Se on öpauttiarallaa ihan hiinä ja hiinä – ärsyttävimmät sanat ja sanonnat koottiin kirjaksi...

Eipä tuohon ole muuta sanottavaa/kirjoitettavaa...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Se on öpauttiarallaa ihan hiinä ja hiinä – ärsyttävimmät sanat ja sanonnat koottiin kirjaksi

KOTIMAA29.10.  15.33HANNU MÄNTTÄRI

 

Tuija SiltamäkiAamulehti

Täältä pesee, härifrån tvättas!

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Hoidetaan asia nyt hetimmiten pois päiväjärjestyksestä ja todetaan näin suoralta kädeltä, että suomen kieli ihastuttaa ja vihastuttaa. Ketä, enään, broisku ja elikkäs herättävät raivoa immeisissä, ja niiden vihaamista myös rakastetaan ihan sata lasissa. Ärsyttävimmät sanat ja sanonnat ovat keskustelupalstojen vakioaiheita, ja niistä kohkataan sekä oikeilla että virtuaalisilla turuilla ja toreilla.

Eittämättä pahimmat ilmaisut – kuten öpauttiarallaa ja näillä mennään – ovat niin pahoja, että on ihan hiinä ja hiinä, kestääkö niitä ilman muutamaa neuvoa antavaa bischofshofenia elikkäs ölkkenböögeliä elikkäs kuppia elikkäs märkää elikkäs kuningas alkomahoolia.

Mielenterveys huutaa hoosiannaa etenkin silloin, kun muotisanojen kuuminta hottia puskee jatkuvalla syötöllä joka tuutista. Siinä meinaa meikämandoliinillakin – vaikken mikään eilisen teeren poika taikka tyttö olekaan – toisinaan lipsahtaa multicolourhaukotus elikkäs ihan norjan puhumiseksi menee.

Asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukun kautta takaisin aiheeseen. Makuasioista ei voi kiistellä, sanoi koira, kun muniaan nuoli, joten miksi muiden puhe- taikka kirjoitustavoista pitäisi henkäistä vihrtäviä palkokasveja hengitysteihin?

Kirjailija ja kustantaja Jari Tammi fundeeraa kielen pulmatiikkaa omin pikku kätösin askartelemassaan paskartelemassaan läpyskässä Suuri Ällösanakirja – Piinakiinaa pitkässä juoksussa (Pikku-idis 2016). Tammi

Tammi haastoo, että koska armaan isänmaamme katajainen kansa on sikäli määrällisesti rajoittunut, ettei täällä olla kuin sillit suolassa, käytetään freeseimmätkin muoti-ilmaukset nopeasti loppuun. Tottahan tuo veikkonen turisee.

Putouksen miälenvikast läpändeerust -läppä kului meedian ja arvoisten television katselijoiden toimesta loppuun niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt kissaa sanoa kuin pitkähäntäiseksi olennoksi.

Asia vilpitön. Toisto aiheuttaa siis suunnatonta peppukipeyttä, eikä siinä vielä kaikki.

Kaikenmaailman dosentit ja rohvessoorit voisivat tässä välissä avata sanaisen arkkunsa ja lausahtaa, että kieli luo ja ylläpitää todellisuutta ja toimii yhteisöllisyyden rakentajana ja ryhmän erikeepperinä. Oolsprait.

Mutta vettä ne herrojen hevosetkin juo, eikä kammokieleltä vältytä paremmissakaan piireissä.

Arvauskeskuksen hoitsuilla ja lekureilla on oma jargoninsa ja sama vika Rahikaisella. Meikäreikä voi ainakin tässä kohtaa aatella asioita omille kohille ja rehellisyyden nimissä myöntää, että meinaa tuolta Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin sivistyslaitokselta tarttua hiukka fiinimpi puheenparsi, tyyliin diskurssi, representaatio ja intersektionaalinen feminismi.

Tässä kohtaa joku saattaisi sanoa alle- tai yllekirjoittaneelle zuurnalistille, että hohhoijakkaa, pienet on murheet, hanki elämä. Mutta hei, carpe diem nääs.

Sillä niinhän sitä sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla paitsi tanhua ja sukurutsaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittäin kertoa, minkä takia tämä on ihan must-juttu.

Pysykää kanavalla!

Noniin ja takaisin sorvin ääreen.

Jengi on aidosti huolissaan siittä, mitä slangi, anglismit ja svetisismit pitkässä juoksussa kielelle tekevät. Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Että kevyet mullat sitten vaan, suomi. Suomi heitti lusikan nurkkaan, luut kuppiin, siirtyi ajasta ikuisuuteen ja autuaammille metsästysmaille. Sinivalkoinen ääni on poissa.

Tässä kohtaa on vihellettävä peli poikki ja todettava, että alkulähtökohtaisesti on lähdettävä siitä, että faktisesti lainasanoja on tulvinut suomeen abauttiarallaa aina siitä asti, kun isoisä lampun osti. Liialla puritanismilla voi siis heittää vesilintua.

Synninpäästön antaa myös Tammi (se tyyppi ketä teki ton kirjan tai emt).

Tammen mukaan kyse ei ole kielen rappeutumisesta, vaan kielen kiihtyneestä evoluutiosta.

Tammi on sillä kantilla, että loppupeleissä kielen ärsyttävyys on lähinnä kuulijan korvassa. Sananvapauden nimissä on siedettävä toisten käyttämää kieltä, vaikka ärsyttäisi.

Turhanpäiväistä henkseleiden paukutteluahan moinen kielielitismi loppuviimeksi onkin. Isossa kuvassa tämmöttillä verbaalisilla kipupisteillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, se on jämpti.

Tää on vain mun henkilökohtainen mielipide, mutta koska kieli elikkäs läpändeerus on ainakin meikälikalle sen verta essentiaali itsensä ilmentämisen välinekeino, niin tuppaahan sitä muitakin tuomaroimaan samoilla mittareilla. Jos joku viljelee ällöttäviä sanoja päivät pääksytysten, ymmärrettävistä syistä muotoutuu käsitys, ettei hällä kenties ole ihan kaikki muumit laaksossa. Ei millään pahalla, muttei millään hyvälläkään. Että niin.

Minä itse henkilökohtaisesti ajattelen, että muotisanat ja -sanonnat ovat parhaimmillaan silkkaa mahtavuutta, kun ne elävöittävät kuivaa tekstiä tai tehostavat yksittäisiä sanoja tai virkkeitä. Tehokeinot eivät väliä tietoa, vaan tunnetta. Jotenka jos koko roskan lataa täyteen tunnetta, eivät varsinaiset aasiakysymykset pääse esiin.

Ugh, olen puhunut.

HAKUTEOS

Suuri Ällösanakirja

Kirjailija ja kustantaja Jari Tammi julkaisi ensimmäisen version Suuresta Ällösanakirjastavuonna 2011. Nyt julkaistu toinen painos on täydennetty versio edellisestä koosteesta.

Toisessa painoksessa on yli 4 000 hakusanaa ja 125 aihelistaa rasittavimmista sanonnoista. Jälkimmäisten joukossa ovat esimerkiksi lukuisat herneiden nenään vetämistä kuvaavat ilmaukset, joukko ärsyttäviä mainosfraaseja ja kattava luettelo lasta kuvaavia synonyymejä.

Tammi on kerännyt valtaosan hakuteoksen sanoista ja sanonnoista verkosta, esimerkiksi Facebookin Kielletyt sanat ja sanonnat –ryhmästä. Tarkassa syynissä ovat olleet myös äitien suosimat keskustelupalstat.

Tammi on julkaissut aiemmin esimerkiksi Suuren kirosanakirjan (2016), Suuren nimittelysanakirjan (2014) ja Suuren jääkiekkosanakirjan (2013).