Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Upea ilma ja aamulla lähes tyventä. Vedenpinta oli taas aika alhaalla, mutta se ei estänyt minua ajamasta väylän tuntumassa aika haipakkaa.
Mukava oli mennä muutama satametriä liussa. Kävi mielessä pojanpoikani Laurin taannoinen toteamus:"Aja pappa täyttä!"
Rantaan oli mentävä perinteisen varovasti. Mökille päästyämme pistimme aikomamme hommat käyntiin: Minä lähdin puupölkkyjen kärräykseen ja vaimoni terassimaalausviimeistelyyn.
Kolmella linnunpöntöllä oli kova trafiikki.
Puuhommissa ei tullut hikikään, sillä näköetäisyydellä olevat puut oli mukava alamäkeen entisaikaisilla vesikärryillä siirtää pilkkomispaikalle. Loppujen lopuksi lisäkärrykuormia tuli viisi. Kaksi raitakuormaa.
Kertakaikkiaan tiivistä puuta tuo viimeksi mainittu. Mainitsin vaimolleni, että tästä voisi tehdä vaikka voiveitsen. Lohkaisin yhden hyvännäköisen raitapölkyn sopiviin osiin kuivamaan...
Kävin välillä voimaantumiskävelyllä lähimetsässä. Vaimoni hoiti maalausviimeistelyt ja intoutuipa puuseehen uuden lattiaritilänkin maalaamaan - hyvä niin.
Kahvittelun jälkeen kävimme molemmat kävelemässä lähimetsässä pirunpellon/kivirakan kautta. Kyllä tuo vuoden 1918 muistomerkki on puhutteleva - ei kahta sanaa...
Vaikka vesi oli aamuisestakin vielä mataloitunut, lähtö rannasta ei tuottanut ongelmia, sillä tuuli oli heikko. Oli mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan.
Voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.
Oli mukava saaressakäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti