Mukavanasiallinen, myönteinen artikkeli - hyvä niin...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Kolumni: Tykkäätkö työstäsi?
Mirva Juntti
Päätän esitykseni merilappilaisella yläasteella. On yleisökysymysten aika.
Nukkavierun näköinen nuorukainen nostaa kättään ja kysyy tuimin silmin: Tykkäätkö työstäsi? Hämmennyn sadasosasekunniksi, kunnes vastaan rehellisesti: kyllä tykkään. Poika katsoo yhtä hämmentyneenä ja sanoo: Olet ensimmäinen aikuinen, jonka kuulen työstään pitävän.
Jatkuvaa kiirettä, stressiä, yt-neuvotteluita, loppuunpalamista. Nämä asiat yhdistetään mediassa aivan liian usein työelämään.
Imagovoittoja keräävät ne ihmiset, jotka hehkuttavat omaa hyppyään oravanpyörästä ulos ja pääsyä kasvattamaan spelttiä jonkun peräkylän perukoille. Heidän tarinansa sylkee lukijan silmille niitä työelämän kohtuuttomuuksia, mitkä ajoivat äärimmäiseen tekoon.
Jos tuo kohtaamani nuorimies on joutunut yksin miettimään tulevaa työuraansa mediasta saamansa kuvan pohjalta, en ihmettele, jos suhtautuminen on nihkeää. Imago-ongelmaa on voinut rakentaa myös lähipiirin aikuisten kerronta. Se, jos mikä, on meille kaikille peiliin katsomisen paikka. Meidän aikuisten tapa puhua omasta työstään, halu tutustuttaa lapset vanhempiensa työhön ja tavoite nähdä oma työ mielekkäänä, sävyttää varmasti seuraavan sukupolven suhtautumista työntekoon.
Mitä positiivista nykypäivän suomalaisessa työssä sitten olisi kerrottavana?
Tuomo Alasoini on löytänyt julkaisussaan Mainettaan parempi työ kymmenen tekijää, jotka ovat merkittävästi parantaneet suomalaisia työolosuhteita viime aikoina. Hän teilaa väitteet siitä, että työelämä olisi huonontunut. Pikemminkin päinvastoin; työntekijöiden osallistumismahdollisuudet työn kehittämiseen ovat parantuneet, mahdollisuudet oman osaamisen kehittämiseen ovat lisääntyneet ja työssäkäyvien yleinen työkyky on parantunut.
Tuomo Alasoini on löytänyt julkaisussaan Mainettaan parempi työ kymmenen tekijää, jotka ovat merkittävästi parantaneet suomalaisia työolosuhteita viime aikoina. Hän teilaa väitteet siitä, että työelämä olisi huonontunut. Pikemminkin päinvastoin; työntekijöiden osallistumismahdollisuudet työn kehittämiseen ovat parantuneet, mahdollisuudet oman osaamisen kehittämiseen ovat lisääntyneet ja työssäkäyvien yleinen työkyky on parantunut.
Samaan johtopäätökseen on tultu myös työ- ja elinkeinoministeriön viime syksynä julkaistussa Työolobarometrissa. Tutkimusten perusteella voisikin päätellä, että itse työ on muuttunut pelkästään parempaan suuntaan.
Totta on tietenkin se, että mahdollisuus työssäkäymiseen on liian harvojen herkku. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli elokuun 2016 lopussa kaikkiaan 343 000 työtöntä työnhakijaa.
Ei siis ihme, että ensimmäisen työn saanti voi Lapin ammattikorkeakoulusta valmistuvallekin tuntua ylivoimaiselta. Lohduttavaa on se, että työnantajat ilmoittivat jo pelkästään 2015 kaikkiaan lähes puoli miljoonaa uutta työpaikkaa.
Lapin työllisyyskehitys oli erityisen myönteistä – talousalueemme oli yksi kolmesta maakunnasta, missä työttömyys laski eniten vuoden takaisiin lukuihin nähden.
Lapin työllisyyskehitys oli erityisen myönteistä – talousalueemme oli yksi kolmesta maakunnasta, missä työttömyys laski eniten vuoden takaisiin lukuihin nähden.
Kun seuraavan kerran kohtaan työelämää synkeästi katselevan nuorenmiehen, en kavahda. Istutan hänet hetkeksi aloilleen ja puhuttelen suoraan. Ajattelen, että tässä on tulevaisuuden toivo, kilpailukykyelementti vailla vertaa. Jos yhtään saan häneen tartutettua työn imua, olen päivätyöni tehnyt.
Kirjoittaja on Lapin ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikön palvelupäällikkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti