Edellisen ja sitäkin edellisen Selkäsaarikäynnin yhteydessä jo pohdiskelin, mahtoiko olla viimeinen käynti tälle syksylle.
Ei ollut, sillä kävin vaimoni kanssa taas tänäänkin päivällä Selkäsaaressa. Totesimme, että vesi oli edelleen matalalla normaalista, siksipä ajelimme Hahtisaaresta aivan virallisia väyliä pitkin Selkäsaaren pohjoispäädyn kohdalle.
Rantauduttuamme köpöttelimme ylös rinnettä mökille. Tällä kerralla ei ollut mitään ennakkosuunnitelmia.
Ainoastaan tulet uuniin ja ulkotulistelupaikalle. Viimeiseen liittyvänä en malttanut olla hyvät tule saatuani siistiä ympäristöä ja polttaa saman tien vioittuneita pikkukuusia ja katajapensaita.
Kahvit juotuamme ja makkarat paistettuamme/syötyämme lähdimme kävelemään kävelysauvat tukenamme Pohjoiselkäsaarenpolkua etelään tuttavapariskunnan mökille, joiden olimme nähneet ajelevan Selkäsaaren pohjoispäädyn ohi...
Kävelyretkellämme totesimme muutaman mökkitontin metsänpuoleisen takaosan ajan saatossa muuttuneen aika lailla.
Ilmeisesti keväällä lumien sulaessa vettä liikkuu tonttien metsänpuoleisessa reunassa runsaasti, koska kahden tontin kohdalle oli kaivatettu niin sanottuja veto-ojia rantaan.
Perille päästyämme näimme mielenkiintoisen virityksen: Saarisaunasuihkun...
Vesi kattorännin tai käsipumpun avulla muoviastiaan > muoviastiaan on kiinnitetty suihkukalusteet. On tarvittava virtalähde/akku ja pieni vesipumppu > toimii.
Oli hankittu myös uusi lämmityslaite saunakamariin...
Kävelimme takaisin samaa uraa pitkin.
Pois lähtiessämme totesimme, että tuuli oli kääntynyt ja voimistunut. Rannasta lähtö oli vaikeaa.
Otimme mukaan toisen katiskoistamme.
Miksi?
Siksi, että aamulla saareen lähtiessämme aamulla naapurimme kertoi tuttavansa saaneen "valtavia ahvenia". Kuulemma niin suuria, että oikein kateeksi kävi...
No - jätimme katiskan vielä kerran pyytämään väylän varteen. Ainakin kaiukuluotaimen näytöllä oli suuria kaloja liikkeelle pois Hahtisaareen ajaessamme.
Osaavatko uida katiskaan, se on asia erikseen ja sen näkee alkuviikosta...
Jatkoa edelliseen:
Käväisin maanantaina 17.10.2016 aamulla kokemassa katiskan - neljä pientä ahventa, jotka palautin takaisin mereen.
Siirsin saman tien katiskan mökkiveneväylän läheisyyteen, josta se on helppo viedä rantaan.
Käväisin hetki sitten tänään keskiviikkona 19.10.2016 kokemassa katiskan - ei mitään.
Jätin sen vielä mereen. sillä sen verran oli lounaistuulta, että yksin rantautuminen > lähinnä rannasta pois lähteminen olisi ollut hankalaa.
Käyn vaimoni kanssa viikonvaihteessa vielä saaressa, jolloin katiskakin tuodaan rantaan odottamaan ensi vuoden alkukesän kutuahvenen ja hauen pyyntiä.
Uteliaisuuttani käväisin tuttavapariskunnan mökkirannassa/mökillä Selkäsaaren länsirannalla. Uusi puusee oli pystytetty, sisällä näytti olevan Biolanin kuivikekäymälä - siisti juttu. Ensi keväänä puuosiin maali ja/tai kyllästysaine pintaan - se on siinä...
Ajelin myötätuuleen lähes tyhjäkäynnillä takaisin Hahtisaareen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti