Meillä on aikanaan ollut tonttimme toisen liittymän varrella äitini - 1950- ja -60-lukujen vaihteessa - istuttama koivukuja. Tällä hetkellä koivuista on enää jäljellä neljä. Voi olla, että ensi keväänä määrä vähenee kahteen.
Lähellä varastorakennuksen luiskaa, kallellaan olevasta koivusta oli viikonvaihteessa linnunpönttö "lipsahtanut" ylösalaisin...
Tikapuut esiin ja tutkimus käyntiin, mitä on tapahtunut.
Pöntöstä oli lohjennut lähes viiden senttimetrin suikale pystysuunnassa. Olin jo heittämässä sen roskiin, mutta tulin katumapäälle.
Puhdistin sisältä ja toin sen sisälle kuivamaan. Puuliimalla ja pienillä nauloilla arvelen saavani pöntön käyttökuntoon.
Todettakoon, että kyseisessä linnunpöntössä ovat vuosien saatossa pesineet kirjosiepot, sinitiaiset ja muistaakseni tiaisetkin. Useimmin sinitiaiset...
Miksi korjausoperaatioon päädyin? Siksi, että olen ostanut pönttöjä Keminmaassa järjestettäviltä Perhemetsäpäiviltä, jotka ovat olleet perinteisesti Kallinkaalla loppukesästä.
Nyt linnuille ei tule välivuotta. Tosin kyllähän noita pönttjä saa muualtakin ostetuksi.
Linnut ovat käyneet ihmettelemässä linnunpöntön puuttumista. Väliaikaisesti kotikoivun oksasta roikkuu lasiseinällinen metallinen rakennelma, "kynttiläteline/lyhty", jonka seinien suojiin voi kynttilän pistää palamaan.
Tuntuu, että ihmettelijöinä ovat olleet myös pihaharakat, varis jopa oravakin - mene ja tiedä, saattaa tosin olla, että mielikuvitukseni hiukan "laukkaa"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti