Olin hetki sitten vaimoni kanssa rapsuttelemassa omakotitalomme edessä ojanpenkalla orapihlaja-aidan maahan pudonneita myöhäissyksyn lehtiä.
Kainuunkatua pitkin lähestyi urheilullinen nuorimies, jolla oli isokokoinen, musta koira talutusnuorassa. Olin nähnyt työhuoneeni ikkunasta kyseisen henkilön koirineen säännöllisesti kulkevan lenkillään talomme ohi.
Kysyin:"Mitä rotua tuo sinun koirasi on?" "Dobermanni." hän vastasi. Hän sanoi lisäksi, että se on leikkisä, seurallinen ja vaativa koira. Sen kyllä huomasi näin maallikonkin silmin.
Nuorimies kysäisi:"Tunnetteko te minut?" Tunnustimme, että emme tunteneet. Hän kertoi olleensa isänsä mukana pikkupoikana Lappeenrannan kupeessa, Taipalsaaren kunnan Saimaanharjulla hakemassa meidän muuttokuormaa Kemiin.
"Jaaha vai niin!" taisin sanoa. Silloin elettiin loppukesää vuonna 1981 eli kolmekymmentäviisi vuotta sitten.
Tosiaan kuorma-autolija, yrittäjä Juhani Jussi Järvelä otti paluukuormana täysperävaurekkaansa meidän romppeet kyytiin ja toi ne tänne Kemiin. Kuormaan mahtui hirsikehikko ja soutuvenekin.
Me asetuimme vanhaan kotitalooni, josta oli enää itse päärakennus, Laitakarin sahan lankunpätkistä aikanaan rakennettu talo jäljellä. Käymäläksi ja pieneksi varastoksi pystytimme edellä mainitun Kaakkois-Suomesta ostamamme pienen hirsikehikon. Vesi haettiin kärry-tynnyri-yhdistelmällä läheisestä vesipostista.
Paluumuuttajien elämä alkoi ja heti syksyllä uuden omakotitalon suunnittelu. Se rakennttiin vuonna 1982. Tontille on rakennettu kaksi muuta rakennusta myöhäisemmässä vaiheessa.
Olipa mukava tapaaminen ja jutusteluhetki. Varmaan tulee juteltua toistenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti