - muutamalla pienellä ahvenella. 
Ilmeisesti merivartioston helikopteri pörräsi Sauvosaaren eteläkärjessä ja läheisellä merialueella. Rannan tuntumassa liikkui myös joko merivartioston tai pelastuslaitoksen alus - taisi olla jonkinlainen harjoitus menossa.

Tällä kerralla ei tullut kuin muutama savustuskokoinen ahven. Otin pieniäkin ahvenia, aivan pienimmät heittelin takaisin mereen ja/tai lokeille. Eivät saaneet kiinni kaikkia...

Joku lukijoista saattaa ihmetellä: "Onko mitään järkeä istua monta tuntia ongella mitättömän kalasaaliin vuoksi?"

Itse totean, että kyllä on, varsinkin kun väliin tulee ihan kunnon jytinää ja isoja ayvenia.

Kyllä rehellisesti ja avoimesti totean, että itselleni ongella istuminen on eräänlainen rituaali ja erittäin voimaannuttava tapahtuma. Ollut jo vuosikymmeniä...

Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Todennäköisesti seuraavalla kerralla Selkäsaaressa käydessämme, savustamme ahvenia...

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Upea ilma ja aamulla lähes tyventä. Vedenpinta oli taas aika alhaalla, mutta se ei estänyt minua ajamasta väylän tuntumassa aika haipakkaa. 
Mukava oli mennä muutama satametriä liussa. Kävi mielessä pojanpoikani Laurin taannoinen toteamus:"Aja pappa täyttä!"

Rantaan oli mentävä perinteisen varovasti. Mökille päästyämme pistimme aikomamme hommat käyntiin: Minä lähdin puupölkkyjen kärräykseen ja vaimoni terassimaalausviimeistelyyn.

Kolmella linnunpöntöllä oli kova trafiikki.

Puuhommissa ei tullut hikikään, sillä näköetäisyydellä olevat puut oli mukava alamäkeen entisaikaisilla vesikärryillä siirtää pilkkomispaikalle. Loppujen lopuksi lisäkärrykuormia tuli viisi. Kaksi raitakuormaa. 
Kertakaikkiaan tiivistä puuta tuo viimeksi mainittu. Mainitsin vaimolleni, että tästä voisi tehdä vaikka voiveitsen. Lohkaisin yhden hyvännäköisen raitapölkyn sopiviin osiin kuivamaan...

Kävin välillä voimaantumiskävelyllä lähimetsässä. Vaimoni hoiti maalausviimeistelyt ja intoutuipa puuseehen uuden lattiaritilänkin maalaamaan - hyvä niin.

Kahvittelun jälkeen kävimme molemmat kävelemässä lähimetsässä pirunpellon/kivirakan kautta. Kyllä tuo vuoden 1918 muistomerkki on puhutteleva - ei kahta sanaa...

Vaikka vesi oli aamuisestakin vielä mataloitunut, lähtö rannasta ei tuottanut ongelmia, sillä tuuli oli heikko. Oli mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan. 
Voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.

Oli mukava saaressakäynti. 



torstai 13. kesäkuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Lähes unohdin, että tänäänkin voisi jotain kirjoittaa. Siksipä sen verran, että iltapäivällä oli tämän alkuvuoden viimeinen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous.

Kokouksen esityslista oli poikkeuksellisen lyhyt, sillä olimme sopineet, että kokoontuminen on seminaarityyppinen tapahtuma, jossa Kemin avoterveydenhuollon ylilääräri Kari S. Lankinen kertoo Kemin terveydenhuollon historiaa verrattuna lähialueiden/valtakunnalliseen vastaavaan. Mielenkiintoisia tilastotietoja. 
Lisäksi nimenomaan Kemin lähitulevaisuuden terveyskeskusratkaisut puhuttivat...


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa mutta tulin puolisen tuntia sitten Kemin Lumilinnalta. 
Pidimme siellä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokouksen vahvistettuna kolmella KeIO ry:n insinöörioppilasjäseneillä.
Hyvä kokous ja erinomaiset ateriat.
Pääsin psyykkaamaan insinööriopiskelijoita projektiveneellämme. Mikäli oikein ymmärsin, he pistivät asian myssyn alle mietintään. 
Hehän eivät ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. He ovat taannoin mm. kunnostaneet vanhan paloauton käyttöönsä.
Olisihan se mahtavaa, jos yhdistyksellä olisi oma "kesäkulkuväline". Merikelpoinen ns. kalastamallinen avovene, toki siihen voi hytinkin tehdä, klassikkomoottorilla eli 2-sylinterinen Wickström - kertakaikkiaan makee juttu!

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Hahtisaaresta matka sujui sutjakkaasti lähes tyvenessä meressä. Vesi oli matalalla, joten rantautuminen vaati huolellisuutta = trimmillä kone aikaisessa vaiheessa ylös ja sammuksiin.

Olipa mukava nousta taas mäkeä ylös ja asettautua pihaterassille. Tänään minulla oli päätyönä puiden kärrääminen ja vaimollani mökkipihan rapsutteleminen sekä kivi-istutusten lisääminen.

Molemmat työt toteutuivat, minä tosin jätin seuraavaan kertaan pari, kolme vesikärrykuormaa, niin ja tietysti puiden pilkkominen on aikanaan oma hommansa.
Oksat jätin pääosin metsään. Voi toki olla, että jossakin vaiheessa raahaan nekin tulistelupaikan läheisyyteen.

Kävimme käveleskelemässä lähitonteilla ja ihailimme niitä Särkelän Mikon mainitsemia "kahen kuution puita". Pakkohan niitä oli rinnankorkeudelta mittoa/"halailla"...

Vesikärryistä sen verran, että kyllä on erinomainen, korvaamaton apuväline. Muistaakseni olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kyseinen kärry on vanhempieni Kemin ammattikoulussa 1950-luvulla teettämä. Toki pohja on uusittu usempaankin kertaan ja vanteet/kumiosat ainakin kertaalleen, mutta runko on kestänyt isältä pojalle...

Kahvittelun ja evästelyn aikana pääsimme seuraamaan kahden kirjosieppopariskunnan touhuja ja lähes jatkuvaa laulukonserttia. Muitakin lintuja oli liikkeellä, haukkakin liihotteli matalalla ohitsemme.

Lähtiessämme pois saaresta totesimme veden olevan edelleen matalalla. Soutelimme rannasta jonkin matkaa ennenkuin käynnistimme moottorin. Katiskaa emme käyneet kokemassa.

Kertakaikkiaan mukava saarikäynti.