Olipa lähes unohtua, että tänäänkin voisi jotakin kirjoittaa, vaikka tämä alkaa - osittain itsestäkin - tuntua toistolta.
Joka tapauksessa perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Upea ilma ja aamulla kevyttä tuulta. Vedenpinta oli taas aika alhaalla
Rantaan oli mentävä perinteisen varovasti. Huomasimme rantahietikolla uusia jälkiä. Kukaties vuoden 1918 kivirakan muistomerkillä on ollut kävijöitä
.
Mökille päästyämme pistimme aikomamme hommat käyntiin: Minä puupölkkyjen pilkkomiseen ja vaimoni tulistelupaikan kivien keräämiseen rannasta. Lupasin tulla vesikärryn kanssa hakemaan...
Ennen rantaa menoa käväisin sauvakävelyllä lähimetsässä - voimaantumassa.
Toimme rannasta jonkin verran kiviä eli kaksi vesikärryllistä. Tavoitteena oli käsitellä tulistelupaikan ison betonirenkaan ulkopintaa muurauslaastilla. Se kokeilu tehtiin.
Seuraavalla kerralla saareen mentyämme "väliaikatulos" on nähtävillä. Jos se on myönteinen, lisäämme uuden pinnan.
Uuden pinnan jämäkämmällä satsilla, jonka annamme hiukan "asettua", jospa nuo satsiliimat toimivat paremmin...
Kahvittelun ja pienen välipalan jälkeen aloimme tehdä lähtöä.
Vaikka vesi oli aamuisestakin vielä mataloitunut, lähtö rannasta ei tuottanut ongelmia, sillä tuuli oli heikko. Oli mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan.
Oli mukava saaressakäynti.
Illalla tulee Veera yökylään ja lomavieraaksi - hyvä niin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti