Alla olevan artikkelin luettuani tulee väistämättä mieleeni ainakin yksi tarkentava kysymys:"Miten Suomella on ollut varaa näin mittaviin ammushankintoihin?"
Toisaalta käy myös mielessä, että ammuksia tarkoituksellisesti - tarkoitus pyhittää keinot-hengessä - osittain "vanhennetaan/hävitetään", jotta saadaan tilalle uutta, nykyaikasta entisestäänkin tehokkaampaa materiaalia...
Toisaalta vanhojen ammuksien hävittämiseksi, kierrättämiseksi purkurobotin hankkiminen ja sen tehokas kuormittaminen on 100-0 fiksumpaa kuin pudotella isompia pommeja muutaman tuhannen metrin korkeudesta sotatilanteessa viattomien ihmisten: lasten, naisten ja vanhuksien niskaan. Tällaista tapahtuu - niin kuin me kaikki tiedämme - muun muassa Syyriassa ja Irakissa tänäänkin maanantiana 24.10. 2016 YK:n päivänä...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Puolustusvoimat tehosti räjähteiden kierrätystä – uusi robotti ahmii kranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla
Räjähteiden hävittäminen ja materiaalien kierrätys on tehostunut moninkertaiseksi puolustusvoimien Räjähdekeskuksessa Ähtärissä. Robotin läpi kulkee tuhansia kranaatteja ja ammuksia päivässä.
Räjähdekeskuksen Ähtärin yksikköön on saatu täysin uniikki räjähteiden käsittelyyn suunniteltu automaattinen kokonaisuus. Räjähdekeskuksen tarpeisiin räätälöity laitteisto purkaa ilmatorjuntatykkien kranaatteja ja raskaiden konekiväärien patruunoita. Investointi tehtiin, koska se tuo rutkasti lisää tehoa räjähteiden hävittämiseen.
– Robotti viisinkertaisti käytännössä aikaisemman kapasiteetin. Tällä hetkellä tätä ampumatarvikelajia menee läpi noin miljoona kappaletta, sanoo Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Robottikoneisto ahmii sisäänsä ilmatorjuntakranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla. Robotti irroittaa ammuksista sytyttimen ja kranaatin. Sen jälkeen hylsy tyhjenee ruudista ja sen nalli otetaan talteen.
Kierrätystä ja ympäristönsuojelua
Kranaattien sytyttimet ja patruunoiden nallit ovat räjähteiden hävittämisessä hankalimpia osia. Niissä käytetään elohopeaa ja lyijyä. Nyt nämä vaaralliset aineet saadaan turvallisesti talteen.
– Nallit ja sytyttimet ohjataan polttorumpuun, jossa ne räjäytetään hallitusti. Niistä vapautuneet savukaasut ohjataan puhdistus- ja suodatusjärjestelmään, jonka avulla käytännössä sata prosenttia yhdisteistä saadaan talteen, kertoo johtaja Petri Riihijärvi.
Robotin purkaman kranaatin hylsyt ja metallikuoret saadaan myös paremmin talteen ja ne lähtevät kiertoon. Ähtärissä on toinen robotti isojen kranaattien käsittelyyn.
Ne pystytään jo purkamaan, mutta kranaatin sisälle valettua räjähdysainetta ei vielä saada talteen.
– Seuraava vaihe on tutkia, onko mahdollista saada se valettu räjähde sulattamalla tai muuten kranaatista ulos ja kuori sekä räjähde kiertoon, miettii Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Ennen ne upotetiin järveen
Pitkään puolustusvoimien vanhentunut räjähdemateriaali yksinkertaisesti upotettiin Suomen tuhansiin järviin. Muuta keinoa ei tunnettu. Vasta 1980-luvulla ryhdyttiin poistettuja kranaatteja ja ammuksia räjäyttämään isoissa erissä Kittilässä. Oppia haettiin Ruotsista.
Kittilässä räjäytetään joka vuosi kymmeniä tuhansia tonneja käytöstä poistettuja materiaaleja. Yhteen pamaukseen saatetaan kasata 30 tonnia räjähteitä. Kittilässä humahtaa monta rekkakuormallista ruutia, trotyyliä ja kranaatteja kerralla ilmaan.
Massaräjäytykset ovat yleisesti käytössä eri maissa puolustusvoimien materiaalin hävittämisessä. Näissä räjäytyksissä ongelmalliset aineet pääsevät vapaasti ilmaan. Myös metalliosien haravointi rajähdysmontusta on työlästä.
Puolustusvoimat on määrätietoisesti tuhonnut vanhentunutta materiaaliaan.
Valtavista määristä huolimatta tällä hetkellä tuhoamisessa ollaan jo selvästi voiton puolella, sanoo Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti