Yritys hyvä kymmenen ja ruokahalu kaksitoista ennen hoettiin. Kyseisellä hokemalla kukaties tarkoitettiin, että vähempikin riittää ja/tai liika ahneus ei ole hyväksi ja/tai jotain muuta...
Kieltämättä suomalaiset ovat nykyhallituksen aikaan saaneet tuta uutta toimintakulttuuria, jossa on menty vauhdikkaasti eteenpäin hiukan laput silmillä. Hallitus on joutunut ottamaan niin taka- kuin sivuaskeliakin. Toki eteenkinpäin on kiistatta menty.
Käytän viime vuosina paljon käyttämääni sanontaa: "Luotan Juha Sipilään kuin lahoon seinään!" Hiukan enemmän malttia ja korvatulpat pois korvista niin eiköhän siitä hyvä tule pitkällä aikajänteellä...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Sipilä johtaa maata yrittäjän opeilla
Helsingin Sanomat
Vuoden lähestyessä loppuaan on tapana tutkailla mennyttä vuotta ja arvuutella tulevaa. Helsingin Sanomat tarkastelee keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen puheenjohtajien kulunutta vuotta heidän puolestaan, yksi kerrallaan.
Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että pääministeri Juha Sipilä (kesk) on taustaltaan yritysjohtaja. Sitä ennen hän on ollut it-alan omistajayrittäjä. Hän on pyrkinyt saamaan isännän äänen kuuluviin myös koko yhteiskunnassa. Kun ääni ei ole aina kuulunut, turhautuminen ja kiukustuminen on näkynyt.
LASSE RANTANEN
Sipilän yritystausta näkyy jo hallitusohjelmassa, joka vilisee visioita, strategisia tavoitteita ja kärkihankkeita.
Politiikkaan vasta vuoden 2011 vaaleissa loikannut Sipilä on tietoisesti viljellyt mielikuvaa, että tällä kertaa kaikki on toisin: tämä hallitus panee tuulemaan. Vertailukohta edellisen vaalikauden sinipunahallituksiin on tosin helppo.
Aivan kaikki Sipilän ideat eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Hallituksen oli määrä aloittaa työskentelynsä avokonttorissa, jotta ministerit ja avustajat oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Avokonttorityöskentely haudattiin sittemmin vähin äänin.
Sipilä on pitänyt hallituksessaan yllä rivakkaa tahtia. Suuret päätökset pyritään tekemään etupainotteisesti. Kiivas tahti myös näkyy jäljessä: Sipilän porvarihallituksen lainvalmistelua on moitittu hätiköidyksi ja leväperäiseksi. Tiukimmista aikarajoistaan Sipilä on joutunut joustamaan useammankin kerran.
Hallituksen kriittisimmät päivät koettiin syksyllä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta neuvoteltaessa. Sipilä astui julkisuuteen uhkauksella, että jos valmista ei synny sen illan aikana, hän marssii tasavallan presidentin luo ja pyytää hallituksensa eroa. Kokoomuslaiset olivat tyrmistyneitä: eihän hallitusta noin vähästä voi hajottaa. Itse asia on toki merkittävä, mutta se, että valmista ei tule Sipilän haluamassa aikataulussa, tuntui hallituksen hajottamisen perusteluksi vähäiseltä.
Lopputuloksena sote-ratkaisu syntyi, ei aivan Sipilän haluamassa tahdissa, mutta parissa päivässä kuitenkin. Kovinta vääntöä käytiin keskustan ja kokoomuksen välillä. Keskusta sai läpi ikiaikaisen haaveensa maakuntahallinnosta ja kokoomus palvelujen hankkimista koskevan valinnanvapauden. Sote on kuitenkin vielä kaukana valmiista.
Eivät kaikki keskustalaisetkaan ole seuranneet Sipilän tekemisiä ihaillen. Ensimmäinen pettymys oli, kun Sipilä syrjäytti hallituksesta kaikki keskustakonkarit ja otti tilalle Anne Bernerin, joka pääsi vaalien ensikertalaisena läpi, vieläpä sitoutumattomana ehdokkaana.
Pitkän linjan keskustalaisten mielestä Sipilä johtaa myös keskustaa liiaksi yritysopeilla. Hän ja muu puoluejohto sekä keskeiset avustajat muodostavat ”johtoryhmän”, muu eduskuntaryhmä edustaa lähinnä yrityksen henkilöstöä, jolle ilmoitetaan valmiiksi päätetyistä asioista.
Keskusta on luonteeltaan kansanliike eikä kaaderipuolue. Sipilä ei ole ymmärtänyt kansanliikkeen syvintä olemusta: kaikki viisaus ei asu puolueen johdossa, vaan se syntyy vuorovaikutuksessa puolueväen kanssa.
Ainakin toistaiseksi keskustan äänestäjät tuntuvat olevan Sipilän työskentelyyn tyytyväisiä: vaikka kokoomus ja etenkin perussuomalaiset ovat menettäneet lyhyen hallitustaipaleen aikana kannatustaan, keskusta on pärjännyt suhteellisen hyvin. Ja kuten Sipilä viikko sitten Ylen Pääministerin haastattelutunnilla tokaisi, hän ei mieti kansansuosiota tehdessään päätöksiä.
Vuoden lähestyessä loppuaan on tapana tutkailla mennyttä vuotta ja arvuutella tulevaa. Helsingin Sanomat tarkastelee keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen puheenjohtajien kulunutta vuotta heidän puolestaan, yksi kerrallaan.
Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että pääministeri Juha Sipilä (kesk) on taustaltaan yritysjohtaja. Sitä ennen hän on ollut it-alan omistajayrittäjä. Hän on pyrkinyt saamaan isännän äänen kuuluviin myös koko yhteiskunnassa. Kun ääni ei ole aina kuulunut, turhautuminen ja kiukustuminen on näkynyt.
LASSE RANTANEN
Sipilän yritystausta näkyy jo hallitusohjelmassa, joka vilisee visioita, strategisia tavoitteita ja kärkihankkeita.
Politiikkaan vasta vuoden 2011 vaaleissa loikannut Sipilä on tietoisesti viljellyt mielikuvaa, että tällä kertaa kaikki on toisin: tämä hallitus panee tuulemaan. Vertailukohta edellisen vaalikauden sinipunahallituksiin on tosin helppo.
Aivan kaikki Sipilän ideat eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Hallituksen oli määrä aloittaa työskentelynsä avokonttorissa, jotta ministerit ja avustajat oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Avokonttorityöskentely haudattiin sittemmin vähin äänin.
Sipilä on pitänyt hallituksessaan yllä rivakkaa tahtia. Suuret päätökset pyritään tekemään etupainotteisesti. Kiivas tahti myös näkyy jäljessä: Sipilän porvarihallituksen lainvalmistelua on moitittu hätiköidyksi ja leväperäiseksi. Tiukimmista aikarajoistaan Sipilä on joutunut joustamaan useammankin kerran.
Hallituksen kriittisimmät päivät koettiin syksyllä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta neuvoteltaessa. Sipilä astui julkisuuteen uhkauksella, että jos valmista ei synny sen illan aikana, hän marssii tasavallan presidentin luo ja pyytää hallituksensa eroa. Kokoomuslaiset olivat tyrmistyneitä: eihän hallitusta noin vähästä voi hajottaa. Itse asia on toki merkittävä, mutta se, että valmista ei tule Sipilän haluamassa aikataulussa, tuntui hallituksen hajottamisen perusteluksi vähäiseltä.
Lopputuloksena sote-ratkaisu syntyi, ei aivan Sipilän haluamassa tahdissa, mutta parissa päivässä kuitenkin. Kovinta vääntöä käytiin keskustan ja kokoomuksen välillä. Keskusta sai läpi ikiaikaisen haaveensa maakuntahallinnosta ja kokoomus palvelujen hankkimista koskevan valinnanvapauden. Sote on kuitenkin vielä kaukana valmiista.
Eivät kaikki keskustalaisetkaan ole seuranneet Sipilän tekemisiä ihaillen. Ensimmäinen pettymys oli, kun Sipilä syrjäytti hallituksesta kaikki keskustakonkarit ja otti tilalle Anne Bernerin, joka pääsi vaalien ensikertalaisena läpi, vieläpä sitoutumattomana ehdokkaana.
Pitkän linjan keskustalaisten mielestä Sipilä johtaa myös keskustaa liiaksi yritysopeilla. Hän ja muu puoluejohto sekä keskeiset avustajat muodostavat ”johtoryhmän”, muu eduskuntaryhmä edustaa lähinnä yrityksen henkilöstöä, jolle ilmoitetaan valmiiksi päätetyistä asioista.
Keskusta on luonteeltaan kansanliike eikä kaaderipuolue. Sipilä ei ole ymmärtänyt kansanliikkeen syvintä olemusta: kaikki viisaus ei asu puolueen johdossa, vaan se syntyy vuorovaikutuksessa puolueväen kanssa.
Ainakin toistaiseksi keskustan äänestäjät tuntuvat olevan Sipilän työskentelyyn tyytyväisiä: vaikka kokoomus ja etenkin perussuomalaiset ovat menettäneet lyhyen hallitustaipaleen aikana kannatustaan, keskusta on pärjännyt suhteellisen hyvin. Ja kuten Sipilä viikko sitten Ylen Pääministerin haastattelutunnilla tokaisi, hän ei mieti kansansuosiota tehdessään päätöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti