Selkäsaaressa tänään - mahtoiko olla jo viimeinen kerta tälle syksylle...

Kävin vaimoni kanssa tänään iltapäivällä Selkäsaaressa. Kävimme ensin tuttaviemme mökillä nähdessämme heidän ajelevan veneenkeula pärskyen eteenpäin. Saavuttuamme heidän poukamaansa huomasimme aallonmurtajan kupeessa vieraan laikuituisen, punaisen soutuveneen ylösalaisin. Sen oli edellinen myrsky tuonut jostakin...

Rantauduttuamme saimme kuulla, että tuttavamme olivat sen verran kastuneet, että kuivaa varavaatetta tarvittiin. Niitä "vaimoväki" kävi hakemassa vajaan kilometrin päässä olevalta mökiltämme maita pitkin.

Eipä aikaakaan kun mereltä lähestyi kalastajamallinen vene. Saimme kuulla, että tuttaviemme aallonmurtajalla oleva punainen vene oli irronnut Täikön saarelta mökkirannasta. Se oli tullut Välikarin ohi Selkäsaaren länsirannalle. Vene käännettiin oikeaan asentoon, jolloin todettiin vauriot - veneen reunat olivat aika repaleiset ja airot olivat ties missä...

Hakijat tuntuivat olevan tottuneita lasikuitupaikkaajia. He ottivat veneen hinaukseen ja poistuivat merelle Täikön suuntaan. Sanoivat lähtiessään viikon kahden päästä aloittavansa syyssiian pyynnin.

Me - minä ja vaimoni - puolestaan ajelimme Selkäsaaren pohjoispäätyyn omaan rantaan. Totesimme, että vesi oli käynyt aika korkealla.
Köpöttelimme ylös rinnettä mökille ja aloittelimme talvivalmistelut. Kahvit juotuamme pohdiskelimme, josko tämä oli sitten tälle syksylle viimeinen kerta.

Ajelimme Hahtisaareen poikkeuksellisesti tehden mutkan Mansikkanokan edustalla. Sinne on valmistumassa Lumilinnan huoltorakennus. Komealta - "linnamaiselta" - näyttää mereltä katsoen.

Hahtisaaressa samanaikaisesti laituriin tuli hytällinen kalastamallinen vene. Ohittaessani naapuriveen omistajan totesin: "Alkaa olla viimeisiä reissuja merelle!" "Ei vielä kuukauteen!" totesi venettään kiinnittävä.

Niin - ainakin ensi viikolla ilmat ovat aurinkoiset, tosin koko maahan on ennustettu yöpakkasia.

Täytyy seurata tilannetta. 

Näihin aikoihin saaressa ei ole mitään järkevää tekemistä. Toisaalta ei kai siellä aina tarvitse tehdäkään mitään. Kun vain oppisi olemaan vaan...

Mukava saarikäynti taas kerran. Kiitin vaimoani tästäkin käynnistä. Sanoin: "Tätäkin reissua on vanhana mukava muistella." "Kuinka ihmeen vanhana?" kysyi vaimoni. 

Päätimme, että ensi kesänä "ajelemme myös huvia", johon liittyy vaimoni "veneelläajoharjoituksia"...