Tällaisena pimeänä syysiltana tulevat ajatuksiin aamukahvien lehtilukuhetket. Erityisesti lehtien kuolinilmoitukset.
Viime viikkoina on ollut useita ilmoituksia tutuista henkilöistä, joita on hiljakkoin nähnyt kaupungilla ja jopa jututtanut. Osa ilmoituksista tulee kyllä pahasti niin sanotusti puun takaa.
Loppukesästä jututin hyvin tuntemaani nuortamiestä. Takavuosina hän oli erittäin urheilullinen, kovakuntoinen. Hän kertoi sairastuneensa syöpään. Useita leikauksia, jotka olivat hänen mukaansa onnistuneet hyvin. Kontrollia ja rajuja lääkityksiä, jotka hän sanoi kyllä kestävänsä. Hänellä oli luja usko elämään mutta...
On myös tapauksia, joissa tietää - lähinnä iäkkään henkilön - monisairastaneen pitkään, jolloin kuolinilmoituksen kokee lähes vapauttavana.
Pääsääntöisesti kuolinilmoitusten muistosanoina on muistolause, raamatunjae tai runonsäe, jotka ovat vahvaa luettavaa.
Ne nostavat tunteet pintaan. Varsinkin jos tuntee läheisesti vainajan ja jonkin omaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti