Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Hahtisaareen, veneellä edelleen Juurakon kupeeseen katiskat kokemaan.
Eipä ollut katikoissa kuin muutama ahvenensintti ja liejua+roskia täynnä. Toinen katiskoista oli siirtynyt taannoisen myrskyn jäljiltä aivan toiseen paikkaan.
Ajelimme kolmannen katiskan luo Selkäsaaren pohjoispään vesialueelle. Sama juttu>yksi ahven.
Kiitti nyt riitti ajattelimme ja toimme katiskat rantaan. Täytyy jossakin vaiheessa puhdistaa ne kunnolla.
Emme päässeet ahvenenköriläitä savustamaan tänään.
Kannoimme käsitellylle pihaterassille pihakalusteet päätykatoksen alta. Mukava oli auringonpaisteessa hetki istuskella. Lintukonsertti oli mahtava. Kaukana käki kukkui poikkeuksellisen pitkään...
Kuinka ollakaan mökkinaapurimme Erkki ja Marita tulivat tontiltaan. He kertoivat ostaneensa meistä seuraavan tontin. Erkki on jäämässä eläkkeelle, joten siinä on hänelle/heille sopiva "puuhapalsta".
Kävimme katselemassa rajapaaluja. Samalla kerroin, että minulla on ollut ajatuksena myös ostaa kyseinen tontti lähinnä puuhuoltoa ajatellen. Vanha sanonta "nopeat syövät hitaat" toimi tässä tapauksessa realiajassa. Onnittelin hyvästä hankinnasta.
No - edellä mainitun tontin vieressä on muun muassa mielenkiintoinen tontti ja takana useitakin. Kulku-urilta löytyy ihan luvan myötä kaadettavaa polttopuuta...
Erkki ja Marita sanoivat lähtevänsä pirunpellolla/kivirakalla olevaa muistomerkkiä katsomaan.
Me siistimme itään suuntautuvan ns. sinisen terassin. Kesällä 2011 painekyllästetyistä uritetuista laudoista tehty lattia käsiteltiin - siniseksi. Portaat käsitellään kukaties seuraavalla kerralla punaiseksi.
Kahvittelu jälkeen päätimme lähteä saaresta, koska tuulikin tuntui yltyvän.
Tähän kohtaan ajattelin ensin käyttää aluksi kaiken tuntemani kiroiluarsenaalini.
Miksi?
Siksi, että tietyillä tuulella matalasta poukamasta on vaikea lähteä veneellä liikkeelle.
Aikanaan kun ostimme mökkitontin Selkäsaaresta, tiedustelimme silloiselta kaupungingeodeetilta väylän ruoppaamista ja laiturin rakentamista, koska kaavapiirustuksissa on selkeästi merkitty alue ja merkintä Pohjoislaiturista.
Kyseinen vesialue on aikanaan ostettu ilmeisesti Metsähallitukselta em. tarkoitukseen. Saimme vastauksen, että sellainen ei toteudu ainakaan kymmeneen vuoteen, silloin elettiin muistaakseni vuotta 2011.
Hankimme luvat ja ruoppautimme omalla kustannuksella neljä vuotta sitten kymmeniä metriä väylää, mutta se alkaa olla "mulinut"...
Nykyinen kaupungingeodeetti on antanut ymmärtää, että em. tarkoitukseen ei ole rahaa. Toisaalta hän on todennut, että mahdollinen väylä ja laituri tulisi talvisen latu-uran tuntumaan.
Itse olen käynyt aika aktiivisesti kalastamassa em. alueella ja todennut uppotukkiongelman.
En suunnittelisi em. alueelle väylän ja laiturin rakentamista, se tietää ongelmia, suuria ongelmia ajan myötä...
Niin - mikäli Selkäsaarta on tavoitteena matkailullisesti edelleen kehittää, saaren pohjoispäätyyn on mielestäni Kemin kaupungin ja/tai Kemin Matkailun taholta rakennettava asiallinen väylä ja laituri mahdollisimman nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti