Alla olevassa artikkelissa Antti Palola toteaa: ”Meille on tässä näytelmässä jäänyt rooli, jossa ainoat vuorosanat ovat: ei käy”.
On luonollista, että em. tyyppisen irtioton seurauksena muut ay-tahot luettelevat pitkän rimpssun asioita, joissa ollaan oltu aktiivisia ja saatu tuloksia aikaan.
Antti Palolan irtiotto on tervetullut joka tapauksessa, sillä Suomessa eletään juuri tällä hetkellä poikkeuksellisia aikoja niin sanotun "kolmikannan" - koko sopimusjärjestelmän - natistessa liitoksissaan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
STTK:n Palolan mukaan ay-liikkeen ainoa vuorosana on ”ei” – SAK vastaa: ”Olemme olleet vastuullisia”
MARTTI KAINULAINEN, HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA
Onko ammattiyhdistysliike kriisissä?
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mukaan ay-liike on menettänyt kykynsä tehdä aloitteita, uudistaa työelämää, yhteiskuntaa ja uudistua itse. Palola esitti kritiikkinsä STTK:n valtuuston kokouksessa keskiviikkona.
Ay-liike oli hänen mukaansa joskus edistyksellinen, mutta ei ole enää. ”Meille on tässä näytelmässä jäänyt rooli, jossa ainoat vuorosanat ovat: ei käy”.
Palolan purkautuminen tuli hetkellä, jolloin yhteiskuntasopimus oli kaatunut. Palkansaajajärjestöt syyttivät siitä Elinkeinoelämän keskusliittoa, joka vieritti syyn SAK:laiselle Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitolle. Työmarkkinatilanne oli muutenkin tulehtunut: postilaiset olivat olleet lakossa ja tukilakot käsillä.
Palola kysyi, missä ovat tämän päivän ay-aloitteet?
Sellainen oli jo pöydällä. SAK oli tänä syksynä jättänyt työnantajalle tarjouksen Suomen kilpailukykyä parantavaksi sopimukseksi. ”Me olemme SAK:ssa olleet vastuullisia”, puheenjohtaja Lauri Lyly sanoo.
SAK veti esityksensä pois, kun neuvottelut katkesivat.
Esitys olisi muun muassa lisännyt paikallista sopimista ja tehnyt lomarahasta joustavan. Vuonna 2017 palkankorotus olisi ollut nolla ja vuonna 2018 avoin sektori olisi määrittänyt korotustason. Osa työnantajien maksamasta työttömyysvakuutusmaksusta olisi siirtynyt palkansaajien maksettavaksi.
Lyly ei allekirjoitakaan Palolan väitteitä. ”Syksyn aikaan on oltu aloitteellisia ja rohkeita. Ay-liike pystyy tekemään ehdotuksia ja tekee niitä.”
Hän mainitsee esimerkkeinä pätkätyöntekijöiden aseman parantamisen niin, että eläkkeen kertyminen ei riipu työsuhteen pituudesta ja työttömyysturvan suojaosuudet.
Johtaja Maria Löfgren Akavasta sanoo, että järjestö on ollut vastuullisuudessa ”aikaansa edellä”. Akava esitti jo pari vuotta sitten, että määräaikaista työsuhdetta voisi jatkaa perusteetta, jos kyseessä on pitkäaikaistyötön.
”Olemme säännöllisesti tehneet uusia aloitteita työelämän alueella. Akava oli yhteiskuntasopimuksessa mukana viimeiseen asti. Meillä oli valmius keskustella siitä SAK:n mallin pohjalta.”
Palolan mukaan ay-liike ei reagoi riittävästi muuttuvaan työelämään. ”Kun tavoitteena ovat pitenevät työurat, edunvalvonnan ytimeen on nostettava osaaminen, hyvä johtaminen, tasa-arvo, jaksaminen ja työn mielekkyys.”
”Työelämän kehittämisessä tarvitaan aloitteita lisää”, Lyly myöntää. ”Työelämä muuttuu ja digitalisaation haasteeseen haetaan ratkaisuja. Palkkatyön ja freelancereiden välimaastossa hyppimiseen on saatava suojaa.”
Palolan mukaan ammattiyhdistysliikkeen on osattava puhua muustakin kuin rahasta. ”Prosenttien ja eurojen rinnalle on nostettava työyhteisöjen kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka puolestaan lisää tuottavuutta ja tuloksellisuutta alasta riippumatta”.
Näistäkin ay-liike on puhunut, mutta palkka-asiat nousevat näkyvästi pintaan. Saavutettujen etujen puolustaminen hallituksen leikkauspakettien keskellä on näyttäytynyt ei-liikkeenä. Esimerkiksi hallituksen ja työnantajien tavoite ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämisestä ei ole käynyt ay-liikkeelle.
Löfgren Akavasta myöntää, että puheissa ei-liikkeestä piilee totuutta. ”Myös työnantaja on sanonut ei.”
”Palola on oikeassa siinä, että täytyy löytää katse tulevaisuuteen ja tarjota vaihtoehtoja. Vanhalla mentaliteetilla ei pärjätä. Työmarkkinoilla on kova myllerrys ja muutos ja poliittisesti on kova myllerrys ja muutos. Jokaisen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä tulevaisuutta”, Löfgren sanoo.
Hän sanoo, että Akava on kantanut oman kortensa kekoon työllisyyden ja työhyvinvoinnin edistämisessä. ”Muut eivät ole olleet valmiita näitä hyväksymään.”
Oikeistolaisista arvoista tunnettu ajatushautomo Libera julisti tutkimuksessaan jo 2013, että aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohi.
”Jos ammattiliitot haluavat säilyttää paikkansa suomalaisen yhteiskunnan vaikuttajina, tarvitaan syvälle käyviä muutoksia. Siirtyminen yritys- tai työpaikkakohtaiseen sopimiseen olisi johdonmukainen ratkaisu. Työehtosopimusten yleissitovuus ei tietenkään sovi tähän yhtälöön.”
Yleissitovuus on asia, josta palkansaajapuoli ei missään tapauksessa halua luopua.
Valittujen Palojen kesällä teettämän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista uskoo ammattiyhdistysliikkeen menettävän tulevaisuudessa vaikutusvaltaansa. Kyselyyn vastasi 1 000 ihmistä.
Nykyhallituksen toimet johtaisivat siihen suuntaan.
Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua neuvotteluilmapiiri on myrkyttynyt. Näin Libera 2013: ”Ilman lakkojakin jatkuva köydenveto ei voi aiheuttaa muuta kuin kustannuksia, ajanhukkaa, joustamattomuutta ja motivaatiotappioita, puhumattakaan yhteistyöilmaston myrkyttymisestä.”
Kun liittokierros syksyllä käynnistyy, siitä pelätään riitaisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti