HYBRIDISODANKÄYNTI, nettitrollit ja informaatiovaikuttaminen ovat olleet kestouutisia sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta vuonna 2014.
Länsimaat pelkäävät, että Venäjä vaikuttaa niiden vaaleihin valeuutisilla. Ukraina on ollut jo viisi vuotta paikalleen jähmettyneessä sodassa, josta on niin paljon eri näkökulmia ja kertomuksia, että totuutta on vaikea hahmottaa.
Juuri se on tarkoituskin.
Kaikki tämä perustuu venäläiseen strategiaan, joka ei ole millään muotoa uusi. Sen voi sanoa täyttävän sunnuntaina 75 vuotta.
Länsimaat pelkäävät, että Venäjä vaikuttaa niiden vaaleihin valeuutisilla. Ukraina on ollut jo viisi vuotta paikalleen jähmettyneessä sodassa, josta on niin paljon eri näkökulmia ja kertomuksia, että totuutta on vaikea hahmottaa.
Juuri se on tarkoituskin.
Kaikki tämä perustuu venäläiseen strategiaan, joka ei ole millään muotoa uusi. Sen voi sanoa täyttävän sunnuntaina 75 vuotta.
TOINEN maailmansota ratkesi lopullisesti 23. kesäkuuta 1944.
Länsiliittoutuneet olivat juuri nousseet maihin Normandiassa. Natsi-Saksalla oli Ranskaa puolustamassa maihinnousun ensimmäisen kuukauden aikana noin 380 000 sotilasta.
Sota kuitenkin ratkaistiin toisaalla, nimittäin itärintamalla. Siellä natsi-Saksan johtamilla akselivalloilla oli yhteensä 3,3 miljoonaa sotilasta Neuvostoliiton seitsemää miljoonaa vastaan.
Itärintama ylsi Mustaltamereltä Petsamoon.
Liittoutuneet olivat sopineet Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 yhteisestä suunnitelmasta: Neuvostoliitto aloittaisi yhtä aikaa länsiliittoutuneiden kanssa suurhyökkäyksen ja sitoisi saksalaiset itärintamalle.
Neuvostoliiton suurhyökkäys, operaatio Bagration, onnistui yli kaikkien odotusten. Puna-armeija jyräsi akselivallat täydellisesti ja aiheutti Saksalle sen sotilashistorian suurimmat tappiot.
Avainasemassa oli uusvanha venäläinen taktiikka, jota sovellettiin ensi kertaa strategisesti tuhansia kilometrejä pitkän rintaman koko leveydellä. Myöhemmin siitä kehittyi Vladimir Putinin Venäjän strategia.
Strategian nimi oli maskirovka, suomeksi hämäys.
PUNA-ARMEIJA sai ovelilla joukkojensiirroilla ja pienemmillä hyökkäyksillä saksalaiset varmoiksi, että suurhyökkäys kohdistuisi Ukrainaan. Puna-armeijan pääesikunta Stavka oli kuitenkin päättänyt kohdistaa päähyökkäyksen Saksan miehittämään Valko-Venäjän neuvostotasavaltaan.
Operaatio alkoi itärintamalle tyypillisesti: partisaanit, aikansa ”pienet vihreät miehet”, ilmestyivät piiloistaan ja iskivät natsi-Saksan kriittisiin viesti- ja kuljetusyhteyksiin. Sitä seurasi valtava tykistökeskitys ja sitten loppumaton vyöry puna-armeijan panssareita ja sotilaita.
Maskirovka yllätti natsi-Saksan täydellisesti.
Kaksi kuukautta Bagrationin käynnistymisen jälkeen Saksa oli kärsinyt jopa puolen miljoonan miehen tappiot. Sota oli niin raakaa ja raportointi vaikeaa, että tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.
Saksan keskustan armeijaryhmä, jonka yli 800 000 sotilasta vastasivat Valko-Venäjän puolustamisesta, oli tuhottu lähes kokonaan. Itärintamaan oli revennyt ammottava aukko.
Natsi-Saksalla ei ollut mitään mahdollisuutta toipua tappioista. Puna-armeija juhli Berliinin raunioissa alle vuosi myöhemmin.
MONI asia vanhenee auttamatta 75 vuodessa, mutta maskirovka elää ja voi hyvin. Neuvostoliitto on historiaa, ja operaatio Bagrationin avainalueet Ukraina ja Valko-Venäjä ovat itsenäistyneet, mutta Venäjä ammentaa yhä vanhasta operaatiosta.
Venäjää tiiviisti seuraaville maskirovka on suorastaan muotisana.
Se ei ole ihme, sillä operaatio Bagrationin henkinen perintö elää esimerkiksi Krimin valtauksessa ja Itä-Ukrainan sodassa. Krimin valtaus alkoi samaan tapaan ”pienten vihreiden miesten” eli tunnuksettomien asejoukkojen iskuilla kriittisiin kohteisiin kuten kasarmeihin, viestiyhteyksiin ja hallintokeskuksiin.
Maskirovkan tärkein osa on hämmennys: epävarmuus siitä, kuka iski, milloin iski ja miten ihmeessä juuri sinne.
ALUKSI Venäjän presidentti Vladimir Putin kiisti Venäjän olevan tunnuksettomien sotilaiden takana.
”Kuka tahansa voi ostaa kaupasta maastopuvun”, hän kommentoi naama peruslukemilla.
Kun Venäjän osuus Krimin valtauksessa varmistui, hämmennys oli jo tehnyt tehtävänsä. Krim oli tukevasti Venäjän hallussa ja Donetskin sekä Luhanskin alueet Itä-Ukrainassa aseellisessa kapinassa.
Maskirovka jatkui monella tapaa. Venäläiset lähettivät rajan yli Ukrainaan ”avustusrekkoja”, joiden tuoma ja viemä lasti jäi arvoitukseksi. Voi olla, että sadoissa valkoisissa rekoissa ei oikeasti ollut sisällä juuri mitään, vaan mediasirkuksella vietiin huomio pois Venäjän miehittämiltä rajapisteiltä, joiden kautta liikkui sotilastarvikkeita kapinallisille. Näin arveli läntisen sotilasliittouma Naton tiedustelusta vastaava kenraalimajuri Gordon Davis Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle vuonna 2015.
Aitoa maskirovkaa, siis.
Venäläisiä panssareita ilmaantui rajalle kyljessään teksti ”rauhanturvaaja”. Donetskin ja Luhanskin kapinallisten tueksi saapui tuhansia venäläisiä ammattisotilaita, jotka olivat ”lomalla”.
Maskirovkan onnistumisesta kertoo sekin, että kukaan ei tunnu vieläkään tietävän, miltä osin Itä-Ukrainan kansannousu oli paikallisten järjestämä ja miltä osin Venäjän tiedustelupalvelun ja armeijan operaatio.
MASKIROVKA on myös kehittynyt. Sitä sovelletaan uusilla digitaalisilla taistelukentillä. Venäjän trollitehtaat syytivät valtavan määrän valheellista tietoa ja hämäriä uutisia Krimin valtauksen aikaan.
Tahti ei ole sittemmin ainakaan hidastunut.
Mittakaava on erilainen kuin vanhan ajan maskirovkassa. Operaatio Bagrationiin osallistui Neuvostoliiton pääesikunnan mukaan pelkästään partisaaneja melkein puoli miljoonaa, mutta Krimin miehitykseen ja Ukrainan sotaan on eri arvioiden mukaan osallistunut kenties vain 50 000 venäläistä sotilasta.
Toinen operaatio Bagrationin strategia oli isojen muodostelmien saumattomaan yhteistyöhön perustuva syvän taistelun doktriini. Tämän Venäjä on joutunut osin hylkäämään, koska sen armeija ei yllä lähellekään Neuvostoliiton aikaista sotilasmäärää.
Venäjän täytyy siis luottaa hämäykseen entistä enemmän.
Hämäykseen on osallistuttu myös Suomesta. Verkkomedia-sivuston entinen vetäjä Janus Putkonen lähti pyörittämään ”virallista uutistoimistoa” niin sanottuun Donetskin kansantasavaltaan, jota edes Venäjä ei ole tunnustanut. Valheellista tietoa samoin levittävä dosentti Johan Bäckman on matkustellut Itä-Ukrainassa poseeraamassa asepuvussa ja kirjoittamassa propagandaa.
Bäckman sai vastikään tuomion toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta. Aro teki paljastusjutun Venäjän niin sanotuista trollitehtaista, jotka ovat olennainen osa uutta maskirovkaa. Bäckman myös edustaa Venäjän strategista tutkimuslaitosta, joka toimi ennen Venäjän tiedustelupalvelun alla mutta nykyään suoraan Putinin presidentinkanslian alaisuudessa.
Lue myös Kuukausiliitteen juttu: Jessikka Aro sai juttuidean, ja siitä alkoi viiden vuoden kujanjuoksu – Kuka masinoi verkon synkimmät voimat Aron kimppuun?
UKRAINA oli vain sivunäyttämö operaatio Bagrationissa vuonna 1944. Ratkaisutaistelut käytiin Valko-Venäjällä. Sen pääkaupungissa Minskissä Saksan keskustan armeijaryhmän pääosat kävivät epätoivoisessa motissa viimeiset taistelunsa.
Valko-Venäjän-rintama ja Minskin motti olivat monella tavalla merkityksellisempiä kuin paljon kuuluisampi Stalingradin taistelu. Minsk ei ehkä ollut puna-armeijan uljain taistelu mutta taatusti menestyksekkäimpiä.
Mottiin kaatui tai jäi vangiksi noin 100 000 saksalaissotilasta. Yhteensä Saksan keskustan armeijaryhmä menetti kuukaudessa 400 000 sotilasta, suunnilleen saman verran kuin natsi-Saksalla oli koko länsirintamalla heinäkuun alussa 1944.
MINSKISSÄ taidetaan muistaa vieläkin hyvin, että 75 vuotta sitten Ukraina oli vain hämäystä ja Valko-Venäjä oikea kohde.
Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi tituleerattua Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa ainakin näyttäisi pelottavan. Hän on johtanut maata melkein sen itsenäistymisestä asti tasapainoillen lännen ja Venäjän välissä.
Valko-Venäjä on ollut hyvin Venäjä-mielinen, ovathan maat virallisesti jopa valtioliitossa, mutta niiden välit ovat huonontuneet Krimin valtauksen jälkeen. Lukašenka epäilee, että jos Valko-Venäjä kallistuu liikaa länteen, sille käy niin sanotusti ukrainat.
Valko-Venäjä on pitkään saanut edullisesti öljyä ja kaasua Venäjältä, mutta venäläiset vaativat yhä enemmän vastapalveluksia. Venäjä haluaa naapurimaahansa sotilaslentokentän ja vaatii yhä tiukempaa poliittista integraatiota.
Lukašenka kommentoi keväällä, että Venäjä ei ole enää veljesvaltio, jollaiseksi sitä on kutsuttu. Hän on jopa pelotellut Venäjän hyökkäyksellä.
Puheita Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään Lukašenka on kutsunut typeriksi. Toisaalta hän on sanonut, että Valko-Venäjä olisi valmis liitokseen.
Lukašenka pelaakin kaksilla korteilla pitäen asemansa Venäjän ja lännen välissä.
PUTIN saattaa hyvinkin haluta – ellei jopa tarvita – uusia aluevaltauksia.
Putinin kannatus ja erityisesti luotettavuus on ollut tasaisessa laskussa. Toukokuussa 2019 vain 32 prosenttia venäläisistä luotti häneen valtiollisen kyselytutkimuksen mukaan, vaikka kannatus oli 65 prosenttia. Juuri Krimin valtauksen jälkeen yli 70 prosenttia venäläistä luotti häneen ja miltei 90 prosenttia kannatti häntä.
Lisäksi Putinin nykyinen virkakausi loppuu vuonna 2024, eikä hän lain mukaan voi enää asettua ehdolle presidentinvaaleihin.
Valko-Venäjän liittäminen Venäjään kenties pelastaisi Putinin kannatuksen. Monet asiantuntijat ovat spekuloineet, että Venäjän ja Valko-Venäjän liittoa voisi kutsua teknisesti ottaen uudeksi valtioksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tai johtajaksi voisi luontevasti nousta Putin.
MERKKEJÄ tästä on ilmassa, sillä Venäjä on puskenut syvempää yhdistymistä voimakkaasti. Maat ovat olleet periaatteessa valtioliitossa 20 vuotta, mutta integraatio on ollut lopulta suhteellisen vähäistä, vaikka Valko-Venäjä on monessa suhteessa riippuvainen Venäjästä. Vuonna 2019 neuvottelut maiden välisestä syvemmästä yhdistymisestä ovat jälleen julkisesti alkaneet.
Maanpaossa elävä Valko-Venäjän opposition johtohahmo Andrei Sannikau on haastatteluissa syyttänyt Lukašenkaa maan myymisestä Venäjälle pala palalta. Hän pitää mahdollisena, että Lukašenka suostuu liittämään maansa Venäjään, jos vain hyötyy siitä itse tarpeeksi.
Lukašenkaa ei tunneta valkovenäläisen kansallishengen vaalijana, eikä se voikaan maassa kovin vahvasti. Esimerkiksi kouluissa opetus on suurimmaksi osaksi venäjäksi. Vain noin 15 prosenttia valkovenäläisistä sanoi vuonna 2015 olevansa valmis puolustamaan Valko-Venäjää.
Lukašenka on kylläkin Krimin valtaamisen jälkeen yrittänyt vahvistaa kansallistunnetta esimerkiksi pystyttämällä maan identiteettiä korostavia mainoskylttejä, mahdollisesti vaikeuttaakseen maskirovkaa.
Vuonna 2014 yksi Venäjän tärkeimmistä väitteistä oli, että Krim ja Itä-Ukraina nimenomaan haluavat olla osa Venäjää tai irrottautua Ukrainasta.
Valko-Venäjän tilastokeskuksen tuoreimmissa raporteissa vain 20 prosenttia valkovenäläisistä halusi liittyä Venäjään ja 40 prosenttia oli ehdottomasti vastaan. Tieto on vuodelta 2015, koska paikallisen tutkimuskeskuksen mukaan turvallisuuspalvelu KGB painosti tilastokeskusta lopettamaan tutkimusten julkaisemisen.
VENÄJÄ näyttää toistaiseksi tyytyvän valtioliittoneuvotteluihin nakertaakseen Valko-Venäjän itsenäisyyttä. Mutta jos Valko-Venäjällä alkaisi länsimielinen protestiaalto kuten Ukrainassa vuonna 2013 tai Lukašenkan hallinnon asema alkaisi muuten horjua, Kreml saattaisi hyvinkin turvautua voimaan.
Valko-Venäjän talous supistuu, ja kansa on osoittanut viime vuosina mieltään poikkeuksellisella tavalla. Laajemmat mielenosoitukset tulevaisuudessa eivät ole mahdottomia.
Lukašenka ei välttämättä vastustaisi Venäjän apua ja yhdistymistä, jos hänen otteensa näyttäisi lipeävän. Eläähän Ukrainankin syrjäytetty entinen presidentti Viktor Janukovytš mukavasti Venäjällä. Lukašenka astuu epäilemättä sivuun, jos Putin tekee hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
Venäjän tapauksessa tarjous voi olla laskuvarjojääkäridivisioona, joka unohti tunnuksensa jonnekin matkan varrelle.
KENTTÄ maskirovkalle on valmis. Valkovenäläiset seuraavat lähinnä venäläistä mediaa, ja maan omankin television ohjelmista suurin osa tulee itänaapurista. Itä-Euroopassa suosittu sosiaalinen media VKontakte on myös Putinille suopeiden oligarkkien hallussa. Informaatiosodankäynti on siis helppoa.
Venäjä harjoittelee säännöllisesti sodankäyntiä Valko-Venäjällä yhteisissä sotaharjoituksissa, jotka synkimpien arvioiden mukaan ovat olleet harjoituksia Valko-Venäjän mahdollista valtausta varten. Zapad 2017 -harjoitus pidettiin nimenomaan Valko-Venäjän lounaisosissa, joissa kansallistunne on vahvimmillaan.
On myös mahdollista, että puheet Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään ovat hämäystä, joiden tarkoitus on pelotella maa tekemään, mitä Venäjä haluaa.
Sellaista maskirovka on. Mistään ei voi olla varma.
Lähteet: Zetterling, Niklas (2000). Normandy 1944: German Military Organisation, Combat Power and Organizational Effectiveness. Neuvostoliiton Pääesikunta, kääntänyt Richard Harrison. Operation Bagration, 23 June-29 August 1944: The Rout Of The German Forces In Belorussia James Q. Roberts (2015) Maskirovka 2.0, Hybrid threat, Hybrid Response
Länsiliittoutuneet olivat juuri nousseet maihin Normandiassa. Natsi-Saksalla oli Ranskaa puolustamassa maihinnousun ensimmäisen kuukauden aikana noin 380 000 sotilasta.
Sota kuitenkin ratkaistiin toisaalla, nimittäin itärintamalla. Siellä natsi-Saksan johtamilla akselivalloilla oli yhteensä 3,3 miljoonaa sotilasta Neuvostoliiton seitsemää miljoonaa vastaan.
Itärintama ylsi Mustaltamereltä Petsamoon.
Liittoutuneet olivat sopineet Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 yhteisestä suunnitelmasta: Neuvostoliitto aloittaisi yhtä aikaa länsiliittoutuneiden kanssa suurhyökkäyksen ja sitoisi saksalaiset itärintamalle.
Neuvostoliiton suurhyökkäys, operaatio Bagration, onnistui yli kaikkien odotusten. Puna-armeija jyräsi akselivallat täydellisesti ja aiheutti Saksalle sen sotilashistorian suurimmat tappiot.
Avainasemassa oli uusvanha venäläinen taktiikka, jota sovellettiin ensi kertaa strategisesti tuhansia kilometrejä pitkän rintaman koko leveydellä. Myöhemmin siitä kehittyi Vladimir Putinin Venäjän strategia.
Strategian nimi oli maskirovka, suomeksi hämäys.
PUNA-ARMEIJA sai ovelilla joukkojensiirroilla ja pienemmillä hyökkäyksillä saksalaiset varmoiksi, että suurhyökkäys kohdistuisi Ukrainaan. Puna-armeijan pääesikunta Stavka oli kuitenkin päättänyt kohdistaa päähyökkäyksen Saksan miehittämään Valko-Venäjän neuvostotasavaltaan.
Operaatio alkoi itärintamalle tyypillisesti: partisaanit, aikansa ”pienet vihreät miehet”, ilmestyivät piiloistaan ja iskivät natsi-Saksan kriittisiin viesti- ja kuljetusyhteyksiin. Sitä seurasi valtava tykistökeskitys ja sitten loppumaton vyöry puna-armeijan panssareita ja sotilaita.
Maskirovka yllätti natsi-Saksan täydellisesti.
Kaksi kuukautta Bagrationin käynnistymisen jälkeen Saksa oli kärsinyt jopa puolen miljoonan miehen tappiot. Sota oli niin raakaa ja raportointi vaikeaa, että tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.
Saksan keskustan armeijaryhmä, jonka yli 800 000 sotilasta vastasivat Valko-Venäjän puolustamisesta, oli tuhottu lähes kokonaan. Itärintamaan oli revennyt ammottava aukko.
Natsi-Saksalla ei ollut mitään mahdollisuutta toipua tappioista. Puna-armeija juhli Berliinin raunioissa alle vuosi myöhemmin.
MONI asia vanhenee auttamatta 75 vuodessa, mutta maskirovka elää ja voi hyvin. Neuvostoliitto on historiaa, ja operaatio Bagrationin avainalueet Ukraina ja Valko-Venäjä ovat itsenäistyneet, mutta Venäjä ammentaa yhä vanhasta operaatiosta.
Venäjää tiiviisti seuraaville maskirovka on suorastaan muotisana.
Se ei ole ihme, sillä operaatio Bagrationin henkinen perintö elää esimerkiksi Krimin valtauksessa ja Itä-Ukrainan sodassa. Krimin valtaus alkoi samaan tapaan ”pienten vihreiden miesten” eli tunnuksettomien asejoukkojen iskuilla kriittisiin kohteisiin kuten kasarmeihin, viestiyhteyksiin ja hallintokeskuksiin.
Maskirovkan tärkein osa on hämmennys: epävarmuus siitä, kuka iski, milloin iski ja miten ihmeessä juuri sinne.
ALUKSI Venäjän presidentti Vladimir Putin kiisti Venäjän olevan tunnuksettomien sotilaiden takana.
”Kuka tahansa voi ostaa kaupasta maastopuvun”, hän kommentoi naama peruslukemilla.
Kun Venäjän osuus Krimin valtauksessa varmistui, hämmennys oli jo tehnyt tehtävänsä. Krim oli tukevasti Venäjän hallussa ja Donetskin sekä Luhanskin alueet Itä-Ukrainassa aseellisessa kapinassa.
Maskirovka jatkui monella tapaa. Venäläiset lähettivät rajan yli Ukrainaan ”avustusrekkoja”, joiden tuoma ja viemä lasti jäi arvoitukseksi. Voi olla, että sadoissa valkoisissa rekoissa ei oikeasti ollut sisällä juuri mitään, vaan mediasirkuksella vietiin huomio pois Venäjän miehittämiltä rajapisteiltä, joiden kautta liikkui sotilastarvikkeita kapinallisille. Näin arveli läntisen sotilasliittouma Naton tiedustelusta vastaava kenraalimajuri Gordon Davis Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle vuonna 2015.
Aitoa maskirovkaa, siis.
Venäläisiä panssareita ilmaantui rajalle kyljessään teksti ”rauhanturvaaja”. Donetskin ja Luhanskin kapinallisten tueksi saapui tuhansia venäläisiä ammattisotilaita, jotka olivat ”lomalla”.
Maskirovkan onnistumisesta kertoo sekin, että kukaan ei tunnu vieläkään tietävän, miltä osin Itä-Ukrainan kansannousu oli paikallisten järjestämä ja miltä osin Venäjän tiedustelupalvelun ja armeijan operaatio.
MASKIROVKA on myös kehittynyt. Sitä sovelletaan uusilla digitaalisilla taistelukentillä. Venäjän trollitehtaat syytivät valtavan määrän valheellista tietoa ja hämäriä uutisia Krimin valtauksen aikaan.
Tahti ei ole sittemmin ainakaan hidastunut.
Mittakaava on erilainen kuin vanhan ajan maskirovkassa. Operaatio Bagrationiin osallistui Neuvostoliiton pääesikunnan mukaan pelkästään partisaaneja melkein puoli miljoonaa, mutta Krimin miehitykseen ja Ukrainan sotaan on eri arvioiden mukaan osallistunut kenties vain 50 000 venäläistä sotilasta.
Toinen operaatio Bagrationin strategia oli isojen muodostelmien saumattomaan yhteistyöhön perustuva syvän taistelun doktriini. Tämän Venäjä on joutunut osin hylkäämään, koska sen armeija ei yllä lähellekään Neuvostoliiton aikaista sotilasmäärää.
Venäjän täytyy siis luottaa hämäykseen entistä enemmän.
Hämäykseen on osallistuttu myös Suomesta. Verkkomedia-sivuston entinen vetäjä Janus Putkonen lähti pyörittämään ”virallista uutistoimistoa” niin sanottuun Donetskin kansantasavaltaan, jota edes Venäjä ei ole tunnustanut. Valheellista tietoa samoin levittävä dosentti Johan Bäckman on matkustellut Itä-Ukrainassa poseeraamassa asepuvussa ja kirjoittamassa propagandaa.
Bäckman sai vastikään tuomion toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta. Aro teki paljastusjutun Venäjän niin sanotuista trollitehtaista, jotka ovat olennainen osa uutta maskirovkaa. Bäckman myös edustaa Venäjän strategista tutkimuslaitosta, joka toimi ennen Venäjän tiedustelupalvelun alla mutta nykyään suoraan Putinin presidentinkanslian alaisuudessa.
Lue myös Kuukausiliitteen juttu: Jessikka Aro sai juttuidean, ja siitä alkoi viiden vuoden kujanjuoksu – Kuka masinoi verkon synkimmät voimat Aron kimppuun?
UKRAINA oli vain sivunäyttämö operaatio Bagrationissa vuonna 1944. Ratkaisutaistelut käytiin Valko-Venäjällä. Sen pääkaupungissa Minskissä Saksan keskustan armeijaryhmän pääosat kävivät epätoivoisessa motissa viimeiset taistelunsa.
Valko-Venäjän-rintama ja Minskin motti olivat monella tavalla merkityksellisempiä kuin paljon kuuluisampi Stalingradin taistelu. Minsk ei ehkä ollut puna-armeijan uljain taistelu mutta taatusti menestyksekkäimpiä.
Mottiin kaatui tai jäi vangiksi noin 100 000 saksalaissotilasta. Yhteensä Saksan keskustan armeijaryhmä menetti kuukaudessa 400 000 sotilasta, suunnilleen saman verran kuin natsi-Saksalla oli koko länsirintamalla heinäkuun alussa 1944.
MINSKISSÄ taidetaan muistaa vieläkin hyvin, että 75 vuotta sitten Ukraina oli vain hämäystä ja Valko-Venäjä oikea kohde.
Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi tituleerattua Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa ainakin näyttäisi pelottavan. Hän on johtanut maata melkein sen itsenäistymisestä asti tasapainoillen lännen ja Venäjän välissä.
Valko-Venäjä on ollut hyvin Venäjä-mielinen, ovathan maat virallisesti jopa valtioliitossa, mutta niiden välit ovat huonontuneet Krimin valtauksen jälkeen. Lukašenka epäilee, että jos Valko-Venäjä kallistuu liikaa länteen, sille käy niin sanotusti ukrainat.
Valko-Venäjä on pitkään saanut edullisesti öljyä ja kaasua Venäjältä, mutta venäläiset vaativat yhä enemmän vastapalveluksia. Venäjä haluaa naapurimaahansa sotilaslentokentän ja vaatii yhä tiukempaa poliittista integraatiota.
Lukašenka kommentoi keväällä, että Venäjä ei ole enää veljesvaltio, jollaiseksi sitä on kutsuttu. Hän on jopa pelotellut Venäjän hyökkäyksellä.
Puheita Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään Lukašenka on kutsunut typeriksi. Toisaalta hän on sanonut, että Valko-Venäjä olisi valmis liitokseen.
Lukašenka pelaakin kaksilla korteilla pitäen asemansa Venäjän ja lännen välissä.
PUTIN saattaa hyvinkin haluta – ellei jopa tarvita – uusia aluevaltauksia.
Putinin kannatus ja erityisesti luotettavuus on ollut tasaisessa laskussa. Toukokuussa 2019 vain 32 prosenttia venäläisistä luotti häneen valtiollisen kyselytutkimuksen mukaan, vaikka kannatus oli 65 prosenttia. Juuri Krimin valtauksen jälkeen yli 70 prosenttia venäläistä luotti häneen ja miltei 90 prosenttia kannatti häntä.
Lisäksi Putinin nykyinen virkakausi loppuu vuonna 2024, eikä hän lain mukaan voi enää asettua ehdolle presidentinvaaleihin.
Valko-Venäjän liittäminen Venäjään kenties pelastaisi Putinin kannatuksen. Monet asiantuntijat ovat spekuloineet, että Venäjän ja Valko-Venäjän liittoa voisi kutsua teknisesti ottaen uudeksi valtioksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tai johtajaksi voisi luontevasti nousta Putin.
MERKKEJÄ tästä on ilmassa, sillä Venäjä on puskenut syvempää yhdistymistä voimakkaasti. Maat ovat olleet periaatteessa valtioliitossa 20 vuotta, mutta integraatio on ollut lopulta suhteellisen vähäistä, vaikka Valko-Venäjä on monessa suhteessa riippuvainen Venäjästä. Vuonna 2019 neuvottelut maiden välisestä syvemmästä yhdistymisestä ovat jälleen julkisesti alkaneet.
Maanpaossa elävä Valko-Venäjän opposition johtohahmo Andrei Sannikau on haastatteluissa syyttänyt Lukašenkaa maan myymisestä Venäjälle pala palalta. Hän pitää mahdollisena, että Lukašenka suostuu liittämään maansa Venäjään, jos vain hyötyy siitä itse tarpeeksi.
Lukašenkaa ei tunneta valkovenäläisen kansallishengen vaalijana, eikä se voikaan maassa kovin vahvasti. Esimerkiksi kouluissa opetus on suurimmaksi osaksi venäjäksi. Vain noin 15 prosenttia valkovenäläisistä sanoi vuonna 2015 olevansa valmis puolustamaan Valko-Venäjää.
Lukašenka on kylläkin Krimin valtaamisen jälkeen yrittänyt vahvistaa kansallistunnetta esimerkiksi pystyttämällä maan identiteettiä korostavia mainoskylttejä, mahdollisesti vaikeuttaakseen maskirovkaa.
Vuonna 2014 yksi Venäjän tärkeimmistä väitteistä oli, että Krim ja Itä-Ukraina nimenomaan haluavat olla osa Venäjää tai irrottautua Ukrainasta.
Valko-Venäjän tilastokeskuksen tuoreimmissa raporteissa vain 20 prosenttia valkovenäläisistä halusi liittyä Venäjään ja 40 prosenttia oli ehdottomasti vastaan. Tieto on vuodelta 2015, koska paikallisen tutkimuskeskuksen mukaan turvallisuuspalvelu KGB painosti tilastokeskusta lopettamaan tutkimusten julkaisemisen.
VENÄJÄ näyttää toistaiseksi tyytyvän valtioliittoneuvotteluihin nakertaakseen Valko-Venäjän itsenäisyyttä. Mutta jos Valko-Venäjällä alkaisi länsimielinen protestiaalto kuten Ukrainassa vuonna 2013 tai Lukašenkan hallinnon asema alkaisi muuten horjua, Kreml saattaisi hyvinkin turvautua voimaan.
Valko-Venäjän talous supistuu, ja kansa on osoittanut viime vuosina mieltään poikkeuksellisella tavalla. Laajemmat mielenosoitukset tulevaisuudessa eivät ole mahdottomia.
Lukašenka ei välttämättä vastustaisi Venäjän apua ja yhdistymistä, jos hänen otteensa näyttäisi lipeävän. Eläähän Ukrainankin syrjäytetty entinen presidentti Viktor Janukovytš mukavasti Venäjällä. Lukašenka astuu epäilemättä sivuun, jos Putin tekee hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
Venäjän tapauksessa tarjous voi olla laskuvarjojääkäridivisioona, joka unohti tunnuksensa jonnekin matkan varrelle.
KENTTÄ maskirovkalle on valmis. Valkovenäläiset seuraavat lähinnä venäläistä mediaa, ja maan omankin television ohjelmista suurin osa tulee itänaapurista. Itä-Euroopassa suosittu sosiaalinen media VKontakte on myös Putinille suopeiden oligarkkien hallussa. Informaatiosodankäynti on siis helppoa.
Venäjä harjoittelee säännöllisesti sodankäyntiä Valko-Venäjällä yhteisissä sotaharjoituksissa, jotka synkimpien arvioiden mukaan ovat olleet harjoituksia Valko-Venäjän mahdollista valtausta varten. Zapad 2017 -harjoitus pidettiin nimenomaan Valko-Venäjän lounaisosissa, joissa kansallistunne on vahvimmillaan.
On myös mahdollista, että puheet Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään ovat hämäystä, joiden tarkoitus on pelotella maa tekemään, mitä Venäjä haluaa.
Sellaista maskirovka on. Mistään ei voi olla varma.
Lähteet: Zetterling, Niklas (2000). Normandy 1944: German Military Organisation, Combat Power and Organizational Effectiveness. Neuvostoliiton Pääesikunta, kääntänyt Richard Harrison. Operation Bagration, 23 June-29 August 1944: The Rout Of The German Forces In Belorussia James Q. Roberts (2015) Maskirovka 2.0, Hybrid threat, Hybrid Response
- InformaatiosotaSeuraa
- Natsi-SaksaSeuraa
- NeuvostoliittoSeuraa
- UkrainaSeuraa
- Valko-VenäjäSeuraa
- VenäjäSeuraa
- Vladimir PutinSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti