Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Pari kolme vuotta sitten tipautin Facebook-kaverimäärän noin 750 > noin 350 kaveriin. Uusin osittain porukkaa nyt se on rapiat 400 henkilöä. Arvelen, että monet - syystäkin - ihmettelivät ratkaisuni ja osan heitä olen pyytänyt takaisin. Eräs heistä on Kalle Kiili Tampereelta, jonka taisin ensimmäistä kertaa - taitaa olla yli kymmenen vuotta sitten - Insinööriliiton edustajakokouksessa Helsingissä. Kalle on nykyisin Insinööriliiton Kenttä- ja kehityspäällikkö. Hän kirjoitti jonkin aikaa sitten omalla Facebook-sivulla kuvien ryydittämänä seuraavaa, joka antoi minulle aiheen muistelemiseen/asian tarkistamiseen. Niin - Kallen teksti ilman kuvia: Tampereen Insinöörien syntymäpäiväjuhlissa tapahtui eilen ikimuistoinen hetki, kun puheenjohtaja Samu kiinnitti rintaani Insinööriliitto IL ry:n kultaisen ansiomerkin. Tunnen kiitollisuutta, miten useasta näkökulmasta olen saanut liittoyhteisön toimintaan tutustua sekä vaikuttaa: työpaikan luottamushenkilönä, jäsenjärjestön hallituksen jäsenenä & puheenjohtajana, liiton hallituksen jäsenenä & 1. varapuheenjohtajana, työntekijänä.. On kannustettu ja tarjottu mahdollisuuksia jatkuvasti kehittää myös omia valmiuksiaan. Ja monenlaista käännettä on ~15 vuoteen mahtunut. Yhteistyöllä paljon saavutettukin. Kuten lavallakin mainitsin, niin koko perheen toiminnastahan tässä on kyse. Joten isot kiitokset kuuluvat myös vaimolle. Eikä tässä nyt lopputilinpäätöksestä sentään vielä ollut kyse. Matka parhaassa seurassa jatkuu. Niin - kyseinen teksti/tapahtuma aiheutti minussa sen, että kaivoin Insinööriliiton salkusta esiin aineistoa tarkistaakseni, milloin itse tulin vastaavalla tavalla huomioiduksi/palkituksi: Se oli Helsingissä 08.04.1994 eli kolmekymmentä vuotta sitten. Olin siihen maailman aikaan aikaan aktiivinen Ammatillisten Oppilaitosta Insinöörit AOI ry:n kuvioissa.