Edellisen Selkäsaarikäynnin yhteydessä jo pohdiskelin, mahtoiko olla viimeinen käynti tälle syksylle.
Ei ollut, sillä kävin vaimoni kanssa eilen torstaina 06.10.2016 päivällä Selkäsaaressa. Totesimme, että vesi oli matalalla normaalista, siksipä fiilistelimme Hahtisaaresta aivan virallisia väyliä pitkin Selkäsaaren pohjoispäädyn kohdalle.
Fiilistelyyn liittyi myös "karstojen polttaminen koneesta" eli ajelimme tyvenessä vedessä hetken aikaa noin 20 solmun nopeudella - mukava tunne mennä vene liu´ussa...
Rantauduttuamme köpöttelimme ylös rinnettä mökille ja jatkoimme talvivalmisteluja.
Vaimoni päätti tehdä metsälenkin ja minä lupasin huoltaa linnunpöntöt. Niin tein. Pönttöjä on kaiken kaikkiaan näköetäisyydellä seitsemän. Neljässä oli kaikki hyvin > täysin kuivia, siistin näköistä pesäpehmustetta, kaksi täytyi täysin puhdistaa ja yksi myös puhdistaa, vaikka se oli ihan kuivan näköinen. Viimeisimmässä oli havaittavissa kaksi muumioitunutta, kuivaa, pientä liinnupoikasta. Taisipa jäädä kyseinen pönttö vuosi sitten puhdistamatta...
Niin kuin olen viimeksi kirjoittanut, näihin aikoihin saaressa ei ole mitään järkevää tekemistä. Toisaalta ei kai siellä aina tarvitse tehdäkään mitään. Kun vain oppisi olemaan vaan...
Pois lähtiessämme vesi oli edelleen laskenut.
Päätimme käydä käveleskelemässä lenkin esiin tulleella rantahietikolla, Kävelimme kaupungin suuntaan olevan niemenkärjen ympäri ja seurasimme rantaviivaa jonkin matkaa. Palasimme takaisin venevalkamaan umpiryteikön läpi upottavaa, suomaista maata pitkin. Paljon oli hirvien jäliä ja jätöksiä.
Mukava saarikäynti taas kerran, olisiko nyt viimeinen tälle syksylle...
Jatkoa edelliseen:
Ei ollut, sillä olemme tänään sunnuntaina 09.10.2016 käyneet Selkäsaaressa. Hahtisaaresta lähtiessämme havaitsimme viisi joutsenta lukematon määrä sorsia ns. Koirapuiston edustalla.
Vedenpinta oli niin matalalla, että päätimme ajaa naapurin vevevalkamaan. Sinne ajellessamme päätimme käväistä pikapikaa tuttaviemme mökillä.
Saimme kuulla uusista suunnitelmista eli Biolanin kuivikekäymälän hankkimisesta jo tämän syksyn aikana - hyvä päätös. Terassille kaiteita jo hahmoteltiin - hyvä päätös sekin...
Ajoimme naapurin venevalkamaan jä kävelimme heidän tontin kautta omalle tontille. Ihastelimme taas kerran tontin puustoa - nimenomaan järeitä kuusia.
Tulet hellaan ja kahvivesi kiehumaan. Vaimoni käväisi pienen metsälenkin ja toi tullessaan muutaman litran puolukoita.
Minä täytin vielä puulaatikoita muutamalla sylillisellä puita. Talvi saa puitten puolesta tulla.
Kahvit juotuamme lähdimme mantereelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti