Sain puhelinsoiton oudosta numerosta tänään keskiviikkona 09.12.2015 klo 16.23.
Usein en vastaa outoihin numeroihin, tällä kerralla vastasin - onneksi näin.
Vaimoni olikin yllättäen puhelimessa, hänellä oli oma kännykkä kotosalla. Tiesin, että vaimoni oli vienyt tuttuun tapaan pojantyttäremme Kemin kulttuurikeskukseen musiikkiopintoihin.
Sieltä palatessaan hänelle oli sattunut liikenneonnettomuus: Auto oli lähtenyt niin sanotusti lapasesta Eteläntiellä Peurasaaren kohdalla juuri ennen Kalkkinokalle kääntyvää tienristeystä.
Hän kertoi auton olevan syvässä ojassa kallellaan. Hänelle itselleen ei - ainakaan sen hetkisen tuntuman mukaan - käynyt kuinkaan.
Sanoin, että soitan vanhemmalle pojallemme Lallinperäntielle ja että tulemme kohta paikalle. Näin teimme noin 15 minutin kuluttua. Hyppäsin poikamme maastoauton kyytiin Möylyntien ja Eteläntien risteyksessä ja köröttelimme kaupunkia kohti. Tosiaan köröttelimme, sillä tie oli jääpolanteinen ja tosi liukas.
Moottoritien yli menevän sillan jälkeen näimme, että seuraavassa risteyksessä vasemmalla oli poliisiauto ja kaksi poliisia paikalla. Vaimoni seisoskeli liukkaalla pyörätiellä ja talviautomme oli syvässä ojassa kallellaan keula tulosuuntaan - kaupunkiin - päin...
Paikalle poikamme kanssa tullessamme auto oli niin kallellaan, että ihme, että se pysyi yleensäkin pystyssä. Toisaalta onhan se niin sanotusti oikea maastoauto...
Totesimme heti, että auto ei nouse ojasta ilman erikoiskalustoa. Poikamme maastoautossa on kyllä vinssi, mutta vilkkaan liikenteen keskellä vinssaaminen olisi ollut työlästä ja vaarallistakin.
Toinen poiliiseista soitti Hinauspalvelu, Kuljetusliike O. Johansson Oy:n auton paikalle. Autoa odotellessamme keskustelin vaimoni ja poliisien kanssa tapahtuneesta.
Naispuolinen nuori poliisi totesi: "Vaimollanne on ollut suojelusenkeli hartioillaan hetki sitten."
Auton renkaanjälkiä katsellessani ja vaimoani lisää tapahtuneesta jututtaessani olen varma. että näin on tapahtunut.
On huomattavaa, että oli pimeää, vettä satoi ja tie oli jääpolanteinen, urainen. Siihen kun lisätään, että tuohon aikaan liikennettä tuli edestä ja takaa, on suorastaan ihme, että em. tapauksessa ei käynyt kuinkaan.
Vaimoni kertoman mukaan auto oli lähtenyt liukumaan vastaantulijoitten kaistalle. Hän teki korjausliikkeen, jonka johdosta auto luisui, suorastaan syöksyi liukkaalle pyörätielle, kääntyi tulosuuntaan ja luisui kylki edellä syvää ojanpenkkaa alas lähes tien reunassa olevan omakotitalon lankkuaitaan saakka.
Vaimoni kertoman mukaan ilmeisesti osasyynä tapahtumiin - auton pyörähtämiseen tulosuuntaan - oli se, että hän yritti väistää metallista valopylvästä - siinä täydellisesti onnistuen...
Hinausauto veti talviautomme ylös pyörätielle varovaisesti, kerta kaikkiaan ammattimiehen hommaa.
Menimme hoitamaan"paperisotaa" läheiselle ST1-huoltoaseman pihalle. Hinausautoa odotellessamme totesimme, että päällisin puolin talviautomme oli täysin kunnossa - ei naarmun naarmua/ei lommon lommoa - täytyy vielä huomenna päivänvalossa asiaa tutkia tarkemmin.
Poliisit olivat ottaneet kuvia em. tapahtuneesta ja tyytyneet kirjaamaan asian tapahtuneeksi kommentein, että juuri tänään on tapahtunut useita ulosajoja...
Naispoliisi totesi vaimolleni, että ei muuta kuin heti huomenna rattiin. Olin täysin samaa mieltä hänen kanssaan.
Poikamme haki musiikkiopiskelijatyttärensä kulttuurikeskuksesta. He tulivat ST1:n pihalle kotiin Lallinperäntielle mennessään meitä jututtamaan.
Totesin pojantyttärelle: "Tuskin kukaan muu olisi lipsauttanut auton yhtä tyylikkäästi syvään ojaan kuin meidän Mummomme!"
Nyt rapiat pari tunti em. onnettomuuden jälkeen voi vaan pelonsekaisin tuntein ajatella, mitä kaikkea mm. edellä mainitussa olisi voinut tapahtua...
Pahimmassa tapauksessa useita henkilövahinkoja ja talviautomme muodon muuttuminen "rusinaksi".
Vaimoni haluaa erityisesti painottaa sitä tosiasiaa, että monet autoilijat ja ohikulkijat aidosti tiedustelivat vointia ja halusivat omalta osaltaan auttaa asiassa. Muun muassa ohi kulkenut/pysähtynyt naisautoilija, jonka kännykästä sain tuon edellä manitun puhelun...
Jälleen kerran elettävän elämän yllätyksellisyys tuli äkisti esiin. Tällä kerralla onneksi kaikki meni jotakuinkin hyvin, säikähdystä ja jälkipohdiskelua lukuunottamatta.
Jälkipohdiskeluna tänään tiistaina 15.12.2015 totesin vaimolleni, että minulla kävi välähdyksen omaisesti mielessä em. puhelun - vajaa viikko sitten - saatuani, että joudummeko ottamaan varastorakennuksen autotallissa olevan "uuden käytetyn automme" ennenaikaisesti käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti