Perinteisten aamutoimien jälkeen tein vaimoni kanssa pieniä askareita ja käväisimme keskustassa kaupoilla.
Kotiin tultuamme kahvittelun päätteeksi puin maalaushaalarin päälle. Keinun runko-osa oli kuivunut käsittelyjen päätteeksi.
Maalasin sen tumman punaiseksi. Todettakoon, että aikaisemmin koko keinu on ollut väriltään vaalean sininen.
Käsittelin edelleen istuinosaa = rapasin, ajoin rälläkällä ja hiontalaitteella ja jätin odottamaan myöhempää maalaamista aiempaa hiukan tummemman siniseksi.
Kävi takaraivossa ajatus: Maalari maalas taloansa siniseks ja punaiseks, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden pois...
Katsoin uteliaisuuttani netistä em. tekstin vastiketta. Sieltä löytyi: ”Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista. Illan tullen sanoi hän 'Nyt mä lähden tästä pelistä pois'
Löin vaimoni kanssa pienen veikan. Mistä? Siitä, että kohta joku tulee ihmettelemään, miksi runko ja istuinosa ovat eri väriset...
Nyt alan vähitellen orientoitumaan illansuussa Kemin taidemuseoon > Maija Lavonen - Koskettaa-taidenäyttelyn avajaisiin.
Sinne "lankkumaalarikin = kiikkumaalarikin" voi rinta rottingilla mennä...
Jatkoa edelliseen:
Kyllä - oli mielenkiintoinen taidenäyttelyn avajaistilaisuus. Oli musiikkiesitys kultaisella huilulla, oli mielenkiintoinen avajaissanamuistelo menneiltä vuosikymmeniltä, oli todella mielenkiintoinen taiteilijan puheenvuoro, jne. ...
Vaikka olen aina todennut, että taidenäyttelyn avaustoimenpiteet pitäisi toteutua varttitunnissa, nyt lähes kolme varttia ei tuntunut sietämättömän pitkältä.
Olipa mukava rupatella entisen opettajakollegan kanssa menneistä, taidemuseon henkilökunnan kanssa ja erityisesti Kemin Kuvataiteilijat ry:n viime vuoden puheenjohtajan Jukka Halttusen ja nykyisen puheenjohtajan Liisa-Maria Tiihosen kanssa yhdistyksen lähitulevaisuuden toiminnasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti