Tutkija: Niinistö ei olisi itsestäänselvä voittaja, vaikka lähtisikin presidenttiehdokkaaksi
Tutkija Mikko Majanderin mukaan vuoden 2018 presidentinvaalien lopputulos ei ole itsestäänselvä, vaikka istuva presidentti Sauli Niinistö asettuisikin ehdolle. SDP-taustaisen ajatushautomon tutkijan mielestä Suomi on jakaantunut nyt kahtia enemmän kuin pitkään aikaan.
Mikko Majander on selvitellyt, mikä saa äänestäjät liikkeelle nykyisen suoran kansanäänestyksen aikana. Niinistön voittoon johtanutta vaalia Majander tutki heti tuoreeltaan 2012.
Presidentti Sauli Niinistö sai Ylen kyselyssä ylivoimaiset kannatusluvut, vaikka lupaa kertoa jatkoaikomuksistaan vasta reilun vuoden päästä. Vaikka Niinistö jatkaisi, lopputulos ei ole itsestään selvä.
– Tarja Halosen kannatus oli huippulukemissaan ensimmäisen kauden puolivälissä, mutta siitä huolimatta valinta oli aika täpärä, SDP-taustaisen ajatushautomon tutkija Majander sanoo.
Suomen presidentin valtaa on kavennettu tuntuvasti, silti presidentistä on tullut entistä keskeisempi.
– On ristiriitaista, että presidentin symboliarvo on nyt kasvanut. Ihmiset haluavat samaistua symboliinsa, Majander sanoo.
Tarja Halonen sai kannatusta naisena ja toisaalta hyvinvointivaltion symbolina.
Majanderin mukaan Sauli Niinistö valittiin, koska häneen kiteytyi ajatus äänestää porvarillisesti eduskuntavaaleissa äänestävälle maalle myös porvarillinen presidentti.
Oikea ajoitus ratkaisee
Äänestäjät mittailevat ehdokkaiden vetovoimaa ja karismaa. Kannatusta on saatava laajasti omaa poliittista kotia kauempaa.
Yhtä tärkeää on oikea ajoitus.
– Presidentinvaaleissa ratkaisee hirvittävän paljon se tilanne, kuka saa ilmaa siipien alle juuri oikeaan aikaan. Emme vielä tiedä, mitkä ne asiat ovat kahden vuoden kuluttua, Majander pohtii.
Pekka Haavisto sijoittui Ylen presidenttikyselyssä toiseksi, kuten viime vaaleissa, jossa hän nousi toiselle kierrokselle. Hänet nosti nopeasti syntynyt Haavisto-ilmiö. Majanderin mielestä ei ole kuitenkaan selvää, että hän olisi seuraavalla kerralla loppusuoralla.
– Elisabeth Rehnin hetki oli vuonna 1994, ei enää 2000. Ilman poliittista sitkoa ja vakiintunutta puoluetta tai muuta toimintaympäristöä jää helposti yhden vaalin ilmiöksi, Majander muistuttaa.
Pekka Haavistolla saattaisi olla etunaan se, että Suomen poliittinen ja yhteiskunnallinen elämä on blokkiutuneempaa kuin aikoihin.
– "Punavihreällä" blokkipuolella ei ole kovin paljon mahdollisia ehdokkaita, tässä mielessä Haavistolla saattaisi olla saumaa, Majander pohtii.
Maahanmuuttovastaisuus ei yksin riittäisi toiselle kierrokselle
Suora kansanvaali nostaa esiin uudenlaisia ilmiöitä. Mikä on suomalaisilta kokematta? Maahanmuuttajaehdokas ei enää hätkäyttäisi, koska kansa on valinnut uussuomalaisia jo kansanedustajiksi.
Entä vetoaisiko maahanmuuttoa vastustava ehdokas?
Majander muistuttaa Suomen vaalimatematiikasta, joka suosii vastakkainasettelua, mutta edellyttää laajaa kannatuspohjaa.
Viime vaaleissa oli kaksi EU-kielteistä ehdokasta, Timo Soini ja Paavo Väyrynen. He pelasivat toisensa ulos toiselta kierrokselta, vaikka saivat yhdessä huomattava äänimäärän. Silloin ei syntynytkään asetelmaa integraatiomyönteiset ja eurokriittiset.
Majander ei usko, että tulevissa vaaleissa pelkällä maahanmuuttovastaisuudella pääsisi toiselle kierrokselle.
– Ehkä äänestäjiin vetoaisi maahanmuuttovastaisuuden paketoiminen jonkinlaiseen nationalismiin. Puhtaasti negatiivisilla kampanjateemoilla tuskin pääsee kansan sydämiin, Majander pohtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti