Olen tehnyt tänään kaksi asiaa, joista toista en ole pitkiin aikoihin.tehnyt ja toista en ole koskaan aikaisemmin tehnyt.
Mitä?
Kemin Prisman edessä pistin kolikoita nuoren sotilaan keräyslippaaseen. Hän oli keräämässä rahaa Suomen sotaveteraaneille.
Vuosikymmenien aikana työssä ollessani oppilaitoksella kävi vuosittain jo edesmennyt henkilö, itsekin sotaveteraani ja -invalidi keräämässä rahaa sotaveteraaneille. Eipä hänelle voniut olla laittamatta keräyslistaan nimeä ja antamatta jotain symbolista avustussummaa.
Todettakoon, että Suomen Sotaveteraaniliiton mukaan maassa on yhä 22 000 vuosien 1939–1945 sotien veteraania. Heidän keski-ikänsä on kivunnut jo 91,5 vuoteen ja määrä vähentyy nopeasti.
Toisaalta juuri hetki sitten pistin nettipankkisiirtona symbolisen avustussumman Suomen Unicefin tilille. Kohdistin sen Syyrian lapsille.
Avustuksiin liittyvänä olen pääsääntöisesti aina ajatellut, että olen maksanut työssä ollessani ja luonnollisesti yhä eläkkeelläkin ollessani veroja aivan riittävästi, joista osa ohjautuu valtion toimenpitein myös humanitäärisiin tarkoituksiin.
Kuitenkin eri medialähteistä - pääasiassa televisiosta - välittyy niin lohduttoman näköistä informaatiota nimenomaan Syyrian Alepposta > Itä-Alepposta, johon en voinut olla reagoimatta.
Tietysti, jos itsensä kovettaisi > Syyrian tilanne on itse aiheutettu, oma moka mutta...
Kyllähän nuo hajalle pommitetut sairaalat, koulut, torit, asuinkorttelit, jopa YK:n avustusrekkakaravaanit, jne. pistävät miettimään varsinkin kun kyseessä ovat sodat keskellä oleva lapset...
Mikä taho em. pommituksista on vastuussa?
Syyrian armeija ja Venäjä, siitä ei ole kahta sanaa. Kyseessä ovat laajamittaiset sotarikokset. Rikoksista yleensä seuraavat rangaistukset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti