Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjän media käytti suomalaisia lähteitä, kun se kirjoitti Suomen ilmatilaa loukanneista hävittäjistä
Mannerheimin muistolaatan kohtaloa venäläinen media pilkkasi, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.
KUN Venäjän media haluaa kertoa, että Venäjän koneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa tai että sen asevoimat ovat syyllistyneet sotarikoksiin Syyriassa, se lainaa suomalaisia lähteitä.
On ollut mielenkiintoista seurata, miten Venäjän mediassa reagoitiin Suomen syytöksiin siitä, että kaksi venäläistä torjuntahävittäjää loukkasi Suomen ilmatilaa 6.10.
Tapaus uutisoitiin laajasti, mutta pääpaino annettiin maan puolustusministeriön tiedotteelle. Sen mukaan koneet olivat Suomenlahdella koulutuslennolla, eikä ”yksikään koneista poikennut reitiltään, minkä objektiiviset valvontatiedot vahvistavat”.
KUN SITTEN kävi ilmi, että koneet olivatkin turvaamassa Iskander-ohjusten siirtoa Kaliningradiin, eivät siis suorittamassa mitään koulutuslentoja, sävy muuttui. Puheet ”muka rikkomuksista” jäivät pois, ja pääosaan nousivat Suomessa julkaistut selvitykset yksityiskohtaisine tietoineen.
Venäjän tapaan kiistää alueloukkaukset viitattiin tavalla, jonka totuudellisuuden venäläiset osaavat hyvin arvioida rivien välistä.
Täsmälleen samalla tavalla Venäjän media on hyödyntänyt Suomessa esitettyä kritiikkiä sotarikoksista, joihin Venäjä on syyllistynyt Syyriassa. Suomalaisia lähteitä lainataan vastapainona valtamedian tarjoamalle, Venäjän sotilaallisia saavutuksia ylistävälle propagandalle.
Syyrian sota ei ole suosittu, ja tässä se näkyy.
TAVATONTA julkista kohua Venäjällä aiheuttanut, Seinäjoella tapahtunut lasten huostaanottojuttu päättyi arvaamattomasti.
Verkkolehti Vzgljad.ru:n 7.10. kertoman mukaan Suomen viranomaiset olivat ankaran painostuksen alaisina hyväksyneet ratkaisun, jonka mukaan perhe sai poistua Suomesta 6.–11.10. väliseksi ajaksi osallistuakseen Petroskoissa pidettyyn oikeuden istuntoon. Siinä oli määrä päättää, annetaanko lapset avioerossa isälle vai äidille.
Äidin mukaan kävi kuitenkin niin, että lasten isä, jolla oli hallussaan lasten passit, vei heidät väkisin. Sen sijaan, että perhe olisi Suomen viranomaisten kanssa sovitun mukaisesti matkustanut yhdessä Petroskoihin, isä ilmoitti vievänsä lapset Moskovaan.
Miksi Moskovaan, kun isä asui Pietarissa? Asia selvisi tv-kanava Rossija 1:n lähetyksestä samana iltana. Moskovassa isää ja lapsia oli vastassa toimittaja, joka raportoi, kuinka lapset olivat vapautuneet suomalaisten kynsistä venäläisten diplomaattien ja suomalaisten aktivistien ponnistelujen ansiosta.
KUN suomalaisten kanssa sovittu määräaika umpeutui 11.10. aiheeseen palasi tv-kanava NTV otsikolla ”He palasivat kotiin”. Jutusta kävi ilmi, että lapset päästettiin Suomesta ”Venäjän konsulin henkilökohtaisesti antamia takuita vastaan”.
Jutussa annettiin ymmärtää, ettei isä sallisi lasten palata Suomeen. Hän oli jo 8.10. antanut Komsomolskaja pravdalle lausunnon, jonka mukaan ”lapset ovat Venäjän kansalaisia, eikä kukaan voi pakottaa heitä palaamaan”.
Kun lapset näin oli ”pelastettu”, julkinen mielenkiinto asian käsittelyä kohtaan lopahti. Näin emme tiedä, mihin ratkaisuus petroskoilainen tuomioistuin lopulta päätyi: saiko lapset äiti, jonka puolesta kohu alunperin nostettiin, vai veikö heidät isä, jonka tueksi Venäjän hallinto asettui kaikella voimallaan.
Suomen osalta lopputulos näyttää selvältä: yksikään tapauksen yhteydessä tehty rikkomus ei johda rangaistukseen. Sen sijaan saatiin mahdollisesti aikaan uusi käytäntö, jonka mukaan Suomessa voidaan laeista poiketa, kunhan menettelylle vain hankitaan ”Venäjän konsulin henkilökohtainen takuu”.
TAISTELU marsalkka Mannerheimin muistolaatan kohtalosta pietarilaisen sotilasrakennuksen seinällä päättyi Novaja gazetan otsikon mukaan ”Marsalkan viimeiseen tappioon”. Moskovjskij komsomolets puolestaan ilmaisi saman asian pilkallisesti otsikolla ”Mannerheim ei kestänyt piiritystä”.
Laatan kohtalona oli siirto Tsarskoje Seloon, ensimmäisen maailmansodan historiasta kertovaan museoon. Sieltä todettiin, ettei neljästi töhrittyä, kahdesti ammuttua ja pariin kertaan kirveellä kumautettua muistolaattaa ole tarkoitus kunnostaa, ”vaan jättää se siihen kuntoon, missä se oli museoon tuotaessa”.
Tämän on määrä muistuttaa, millaisia tuntemuksia Mannerheim yhä herättää Pietarissa. Suomalaisille kävijöille se kertoo, miten venäläiset itse suhtautuvat tähän Yrjön ristillä palkittuun tsaarin armeijan kenraaliluutnanttiin, monien sotien sankariin, joka myös Hertta Kuusisen mukaan ”teki rauhan”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti