sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?

Hmmmmm - niinpä - itselläni on sellainen tunne, että kaupan onkimadot ovat ottavampia ja kestävämpiä.
Todettakoon, että isoille ahvenille ovat "siivutetut särkisuikaleet" erinomaista herkkua...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?


Hajuaistilla on merkitystä, millaisen syötin ahven valitsee. Kaloilla on kaksi sierainaukkoa. Hajuaistisolut sijaitsevat nenäkuoppien onteloissa. Kuva:Arja Lento Kuva: Arja Lento

JULKAISTU 24.06.2014 - 15:17. PÄIVITETTY 27.06.2014 - 16:02


Kun kala ei iske kompostimatoon, pitäisikö vaihtaa kaupan syöttiin? Useilla kaloilla on tarkka hajuaisti, joten syötillä on väliä. Tarkasta hajuaistista on kaloille hyötyä myös petojen väistelyssä.
Kalojen aistit

Näkö Kalan näkökenttä on laaja. Silmät ovat kummallakin puolella päätä. Kalat ovat likinäköisiä ja sopeutuneet vähäiseen valoon.

Kylkiviiva-aisti Kalan kyljessä on soluja, jotka tuntevat veden välittämiä paineaaltoja. Aistin avulla kalat hahmottavat vedessä liikkuvia esineitä.

Kuulo Kaloilla ei ole korva-aukkoja vaan ne aistivat äänet sisäkorvallaan.

Hajuaisti Hajuaisti on hyvä lajeilla, joilla näkö ei auta ruuan etsinnässä.

Makuaisti Kehittynyt hyvin sameissa vesissä ja yöllä saalistavilla lajeilla. Ruuan syömäkelpoisuus tunnistetan maun avulla.

Tuntoaisti Ihon hermopäätteet välittävät mm. painetta ja lämpötilaa. Kalat tuntevat kipua, mutta ei tiedetä, mikä niiden kivun tuntemus on ja miten ne sen ymmärtävät.

Kompostin madot eivät kelpaa kaloille. Parempi kaivaa lierot puutarhan mullasta, kuulee onkiharrastajien väittävän.

Tieteellistä näyttöä kalojen kompostimatokammosta ei ole, mutta jätteitä möyhentäneissä madoissa voi olla kaloja karkottavia hajuja.

Kompostiin on ehkä lipsahtanut tupakantumppeja, voiteluöljyä tai muita kalojen inhokkeja.

Syötin turmelee myös pyörittelemällä matoa hyttysöljyisissä käsissä. Kalastusvälineet kannattaa pitää kaukana bensakanisterista tai veneöljystä, sillä polttoaineiden haju pitää kalat loitolla.

Toisaalta jotkut hajut vetävät kaloja puoleensa, minkä vuoksi kaupoissa myydään hajustettuja syöttejä.

Kaloja onkijat narraavat pilaantuneilla katkaravuilla, taikinalla, lenkkimakkaran palasilla ja monilla muilla hyväksi koetuilla konsteilla.

Oikean houkuttimen löytämiseksi erilaisten syöttien kokeilu onkin vielä tiedettä varmempi vaihtoehto.
Hajuaisti auttaa pysymään hengissä

Öljyt, jotkut metallit ja tuholaismyrkyt tuhoavat kalan hajuaistin, millä voi olla kohtalokkaat seuraukset eloonjäämistaistelussa. Ilman hajuaistia lohikalat eivät löydä kotijokeensa kutemaan ja petokalat voivat jäädä ilman ruokaa.

Eri kalalajien hajuaisteissa on eroja. Jotkut kalat saalistavat enemmän näön kuin hajuaistin avulla, mutta monet petokalat tunnistavat saaliinsa hajun perusteella.

Hajuaisti on tärkeä kaloille myös silloin, kun ne ovat vaarassa joutua petojen saaliiksi. Hauen hampaisiin joutunut särki levittää kauhuhajua, joka on lajitovereille varoitus uhkaavasta vaarasta.
Treeniä laitoskaloille

Poikasvaiheessa turvallisesti altaan pohjassa köllötelleille kaloille käy luonnossa usein köpelösti, koska ne eivät tunnista petokalan hajua.

Helsingin yliopiston tutkimusohjelmassa on selvitetty, millaisella treeniohjelmalla laitoskalojen luonnossa selviytymistä voitaisiin helpottaa.

Treeniohjelmaan kuuluu monien muiden harjoitusten lisäksi altistaminen petokalan hajulle. Kokeneemmat kalat opettavat laitospoikasille, miten reagoida, kun veteen ilmaantuu petokalan hajua.

Koonnut: Marja Paavilainen

Artikkeli perustuu pääasiassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Lauri Urhon haastatteluun ja vuonna 2005 TV1:ssä lähettyyn ohjelmaan "Tutkittu juttu: Kalakoulu".
AIHEESEEN LIITTYVÄT LINKIT
Kalapedia
Wikipedia
Behaviour, Egology and Evolution Team
Riistan- ja kalantutkimus
Tiede-lehti
Animal Cognition
08.08.2007Suomalaisia kalalajeja
HAJUAISTI
MADOT
PETOKALAT

Mitä tänään tähän asti...

Istuskelimme päärakennuksemme terassilla aamukahvilla ja seurasimme tontillamme eri lintulajien touhuja/ääniä. Kovasti on aktiviteettia liikkeellä...

Lueskelin samalla viime viikon keskiviikon eli 26.06.2019 Lounais-Lappi-lehteä.

Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli, joka käsitteli autojen romutuspalkkion vaikutusta autokantaan Suomessa. 
Artikkeli oli nimeltään Romutuspalkkio uudisti autokantaa. Siinä todetaan, että viime vuoden tammi-elokuussa toteutetussa romutuspalkkiokampanjassa kierrätettiin noin 6700 keskimäärin yli 17-vuotiasta autoa. Elinkaarensa päässä olleet autot korvautuivat uusilla vähäpäästöisillä autoilla.

Elinkaarensa päässä - hmmmmm - vai niin...


Minua alkoi kummasti hymyilyttämään. Miksi? Siksi, että meillä on lkolme "romutusikäistä" autoa, erinomaisia käyttöautoja, loppujen lopuksi autoja joka lähtöön, joista en kohta jaksa enää edes kirjoittaa:


Kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175, jolla on ajettu noin 315.000 km. 
Se on toistaiseksi ainoa auto, jonka olemme ostaneet uutena.
Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa nousta. 

Talviautomme eli Land Rover Freelander vm. 2000 JER-15, jolla on ajettu noin 155.000 km. Olemme autolle toinen omistaja. Olemme olleet tyytyväisiä maastoautoomme. Kuluvia osia siihen on vähin joutunut vaihdattamaan niin kuin yleensä kaikkiin iäkkäisiin autoihin.

Edellisten lisäksi haltuumme on monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen joutunut > ostettu uusi käytetty auto. 

Mercedes-Bentz E 200 vm. 1998 AIP-165, jolla on ajettu ainoastaan noin 140.000 km. Olemme kyseiselle autolle kolmas omistaja. Siisti, hyvin pidetty ja huollettu käyttöauto varustettuna kaksilla renkailla sekä vetokoukulla, siinä on todennäköisesti autoa meidän ajoihin pitkäksi aikaa, mikäli siihen totumme ja tykästymme. Emme kuitenkaan ole toistaiseksi päässeet em. auton kanssa "sinuiksi". 
Miksi? 
Siksi, että olemme tottuneet viime vuosikymmeninä korkeisiin autoihin

Tällä hetkellä edellä mainituista kaksi autoa on liikennenkäytössä. 

Autoliikkeisiin automme ovat liian vanhoja. Netissä on myös runsaasti autoja myytävänä joka lähtöön.

En enää kaupittele em. autoja. Arvelen, että ajelen niillä salaperäinen hymy kasvoillani edelleen paikasta A paikkaan B ja välillä jopa paikkaan C.


lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen olimme kahden vaiheilla: Lähdemmekö vai emme? Minne?
Selkäsaareen. Päätimme lähteä käväisemään. Asiasta olimme informoineet Pikkupuolen kesävierastamme Veeraa...

Lähdimme Selkäsaareen. Pilvinen ilma, kohtalainen tuuli ja "vesiä oli melkein ilmassa".
Vedenpinta oli hiukan normaalia korkeammalla, joten rantautuminen sujui asiallisesti.

Huomasimme rantahietikolla hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä.

Mökille päästyämme tavoitteemme oli lähes olla vaan. Siihen kuului vaimoni pihasiistimistä ja minun puupölkkyjen pilkkomista. Niin sanottu Kiinankirves osottautui tarpeelliseksi. Oli Fiskars-kirveskin käytössä. Pienimmät puut kyllä sillä hoitui...

Totesimme, että kaikki kivikasvustot olivat voimissaan. Erityisesti salaatit olivat erityisen hyvin kasvaneet - kivimassa ja Kekkilän puutarhamulta olivat ilmeisesti asian takana. Toki kasvupaikka on aurinkoinen...
Totesimme tulistelupaikan muurauslaastikokeilun onnistuneen. Se saatetaan loppuun seuraavalla saarikäynnillä. Teemme uuden pinnan jämäkämmällä satsilla, jonka annamme hiukan "asettua", jospa nuo satsiliimat toimivat paremmin...

Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä - voimaantumassa. Mukava pieni kävelylenkki.

Kahvittelumme yhteydessä vaimoni totesi:"Miltähän se tuntuu, jos tuolle tontille rakennetaan?" Lähinnä rantaa oleva tontti on RT-tontti. Siis retkeilyä ja telttailua palveleva tontti.

"Ei kai sen kummemmalta kuin se, että siirrämme kulkumme viereiselle uralla." totesin vaimolleni.

Todettakoon, että tein 06.08.2003 Kemin kaupunginhallitukselle virallisen ehdotuksen, joka sivuaa em. tontin käyttömahdollisuutta.

ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN

Asia ei ole nytkähtänyt eteenpäin. Siihen maailman aikaan kesämatkailu Kemissä ei juuri kiinnostanut ketään. Kukaties nyt asia on hiukan toisin - Kemin Matkailu Oy:llä on pelottavan kova aktiviteetti monella sektorilla...

Käy takaraivossa ajatus: Jos olisin nuorempi mies, ostaisin em. RT-tontin ja lähtisin kehittämään sitä kalastusmatkailuun.

Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. 

Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli... 



perjantai 28. kesäkuuta 2019

Elinkeinoministeri Katri Kulmuni on ilmoittautunut Keskustan puheenjohtajakisaan...

Totta: Elinkeinoministeri Katri Kulmuni on ilmoittautunut Keskustan puheenjohtajakisaan...

Mikäli olen oikein mediaa seurannut toistaiseksi hänen lisäkseen on kisassa mukana ensimmäisenä aikeensa ilmaissut puolustusministeri Antti Kaikkonen. Todennäköisesti vielä ehdokkaita tulee lisääkin.

Henkilökohtaisesti en kumpaakaan ehdokasta tunne. Toki Katrin olen muutamaan otteeseen tavannut ja muutaman sanankin vaihtanut. Viimeksi nykyisen puheenjohtajan Juha Sipilän esiintyessä Keskustan eduskuntavaalikampanjatapahtuman yhteydessä Kemin kulttuurikeskuksessa keväällä.

Luonnollisesti Keskustan Peräpohjolan piiri on torniolaisen ehdokkaan takana. Minulla on tunne, että hän ei ole -"yllättäen ja pyytämättä" - tyyppinen poliitikko vaan määrätietoinen henkilö, joka tietää tarkalleen mitä tekee...

Boris Johnson on briljantti ja hurmaava poliitikko, mutta hän ei missään nimessä sovellu pääministeriksi...

Hmmmmm - niinpä - ei ole vaikea olla samaa mieltä kuin Jari Tervo. Toisaalta, jos em. narsistinen supervelmu tulee valituksi, hän luontevasti kuuluu samaan sarjaaan/joukkoon kuin Trump, Putin, jne. ...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Sunnuntai    |   Kolumni

Boris Johnson on briljantti ja hurmaava poliitikko, mutta hän ei missään nimessä sovellu pääministeriksi

Boris Johnsonin ura ei ole katkennut hänen terävään kieleensä, koska siihen hänen suosionsa perustuu, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.

KIINNITIN
 huomioni Alexander Boris de Pfeffel Johnsoniin yli kaksi­kymmentä vuotta sitten. Häntä kutsuttiin silloin Boris Johnsoniksi, mutta nykyisin hänet tunnetaan Britanniassa pelkkänä Boriksena. Kaikki tietävät kyllä, ketä tarkoitetaan.

1990-luvun lopulla pidin Boris Johnsonia viihdeohjelman snobistisena välkkynä. Nyt hänestä saattaa tulla Britannian seuraava konservatiivinen pääministeri.

Varakkaan perheen poikana Boris Johnson kävi Etonin koulun ja Oxfordin yliopiston. Se on herrareitti Britannian huipulle. Hän aloitti journalistinuransa arvovaltaisessa The Timesissa. Sieltä hän sai potkut keksaistuaan omasta päästään sitaatin juttuun. Johnson jatkoi uraansa The Daily Telegraphissa ja The Spectatorissa.

RÄVÄKKIEN ja hyvin kirjoitettujen juttujensa vuoksi hänet kutsuttiin vierailemaan suositussa ajankohtaissatiirissa Have I Got News For You. Siitä alettiin vuonna 1998 tehdä suomenkielistä versiota, Uutisvuotoa. Opiskellakseni alaa katsoin suomalaisvuodon ensimmäisinä vuosina vhs- ja dvd-valikoimia alkuperäisohjelmasta.

Boris Johnson oli ruudussa hauska ja fiksu. Englannin kielessä on oma sanansa älykkäälle ja nokkelalle, wit. Tuskin kuitenkaan sen vuoksi, että sitä nimenomaan saarilla ylettömiin kukkisi. Tämän lajin lahjakkuus pakkaa luonnonlain omaisesti laahaamaan mukanaan rasittavaa roinaa: itserakkautta ja omahyväisyyttä. Johnsonin luomaa tunnelmaa raikasti hänen ironiantajunsa. Se kattoi myös hänet itsensä.

Johnson kutsuttiin yhä uudestaan ohjelmaan, joskus jopa vierailevaksi ylituomariksi. Sotkutukkainen Johnson alkoi olla vakiotavaraa myös muissa suosituissa englantilaisissa televisio-ohjelmissa. Hänen kansansuosionsa juuret ulottuvat näihin aikoihin.

Johnson kirjoitti ensimmäisten brittitoimittajien joukossa Euroopan unionista kirpeitä ja vastahankaisia juttuja. Hänestä tuli Nigel Faragenkanssa brexit-kampanjan kasvot. Hänen poliittinen nousunsa on ollut hämmästyttävää: kansanedustaja, vaaleanpunaisen Lontoon konservatiivinen pormestari, ulkoministeri, mahdollisesti pääministeri.

Politiikan kommentaattorit ovat ihmetelleet, miksei Johnsonin ura ole katkennut hänen terävään kieleensä. Se ei ole tyssännyt, koska hänen kansansuosionsa perustuu nimenomaan siihen.
BREXIT-KANSANÄÄNESTYKSESSÄ Britannia ampui itseään jalkaan. Viime kevään parlamenttiäänestyksissä saarivaltakunta nousi sankarillisesti huojuen pystyyn, puri hampaat yhteen ja ampui itseään toiseen jalkaan – jos se helpottaisi. Nyt yhä kovempaa brexitiä ajava Johnson tarjoaa isänmaalleen lääkkeeksi kolmatta laukausta.

Johnson rakastui itse kyhäämäänsä satiiriseen kuvaan Euroopan unionista. Kun karikatyyri ei politiikassa enää riittänyt, hän alkoi valehdella. Hän väitti Britannian lähettävän 350 miljoonaa puntaa viikossa Eurooppaan, unionin hassattavaksi. Väite oli perätön. Se toi silti voiton brexit-vaaleissa.

KUN valitaan kansalaisten yli valtaa käyttävää, säkenöivän älyn ja vikkelien sukkeluuksien sijaan tärkeämpää on tylsä rehellisyys. Boris Johnson on briljantti ja hurmaava mies, jolle suon kaikkea hyvää ja kiehtovaa. Paitsi en korkeinta poliittista valtaa, en herran itsensä tähden.

Mitä tänään tähän asti...


Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin mennä tontin kulmalle pientä perunapeltoa kitkemään vähäisistä rikkaruohoista ja multaamaan.

Uteliaisuuttani menin netissä Yle/RAI-sivulle. Italian Genovassa vuosi sitten sortuneen sillan räjäytys oli livelähetyksenä. Kyllä – noin klo 10.35 se räjäytettiin.

Asia kiinnosti meitä siksi, että olimme heinäkuussa 2003 Genovassa yhden päivän Inter Rail-matkallamme. Jatkoimme sieltä matkaa Italian länsirantaa pitkin Napoliin ja sieltä edelleen "saappankärjen nokkaan" aikomuksena mennä käymään myös Sisiliassa.

Sitä emme kuitenkaan tehneet, vaan yövyimme Reggio Calabriassa ja jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin aina Crotoneen saakka ...

No niin ja nyt sitten perunapellolle.


Homma hoidettu. Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, pienen perunapeltomme eteen on tehty jotakuinkin kaikki mitä on tehtävissä.
Kovat ovat satotoiveet, mutta en taatusti intoudu kehumaan, jos perunat ovat suuria. Siitä ei hyvää seuraa...

torstai 27. kesäkuuta 2019

Siivouspäivä ja vähän muutakin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloitimme päärakennuksen oleskelutilojen pienimuotoisen siivouksen - hyvä niin. Se on kohtapuolin tehty.

Aamulla istuskellessani päärakennuksen terassilla kävi mielessä eilinen iltaonginta. Se oli varsinainen eko-onginta.

Miksi?

Siksi, että ajoin lähes tyhjäkäynnillä Selkäsaaren pohjoispäädyn ranta-alueelle ja annoin tuulen tuoda venettä loppujen lopuksi lähelle Kemin sisäsatamaa.
Hetken aikaa olin ankkurissakin. Jähti näytti menevän Kojukallion ohi Tornion suuntaan ja tuli sieltä sitten takaisin. Näytti kääntyvän Ajoksen suuntaan.

Niin kuin eilen kirjoitin, kalasaalis oli vaatimaton, vaikka kaikki elementit olivat olevinaan kohdallaan.

Isot ahvenet eivät olleet kiinnostuneita tarjoiluistani. Uskollinen seuralaiseni - lokki - oli aktiivisesti paikalla.

Niin ja Kemin Karjalahden Prismasta ostamani Master-matopurkit odottavat seuraavaa käyttöä maakellarimme hyllyllä...

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Mitä tänään tätän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pankki-, kauppa- ja taidekierrokselle.

Pankissa vuoroani odotellessani eteeni asteli iäkäs, iso partanaama, joka oli jo pankkiasiansa hoitanut. 
Hän katsoi silmiini ja totesi:"Pyykkö?" Sanoin olevani Aki Pyykkö. "Jumalan siunausta! Joko olet kahdeksankymmentä täyttänyt?" hän lisäsi. Kerroin täyttäväni seuraavan kerran 75 vuotta. "Jaaha." hän totesi ja lisäsi Jumalan siunausta - hän lähti pankista...

Kävin ostamassa Prismasta Biolanin kuorikekäymälän kuoriketta kaksi säkkiä ja kaksi purkkia Master-onkimatoja.

Ajelin Artei-galleriaan katsomaan Tero Elorannan "Riipin raapin" - taidenäyttelyä. Olihan se mielenkiintoinen. Sain kuulla, että Artei on auki vielä kolme päivää. Se on kuulemma sitten siinä...

Kotiin saavuttuani näin tutun moottoripyörän meidän toisessa liittymässä.

Menin meidän varastorakennuksen autotalliin, jonne oli saapunut tuore eläkeläinen - Ilkka Ile Aittola - joka oli tullut Tommia jututtamaan. 
Totta kai kerroin hänelle Paavonkarissa olevasta projektiveneestämme ja autotallin nurkassa olevasta klassikkomoottorista. Tommi täydensi moottorin osalta sanomaani.

Sanoin Ilelle:"Pistä myssyn alle vakavaan mietintään saattaa projektivene vesille."

Ile totesi: "Olisihan se eräänlainen kulttuuriperinnön vaaliminen. Kyllä!" 

Niin ja edelliseen hiukan lisää:...

Kävin kalakaverini kanssa tutkimassa kaikuluotaimen piuhoja. Päädyimme lopputulokseen, että asia on hoidettava veneen ollessa maissa. Toisin sanoen syksyllä tai viimeistään ensi keväänä. Samalla poistamme turhan radion ja kaiuttimet.

Niin ja vielä: Olihan se pakko lähteä testaamaan Prismasta ostamani Master-onkimadot.

Kyllä toimivat, mutta isot ahvenet eivät olleet tälläkään kerralla liikkeellä, vaikka sain välittömästi särjen, jonka perinteisesti käsittelin 

"Iltaistunnon" päätteeksi todettakoon, että koskaan en ole ottanut niin mitätöntä ahvensaalista kuin tänään. Kukaties takaraivossa oli muistikuva Selkäsaaren ensimmäisestä pienten ahventen savustamisesta ja nauttimisesta. Olivathan ne hyviä...

No joka tapauksessa mitätön ahvensaalis on perattu ja ne ovat pakastimessa. Perkeet haudattu tontinkulman niin sanottuun matopeltoon.












tiistai 25. kesäkuuta 2019

Venäjä ja Maskirovka - isolla ämmällä...

Hmmmmm - niinpä - maskirovkan suhteen ei mistään voi olla varma.  Totta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat    |   Essee

75 vuotta sitten puna-armeija hioi huippuunsa strategian, jolla Venäjä on järkyttänyt maailmaa kerta toisensa jälkeen

Maskirovka yllätti natsi-Saksan täydellisesti. Eikä Venäjä ole jättänyt hyvin toiminutta strategiaa käyttämättä myöhemmin, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Tuukka Tervonen.

HYBRIDISODANKÄYNTI, nettitrollit ja informaatio­vaikuttaminen ovat olleet kestouutisia sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta vuonna 2014.

Länsimaat pelkäävät, että Venäjä vaikuttaa niiden vaaleihin valeuutisilla. Ukraina on ollut jo viisi vuotta paikalleen jähmettyneessä sodassa, josta on niin paljon eri näkökulmia ja kertomuksia, että totuutta on vaikea hahmottaa.

Juuri se on tarkoituskin.

Kaikki tämä perustuu venäläiseen strategiaan, joka ei ole millään muotoa uusi. Sen voi sanoa täyttävän sunnuntaina 75 vuotta.
TOINEN maailmansota ratkesi lopullisesti 23. kesäkuuta 1944.

Länsiliittoutuneet olivat juuri nousseet maihin Normandiassa. Natsi-Saksalla oli Ranskaa puolustamassa maihinnousun ensimmäisen kuukauden aikana noin 380 000 sotilasta.

Sota kuitenkin ratkaistiin toisaalla, nimittäin itärintamalla. Siellä natsi-Saksan johtamilla akselivalloilla oli yhteensä 3,3 miljoonaa sotilasta Neuvostoliiton seitsemää miljoonaa vastaan.

Itärintama ylsi Mustaltamereltä Petsamoon.

Liittoutuneet olivat sopineet Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 yhteisestä suunnitelmasta: Neuvostoliitto aloittaisi yhtä aikaa länsiliittoutuneiden kanssa suurhyökkäyksen ja sitoisi saksalaiset itärintamalle.

Neuvostoliiton suurhyökkäys, operaatio Bagration, onnistui yli kaikkien odotusten. Puna-armeija jyräsi akselivallat täydellisesti ja aiheutti Saksalle sen sotilashistorian suurimmat tappiot.

Avainasemassa oli uusvanha venäläinen taktiikka, jota sovellettiin ensi kertaa strategisesti tuhansia kilometrejä pitkän rintaman koko leveydellä. Myöhemmin siitä kehittyi Vladimir Putinin Venäjän strategia.

Strategian nimi oli maskirovka, suomeksi hämäys.



PUNA-ARMEIJA sai ovelilla joukkojensiirroilla ja pienemmillä hyökkäyksillä saksalaiset varmoiksi, että suurhyökkäys kohdistuisi Ukrainaan. Puna-armeijan pääesikunta Stavka oli kuitenkin päättänyt kohdistaa päähyökkäyksen Saksan miehittämään Valko-Venäjän neuvostotasavaltaan.

Operaatio alkoi itärintamalle tyypillisesti: partisaanit, aikansa ”pienet vihreät miehet”, ilmestyivät piiloistaan ja iskivät natsi-Saksan kriittisiin viesti- ja kuljetusyhteyksiin. Sitä seurasi valtava tykistökeskitys ja sitten loppumaton vyöry puna-armeijan panssareita ja sotilaita.


Maskirovka yllätti natsi-Saksan täydellisesti.

Kaksi kuukautta Bagrationin käynnistymisen jälkeen Saksa oli kärsinyt jopa puolen miljoonan miehen tappiot. Sota oli niin raakaa ja raportointi vaikeaa, että tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.

Saksan keskustan armeijaryhmä, jonka yli 800 000 sotilasta vastasivat Valko-Venäjän puolustamisesta, oli tuhottu lähes kokonaan. Itärintamaan oli revennyt ammottava aukko.

Natsi-Saksalla ei ollut mitään mahdollisuutta toipua tappioista. Puna-armeija juhli Berliinin raunioissa alle vuosi myöhemmin.

MONI asia vanhenee auttamatta 75 vuodessa, mutta maskirovka elää ja voi hyvin. Neuvostoliitto on historiaa, ja operaatio Bagrationin avainalueet Ukraina ja Valko-Venäjä ovat itsenäistyneet, mutta Venäjä ammentaa yhä vanhasta operaatiosta.

Venäjää tiiviisti seuraaville maskirovka on suorastaan muotisana.

Se ei ole ihme, sillä operaatio Bagrationin henkinen perintö elää esimerkiksi Krimin valtauksessa ja Itä-Ukrainan sodassa. Krimin valtaus alkoi samaan tapaan ”pienten vihreiden miesten” eli tunnuksettomien asejoukkojen iskuilla kriittisiin kohteisiin kuten kasarmeihin, viestiyhteyksiin ja hallintokeskuksiin.

Maskirovkan tärkein osa on hämmennys: epävarmuus siitä, kuka iski, milloin iski ja miten ihmeessä juuri sinne.

ALUKSI Venäjän presidentti Vladimir Putin kiisti Venäjän olevan tunnuksettomien sotilaiden takana.

”Kuka tahansa voi ostaa kaupasta maastopuvun”, hän kommentoi naama peruslukemilla.


Kun Venäjän osuus Krimin valtauksessa varmistui, hämmennys oli jo tehnyt tehtävänsä. Krim oli tukevasti Venäjän hallussa ja Donetskin sekä Luhanskin alueet Itä-Ukrainassa aseellisessa kapinassa.

Maskirovka jatkui monella tapaa. Venäläiset lähettivät rajan yli Ukrainaan ”avustusrekkoja”, joiden tuoma ja viemä lasti jäi arvoitukseksi. Voi olla, että sadoissa valkoisissa rekoissa ei oikeasti ollut sisällä juuri mitään, vaan mediasirkuksella vietiin huomio pois Venäjän miehittämiltä rajapisteiltä, joiden kautta liikkui sotilastarvikkeita kapinallisille. Näin arveli läntisen sotilasliittouma Naton tiedustelusta vastaava kenraalimajuri Gordon Davis Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle vuonna 2015.

Aitoa maskirovkaa, siis.

Venäläisiä panssareita ilmaantui rajalle kyljessään teksti ”rauhanturvaaja”. Donetskin ja Luhanskin kapinallisten tueksi saapui tuhansia venäläisiä ammattisotilaita, jotka olivat ”lomalla”.

Maskirovkan onnistumisesta kertoo sekin, että kukaan ei tunnu vieläkään tietävän, miltä osin Itä-Ukrainan kansannousu oli paikallisten järjestämä ja miltä osin Venäjän tiedustelupalvelun ja armeijan operaatio.

MASKIROVKA on myös kehittynyt. Sitä sovelletaan uusilla digitaalisilla taistelukentillä. Venäjän trollitehtaat syytivät valtavan määrän valheellista tietoa ja hämäriä uutisia Krimin valtauksen aikaan.

Tahti ei ole sittemmin ainakaan hidastunut.

Mittakaava on erilainen kuin vanhan ajan maskirovkassa. Operaatio Bagrationiin osallistui Neuvostoliiton pääesikunnan mukaan pelkästään partisaaneja melkein puoli miljoonaa, mutta Krimin miehitykseen ja Ukrainan sotaan on eri arvioiden mukaan osallistunut kenties vain 50 000 venäläistä sotilasta.

Toinen operaatio Bagrationin strategia oli isojen muodostelmien saumattomaan yhteistyöhön perustuva syvän taistelun doktriini. Tämän Venäjä on joutunut osin hylkäämään, koska sen armeija ei yllä lähellekään Neuvostoliiton aikaista sotilasmäärää.

Venäjän täytyy siis luottaa hämäykseen entistä enemmän.

Hämäykseen on osallistuttu myös Suomesta. Verkkomedia-sivuston entinen vetäjä Janus Putkonen lähti pyörittämään ”virallista uutistoimistoa” niin sanottuun Donetskin kansantasavaltaan, jota edes Venäjä ei ole tunnustanut. Valheellista tietoa samoin levittävä dosentti Johan Bäckman on matkustellut Itä-Ukrainassa poseeraamassa asepuvussa ja kirjoittamassa propagandaa.


Bäckman sai vastikään tuomion toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta. Aro teki paljastusjutun Venäjän niin sanotuista trollitehtaista, jotka ovat olennainen osa uutta maskirovkaa. Bäckman myös edustaa Venäjän strategista tutkimuslaitosta, joka toimi ennen Venäjän tiedustelupalvelun alla mutta nykyään suoraan Putinin presidentinkanslian alaisuudessa.

Lue myös Kuukausiliitteen juttu: Jessikka Aro sai juttuidean, ja siitä alkoi viiden vuoden kujanjuoksu – Kuka masinoi verkon synkimmät voimat Aron kimppuun? 

UKRAINA oli vain sivunäyttämö operaatio Bagrationissa vuonna 1944. Ratkaisutaistelut käytiin Valko-Venäjällä. Sen pääkaupungissa Minskissä Saksan keskustan armeijaryhmän pääosat kävivät epätoivoisessa motissa viimeiset taistelunsa.

Valko-Venäjän-rintama ja Minskin motti olivat monella tavalla merkityksellisempiä kuin paljon kuuluisampi Stalingradin taistelu. Minsk ei ehkä ollut puna-armeijan uljain taistelu mutta taatusti menestyksekkäimpiä.

Mottiin kaatui tai jäi vangiksi noin 100 000 saksalaissotilasta. Yhteensä Saksan keskustan armeijaryhmä menetti kuukaudessa 400 000 sotilasta, suunnilleen saman verran kuin natsi-Saksalla oli koko länsirintamalla heinäkuun alussa 1944.


MINSKISSÄ taidetaan muistaa vieläkin hyvin, että 75 vuotta sitten Ukraina oli vain hämäystä ja Valko-Venäjä oikea kohde.

Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi tituleerattua Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa ainakin näyttäisi pelottavan. Hän on johtanut maata melkein sen itsenäistymisestä asti tasapainoillen lännen ja Venäjän välissä.

Valko-Venäjä on ollut hyvin Venäjä-mielinen, ovathan maat virallisesti jopa valtioliitossa, mutta niiden välit ovat huonontuneet Krimin valtauksen jälkeen. Lukašenka epäilee, että jos Valko-Venäjä kallistuu liikaa länteen, sille käy niin sanotusti ukrainat.

Valko-Venäjä on pitkään saanut edullisesti öljyä ja kaasua Venäjältä, mutta venäläiset vaativat yhä enemmän vastapalveluksia. Venäjä haluaa naapurimaahansa sotilaslentokentän ja vaatii yhä tiukempaa poliittista integraatiota.

Lukašenka kommentoi keväällä, että Venäjä ei ole enää veljesvaltio, jollaiseksi sitä on kutsuttu. Hän on jopa pelotellut Venäjän hyökkäyksellä.

Puheita Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään Lukašenka on kutsunut typeriksi. Toisaalta hän on sanonut, että Valko-Venäjä olisi valmis liitokseen.


Lukašenka pelaakin kaksilla korteilla pitäen asemansa Venäjän ja lännen välissä.

PUTIN saattaa hyvinkin haluta – ellei jopa tarvita – uusia aluevaltauksia.

Putinin kannatus ja erityisesti luotettavuus on ollut tasaisessa laskussa. Toukokuussa 2019 vain 32 prosenttia venäläisistä luotti häneen valtiollisen kyselytutkimuksen mukaan, vaikka kannatus oli 65 prosenttia. Juuri Krimin valtauksen jälkeen yli 70 prosenttia venäläistä luotti häneen ja miltei 90 prosenttia kannatti häntä.

Lisäksi Putinin nykyinen virkakausi loppuu vuonna 2024, eikä hän lain mukaan voi enää asettua ehdolle presidentinvaaleihin.

Valko-Venäjän liittäminen Venäjään kenties pelastaisi Putinin kannatuksen. Monet asiantuntijat ovat spekuloineet, että Venäjän ja Valko-Venäjän liittoa voisi kutsua teknisesti ottaen uudeksi valtioksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tai johtajaksi voisi luontevasti nousta Putin.

MERKKEJÄ tästä on ilmassa, sillä Venäjä on puskenut syvempää yhdistymistä voimakkaasti. Maat ovat olleet periaatteessa valtioliitossa 20 vuotta, mutta integraatio on ollut lopulta suhteellisen vähäistä, vaikka Valko-Venäjä on monessa suhteessa riippuvainen Venäjästä. Vuonna 2019 neuvottelut maiden välisestä syvemmästä yhdistymisestä ovat jälleen julkisesti alkaneet.

Maanpaossa elävä Valko-Venäjän opposition johtohahmo Andrei Sannikau on haastatteluissa syyttänyt Lukašenkaa maan myymisestä Venäjälle pala palalta. Hän pitää mahdollisena, että Lukašenka suostuu liittämään maansa Venäjään, jos vain hyötyy siitä itse tarpeeksi.

Lukašenkaa ei tunneta valkovenäläisen kansallishengen vaalijana, eikä se voikaan maassa kovin vahvasti. Esimerkiksi kouluissa opetus on suurimmaksi osaksi venäjäksi. Vain noin 15 prosenttia valkovenäläisistä sanoi vuonna 2015 olevansa valmis puolustamaan Valko-Venäjää.

Lukašenka on kylläkin Krimin valtaamisen jälkeen yrittänyt vahvistaa kansallistunnetta esimerkiksi pystyttämällä maan identiteettiä korostavia mainoskylttejä, mahdollisesti vaikeuttaakseen maskirovkaa.

Vuonna 2014 yksi Venäjän tärkeimmistä väitteistä oli, että Krim ja Itä-Ukraina nimenomaan haluavat olla osa Venäjää tai irrottautua Ukrainasta.

Valko-Venäjän tilastokeskuksen tuoreimmissa raporteissa vain 20 prosenttia valkovenäläisistä halusi liittyä Venäjään ja 40 prosenttia oli ehdottomasti vastaan. Tieto on vuodelta 2015, koska paikallisen tutkimuskeskuksen mukaan turvallisuuspalvelu KGB painosti tilastokeskusta lopettamaan tutkimusten julkaisemisen.

VENÄJÄ näyttää toistaiseksi tyytyvän valtioliitto­neuvotteluihin nakertaakseen Valko-Venäjän itsenäisyyttä. Mutta jos Valko-Venäjällä alkaisi länsimielinen protestiaalto kuten Ukrainassa vuonna 2013 tai Lukašenkan hallinnon asema alkaisi muuten horjua, Kreml saattaisi hyvinkin turvautua voimaan.

Valko-Venäjän talous supistuu, ja kansa on osoittanut viime vuosina mieltään poikkeuksellisella tavalla. Laajemmat mielenosoitukset tulevaisuudessa eivät ole mahdottomia.

Lukašenka ei välttämättä vastustaisi Venäjän apua ja yhdistymistä, jos hänen otteensa näyttäisi lipeävän. Eläähän Ukrainankin syrjäytetty entinen presidentti Viktor Janukovytš mukavasti Venäjällä. Lukašenka astuu epäilemättä sivuun, jos Putin tekee hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Venäjän tapauksessa tarjous voi olla laskuvarjojääkäridivisioona, joka unohti tunnuksensa jonnekin matkan varrelle.

KENTTÄ maskirovkalle on valmis. Valkovenäläiset seuraavat lähinnä venäläistä mediaa, ja maan omankin television ohjelmista suurin osa tulee itänaapurista. Itä-Euroopassa suosittu sosiaalinen media VKontakte on myös Putinille suopeiden oligarkkien hallussa. Informaatiosodankäynti on siis helppoa.

Venäjä harjoittelee säännöllisesti sodankäyntiä Valko-Venäjällä yhteisissä sotaharjoituksissa, jotka synkimpien arvioiden mukaan ovat olleet harjoituksia Valko-Venäjän mahdollista valtausta varten. Zapad 2017 -harjoitus pidettiin nimenomaan Valko-Venäjän lounaisosissa, joissa kansallistunne on vahvimmillaan.

On myös mahdollista, että puheet Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään ovat hämäystä, joiden tarkoitus on pelotella maa tekemään, mitä Venäjä haluaa.

Sellaista maskirovka on. Mistään ei voi olla varma.


Lähteet: Zetterling, Niklas (2000). Normandy 1944: German Military Organisation, Combat Power and Organizational Effectiveness. Neuvostoliiton Pääesikunta, kääntänyt Richard Harrison. Operation Bagration, 23 June-29 August 1944: The Rout Of The German Forces In Belorussia James Q. Roberts (2015) Maskirovka 2.0, Hybrid threat, Hybrid Response