Kirjoitin elen:
Voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.
Kyllä, perinteisten aamutoimien jälkeen lapioin tontin kulman matopellolta parikymmentä matoa. En pistänyt niitä mullan sekaan vaan revin ruohoa, lyhyttä heinää, jonka sekaan madot tiputtelin. Miksi? Siksi, että ei tarvitse veneessä multasormin värkätä.
Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja katsoin katiskan tilan. Kymmenisen pientä ahventa jotka päästin takaisin mereen. Katiskan jätin suunnilleen samaan paikkaan.
Kohtalainen tuuli oli lähes pohoisesta, joten Kojukalliolta Ajoksen suuntaan kulkevalta väylältä annoin veneen lipua kahteen otteeseen rannan suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä, mutta ei tapahtunut erityistä "jytinää". Muutama pieni ahven jigiongilla ja pieni hauki otti pilkkiin, mutta sekin muljahti veneenreunalta takaisin veteen - hyvä niin.
Siksipä ajoin "keskelle ei mitään" ja pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama jäi selkäni taakse.
Pari lokkia tuli seuraamaan onkimistani. Pieniä ahvenia tuli tasaiseen tahtiin ja särkipilkillä särki.
Sen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Eivät olleet isot ahvenet syönnillä.
Syötin uskollisia seuraajiani - lokkeja - muutamalla pienellä ahvenella.
Ilmeisesti merivartioston helikopteri pörräsi Sauvosaaren eteläkärjessä ja läheisellä merialueella. Rannan tuntumassa liikkui myös joko merivartioston tai pelastuslaitoksen alus - taisi olla jonkinlainen harjoitus menossa.
Tällä kerralla ei tullut kuin muutama savustuskokoinen ahven. Otin pieniäkin ahvenia, aivan pienimmät heittelin takaisin mereen ja/tai lokeille. Eivät saaneet kiinni kaikkia...
Joku lukijoista saattaa ihmetellä: "Onko mitään järkeä istua monta tuntia ongella mitättömän kalasaaliin vuoksi?"
Itse totean, että kyllä on, varsinkin kun väliin tulee ihan kunnon jytinää ja isoja ayvenia.
Kyllä rehellisesti ja avoimesti totean, että itselleni ongella istuminen on eräänlainen rituaali ja erittäin voimaannuttava tapahtuma. Ollut jo vuosikymmeniä...
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Todennäköisesti seuraavalla kerralla Selkäsaaressa käydessämme, savustamme ahvenia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti