Tänään iltapäivällä klo 14-17 välisenä aikana olin ongella yksin. Ajoin Hahtisaaresta
lähelle Pikku-Letto-saarirypästä ja annoin tuulen tuoda venettä Kojukallion suuntaan.
Miksi olin tänään liikkeellä? Siksi, että tuli yksinkertaisesti tunne - nyt on mentävä. Olin kaivanut varmuuden vuoksi madot.
Sopivan pilvinen ilma ja kevyttä tuulta lähes "oikeasta suunnasta". Tosin oli vesisadetta odotettavissa.
Pistin tutut pyyntivälineet veteen: Tällä kerralla aluksi kaksi jigionkea.
Tuli pari pientä ahventa ennenkuin tipautin ankkuri veteen.
Otin esiin myös "särkipilkki".
Sillä tuli muutama pieni ahven ja sitten se toivomani - pieni särki.
Tainutus, pää pois, maha auki, sisälmykset mereen, suomustus, särjen viipalointi kohtisuoraan selkärankaa vasten noin 5 mm. siivuihin ja ne vielä keskeltä poikki...
Laitoin särkiviipaleita kaikkiin koukkuihin. Välittömästi tuli pari ihan mukavan kokoista ahventa.
Ahvenia alkoi tulla rauhallisentasaiseen tahtiin. Kovin olivat vaan pieniä.
Tuttu juttu, muutama iso pääsi karkuun. Ilmeisesti olin laittanut särkipalat huolimattomasti ja koukut olivat tylsän oloiset. Niitä on pakko tuunata...
Tänään olisi kukaties tullut ahvenia mukavasti, mutta alkoi sataa.
Tätä kirjoittaessani ahvenet on perkattu ja ne ovat pakastimessa. Perkeet hautasin tontin kulmalle.
Todennäköisesti ne olivat kelvanneet meidän "kotiporsaillemme"=harakoille. Huomasin niiden seuraavan perkaustouhujani.
Palautin ylimääräiset madot takaisin tontin kulmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti