Teksti Lounais-Lappi-lehdestä lauantaina 08.10.2016:
ENTISAJAN PATRUUNAT PITIVÄT HUOLEN OMISTAAN, ENTÄ NYKYISET…
ENTISAJAN PATRUUNAT PITIVÄT HUOLEN OMISTAAN, ENTÄ NYKYISET…
Olen
kirjoittanut edellä mainitulla otsikolla useaankin kertaan tekstiä asiasisällön
mukaan varioiden. Tähän saakka kirjoituksieni sävy on ollut kyseisellä
otsikolla aavistuksen verran negatiivinen, kielteinen mutta ei ole enää tällä
kerralla.
Kemin
kaupungin historia eli pätkä Wikipediatekstiä:
Vaikka Kemi on tunnettu
savupiipputeollisuudestaan, niin ensimmäisinä vuosikymmeninään se oli
alueeltaan ja väestöltään pienehkö kauppakaupunki. Teollisuuskaupungiksi se
muuttui vasta vuoden 1931 alueliitoksen myötä, jolloin Kemin maalaiskunnasta erotetulla
liitosalueella sijainneet suuret teollisuuslaitokset Kemi Oy ja Veitsiluoto Oy siirtyivät osaksi kaupunkia. Kemin asukasluku ja pinta-ala
moninkertaistuivat liitoksen myötä.
Kuten
monet muutkin teollisuuspaikkakunnat myös Kemi on viime vuosikymmeninä kärsinyt
väestökadosta. Kaupungin asukasluku 1960-luvun puolivälissä oli lähes
30 000, mutta vuonna 2010 enää alle 23 000 asukasta – tällä hetkellä
rapiat 21.000...
Tällä
kerralla rinnastan Kemin kaupunginjohtajan, Tero Nissisen patruunaan, joka on
pitänyt huolen omistaan, vaikka onkin niin sanotusti junan tuoma. Hän on
ammattijohtaja.
Hän on
mielestäni esimerkillisesti taistellut omiensa puolesta asiassa kuin asiassa.
Luonnollisesti
hänellä on ollut tukenaan Kemin muuta virkamiesjohtoa ja luottamushenkilöitä.
Kyllä virkamiehillekin
on syytä antaa positiivista palautetta – aiheesta.
Kemin historian kannalta on syntymässä eräs hienoimmista saavutuksista, joka heijastuu laajalle talousalueellamme.
Mediatietojen
mukaan Kaidin biojalostusyksikkö Kemin Ajokseen on toteutumassa. Jos ja kun niin tapahtuu, se on yksi nykyisen
patruunamme aktiviteetin myönteisistä seurauksista.
Riittääkö puuraaka-aine Suomessa/Lapissa/Meri-Lapissa? Kyllä riittää!
Muistuupa
mieleeni 1970-luvun alkupuolelta tositarina, silloin, kun maassamme oltiin
ylihuolestuneita metsien riittävyydestä ja puhuttiin kiivaasti/kiihkoillen
puupulasta.
Suomeen oli
tullut japanilainen teollisuusvaltuuskunta tutustumaan maamme
metsäteollisuuteen.
Valtuuskuntaa
kuljetettiin linja-autolla tuntikausia läpi metsiä halkovaa tietä pitkin
pääkaupunkiseudulta Itä-Suomeen.
Valtuuskunnan
jäsenet ihmettelivät: ”Miten on mahdollista, että te täällä Suomessa puhutte
puupulasta, kun olemme ajaneet jo koko aamupäivän, emmekä ole toistaiseksi
nähneet muuta kuin metsää, metsää ja metsää?”
Tarinan
mukaan luotettavaa, vedenpitävää vastausta ei löytynyt mukana olevilta
isänniltä.
Aki Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti