Alla olevan artikkelin, blogitekstin luettuani ymmärrän, miksi ajatukseni, mielipiteeni artikkelin suhmuroijasta, Halosesta ovat olleet - aina ja edelleen - erittäin negatiiviset. Ehkä vuosikymmenien takaiseen mielipiteeni muodostumiseen vaikutti myös se, että tunsin - nykyisin jo vuosia sitten edesmenneen henkilön - joka suitsutti niin ällöttävästi Halosen erinomaisuutta, että lähes yrjöä pukkasi...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Jari Korkki: Siihen aikaan kun Halonen pankkia mylläsi
Suomen Pankin johtajavalinnoista on kadonnut jännitys, kun pankkivaltuusto saa nykyään itse nimittää pienemmät viskaalit, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.
Eduskunnan pankkivaltuusto nimittää perjantaina Suomen Pankin johtokuntaan kaksi uutta johtajaa. Vaikka ehdolla on elinkeinoministeri Olli Rehnin kaltaisia pesunkestäviä poliitikkoja, on valinnoista mennyt maku. Tai ainakin jännitys.
Toista se oli ennen, kun tasavallan presidentti vielä heilutti tahtipuikkoa. Nythän presidentti nimittää enää pääjohtajan. Vielä on testaamatta, mitä tapahtuisi, jos presidentti sattuisi olemaan pääjohtajasta eri mieltä kuin pankkivaltuusto. Haloselle Erkki Liikanen kelpasi kahdesti.
Mutta eivät pienemmät kihot.
Ensimmäinen näytös
Heti virkakautensa aluksi Halonen pani pakan uusiksi, kun pankkivaltuusto syksyllä 2000 tarjosi johtajiksi herranvirkoihin keskustan Mauri Pekkarista ja kokoomuksen, käytännössä siis valtiovarainministeri, puheenjohtaja Sauli Niinistön, tukemaa alivaltiosihteeri Johnny Åkerholmia valtiovarainministeriöstä.
Siihen saakka maan hallitusta oli pidetty Suomen Pankin asioissa vain asian eteenpäin kiikuttavana postikonttorina. Asian esitellyt toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes kuitenkin tiesi tai ainakin aavisteli tietävänsä, että Halonen haluaisi nimittää pankkiin naisen. Siimes tarjosi tehtävään jo valmiiksi pankin johtotehtävissä vaikuttanutta Anne Brunilaa.
Kun hallitus kuitenkin päätyi pitäytymään pankkivaltuuston alkuperäisessä esityksessä, avautui Haloselle tilaisuus järjestää asiat haluamallaan tavalla. Pankkiin nimitettiin ohi kaikkien esitysten vain yksi uusi johtaja: Sinikka Salo Euroopan keskuspankista.
Erkki Liikanen kelpasi Haloselle kahdesti, mutta eivät pienemmät kihot.
Helsingin ydinkeskustan hallintokortteleissa kerrotaan vieläkin totena tarinaa, jonka mukaan Halonen selasi nipusta seuraavan pätevän naisen, kun Siimes oli mennyt tärvelemään Brunilan nimityksen.
Myöhemmin Brunila kelpasi kyllä muun muassa Metsäteollisuus ry:n ja Fortumin johtoon.
Toinen näytös
Uusi nimityskierros oli vuorossa heti seuraavan vuoden keväällä, ja taas kerran pankkivaltuusto tarjosi tehtävään isänmaan parhaita voimia: Haloselle presidentinvaaleissa hävinnyttä keskustan Esko Ahoa ja jo vuosia aiemmin pankkiin havitellutta kokoomuksen Ilkka Kanervaa. Kanervan kohtaloksi oli vuonna 1997 koitunut puheenjohtaja Sauli Niinistön halu nostaa tehtävään Metsäteollisuuden EU-lobbarina mainetta niittänyt Matti Korhonen.
Hallitus ei kuitenkaan ollut yksimielinen, ja niin Halonen sai jo toistamiseen syyn pyyhkiä pankkivaltuutettujen kaavailut pöydältä. Tälläkin kertaa hän sivuutti esityksen kahden (poliitikkotaustaisen) johtajan nimittämisestä ja palautti asian valtioneuvostolle.
Posket punoittaen valtioneuvosto ymmärsi nyt esittää tehtävään Outokummun, Osuuspankin ja Postipankin marinoimaa Pentti Hakkaraista. Ja nyt kolmannen kautensa päättävän Hakkaraisen Halonen myös nimitti.
Niinistön Halonen olisi tiettävästi nimittänyt, mutta tämä kieltäytyi ärtyneesti hänelle julkisuudessa tarjotusta ”vihreästä oksasta”.
Erkki Liikasen toinen kausi Suomen Pankin pääjohtajana päättyy vasta vuoden 2018 presidentinvaalien jälkeen. Ei siis ehkä ihan vielä kannata kuuluttaa Olli Rehniä seuraavaksi pääjohtajaksi.
Kun ensin pitäisi valita se nimittäjäkin.
Tai sitten homma hoidetaan himaan jo vuoden 2017 puolella.
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti