Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Hahtisaaresta matka sujui sutjakkaasti lähes tyvenessä meressä. Vesi oli matalalla, joten rantautuminen vaati huolellisuutta = trimmillä kone aikaisessa vaiheessa ylös ja sammuksiin.
Olipa mukava nousta taas mäkeä ylös ja asettautua pihaterassille. Tänään minulla oli päätyönä puiden kärrääminen ja vaimollani mökkipihan rapsutteleminen sekä kivi-istutusten lisääminen.
Molemmat työt toteutuivat, minä tosin jätin seuraavaan kertaan pari, kolme vesikärrykuormaa, niin ja tietysti puiden pilkkominen on aikanaan oma hommansa.
Oksat jätin pääosin metsään. Voi toki olla, että jossakin vaiheessa raahaan nekin tulistelupaikan läheisyyteen.
Kävimme käveleskelemässä lähitonteilla ja ihailimme niitä Särkelän Mikon mainitsemia "kahen kuution puita". Pakkohan niitä oli rinnankorkeudelta mittoa/"halailla"...
Vesikärryistä sen verran, että kyllä on erinomainen, korvaamaton apuväline. Muistaakseni olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kyseinen kärry on vanhempieni Kemin ammattikoulussa 1950-luvulla teettämä. Toki pohja on uusittu usempaankin kertaan ja vanteet/kumiosat ainakin kertaalleen, mutta runko on kestänyt isältä pojalle...
Kahvittelun ja evästelyn aikana pääsimme seuraamaan kahden kirjosieppopariskunnan touhuja ja lähes jatkuvaa laulukonserttia. Muitakin lintuja oli liikkeellä, haukkakin liihotteli matalalla ohitsemme.
Lähtiessämme pois saaresta totesimme veden olevan edelleen matalalla. Soutelimme rannasta jonkin matkaa ennenkuin käynnistimme moottorin. Katiskaa emme käyneet kokemassa.
Kertakaikkiaan mukava saarikäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti