Nukkuvat agentit, sabotaasi ja hyödylliset hölmöt – Suomalaistutkija paljastaa Venäjän vahvistuneen sotilastiedustelun keinot
Suomessa voi olla Venäjän sotilastiedustelun "nukkuvia agentteja", jotka aktivoituvat kriisin aikana, sanoo tutkija Arto Alajoutsijärvi. Salaisiin operaatioihin ja harhautukseen erikoistunut sotilastiedustelupalvelu GRU on viime aikoina noussut Venäjällä aiempaa vahvempaan rooliin.
Venäjän salaisin, tehokkain ja pelätyin tiedusteluelin, sotilastiedustelu GRU, on noussut aiempaa merkittävämpään asemaan Venäjän turvallisuuspolitiikassa ja asevoimissa, ilmenee tutkija Arto Alajoutsijärven tuoreesta selvityksestä.
GRU:n (Glavnoje razvedyvatelnoje upravlenije) merkityksen kasvu on näkynyt esimerkiksi Ukrainassa, jossa Venäjän sotilastiedustelun läsnäolosta kertovat paikallisten joukossa taistelleet tunnuksettomat sotilaat eli "pienet vihreät miehet", Alajoutsijärvi kertoo.
– Myös muutamien Itä-Ukrainan kapinallisjohtajien, kuten Igor Strelkovin taustat, aseistettujen kapinallisten koulutus sekä kerätyt tiedustelutiedot kertovat Venäjän sotilastiedustelun toiminnasta Ukrainassa, Alajoutsijärvi kertoo.
Perinteisesti GRU onkin keskittynyt epälineaariseen sodankäyntiin. Se tekee salaisia operaatioita ja sabotaasia syvällä vihollisen selustassa.
Tiedustelijoiden lisäksi GRU käyttää erikoisjoukkoja ja palkkasotilaita sekä tukee paikallisia, kuten Itä-Ukrainassa näyttää tapahtuneen. Myös Georgiasta saatiin kiinni Venäjän sotilastiedustelun miehiä sodan aikana vuonna 2008, Alajoutsijärvi kertoo.
Vuonna 1918 perustetun GRU:n merkitys, roolit ja tehokkuus ovat historian saatossa vaihdelleet, ja se on taistellut vallasta muiden Venäjän tiedustelupalveluiden, kuten turvallisuuspalvelun FSB:n ja ulkomaantiedustelupalvelun SVR:n kanssa. Nykyinen kukoistuskausi ajoittuu Alajoutsijärven selvityksen mukaan pitkälti vuonna 2011 nimitetyn GRU:n päällikön Igor Sergunin valtakaudelle.
Alajoutsijärvi opiskelee Maanpuolustuskorkeakoulussa, ja hänen Sotilasaikakauslehdessä julkaistu katsauksensa käsittelee Venäjän sotilastiedustelun historiaa 80-luvulta nykypäivään.
Salaisia operaatioita, harhautusta ja vaaralliset erikoisjoukot
GRU:n erikoisosaamista taisteluissa on väärän tiedon levittäminen ja ja ”maskirovka” eli harhauttaminen. Operaatioissaan se käyttää apureina ”hyödyllisiä hölmöjä” eli omalle tavoitteelleen soveltuvia ja disinformoituja henkilöitä. Jäljet yritetään peittää kaikin tavoin, joten toiminnasta on todella vähän tietoja.
Alajoutsijärven mukaan Ukrainan tilanne osoittaa, että Venäjän poliittinen ja sotilasjohto näyttää viime aikoina löytäneen GRU:n osaamiselle uutta käyttöä.
– Näyttää vahvasti siltä, että GRU on oletetulla toiminnallaan jälleen osoittanut sen, miten Venäjä käyttää tällä hetkellä kaikkein toimintakykyisintä voimapoliittista instrumenttiaan – salaista sotilastiedusteluorganisaatiotaan, Alajoutsijärvi kirjoittaa.
GRU:n erikoisjoukkoja eli Spetsnatsia pidetään kaikkein vaarallisimpana verrattuna Venäjän muiden turvallisuuspalvelujen erikoisjoukkoihin. Sodan aikana GRU:n Spetsnats esimerkiksi tuhoaa strategisia kohteita ja eliminoi vihollisen avainhenkilöitä.
Myös muiden valtioiden sotilastiedusteluun verrattuna Venäjän GRU:n toiminta on poikkeuksellista – yleensä sotilastiedustelun tehtävä on kerätä tietoa kansallisen turvallisuuden tueksi.
GRU hoitaa muiden aktiviteettiensa lisäksi suurinta osaa Venäjän satelliitti- ja signaalitiedustelusta.
Kylmän sodan aikana GRU:n tiedetään tehneen myös teollisuusvakoilua. Se kaivoi ulkomaisista yrityksistä tietoja keskittyen varsinkin Neuvostoliiton tarvitsemiin asejärjestelmiin.
– Jos lännessä kehitettiin uudenlainen ohjus, GRU:n tehtävä oli hankkia siitä tiedot ja toimittaa ne Neuvostoliiton sotateolliselle kompleksille. Kun lännessä ilmestyi uusi hävittäjä, Neuvostoliitossa ilmestyi parin vuoden päästä samantyyppinen.
"Suomessa voi olla kriisinaikaiseen sabotaasiin tarkoitettuja henkilöitä"
Venäjän sotilastiedustelun aktiviteeteista Suomessa on vain vähän tutkimustietoa. Alajoutsijärvi arvioi Yle Uutisille, että Suomessa voi tällä hetkellä olla sabotaasiin tarkoitettuja, rauhan aikana ”nukkuvia agentteja”, mutta kriisitilanteessa aktivoituvia henkilöitä.
– GRU:n vanha strategia on soluttaa porukkaan niin kutsuttuja illegaaleja (väärällä henkilöllisyydellä maassa oleskelevia agentteja) ”pahan päivän varalta”. Näitä on löydetty länsimaista.
Tällaisten henkilöiden tehtävä kriisin aikana Helsingissä voisi Alajoutsijärven mukaan olla esimerkiksi sähkölaitoksen tai jonkin muun strategisen kohteen tuhoaminen.
Vaikka nykytilanteesta ei juuri ole tietoja, se tiedetään, että ainakin kylmän sodan aikana Suomi oli Neuvostoliitolle merkittävä asemapaikka.
GRU:ta mahdollisesti pidetty aisoissa kilpailuttamalla
Koko olemassaolonsa ajan GRU on taistellut vallasta, asemasta ja rahasta. Nykyäänkin se käy valtataistelua Venäjän salaisen palvelun FSB:n ja ulkomaantiedustelun SVR:n kanssa. Neuvostoliiton aikana se kamppaili muun muassa kommunistisen puolueen ja FSB:n edeltäjän KGB:n kanssa.
GRU:n hallinnollinen asema on alempi kuin muilla tiedustelupalveluilla. Se toimii puolustusministeriön ja armeijan yleisesikunnan alaisuudessa ja pääsee presidentin kuultavaksi, mutta suoraa raportointioikeutta presidentille ei ole, toisin kuin FSB:llä.
Alajoutsijärvi arvioi, että eri tiedustelupalvelujen keskinäinen kilpailuttaminen saattaa olla hallinnon tarkoituskin. Organisaatioita kilpailuttamalla yhdestäkään ei muodostu liian vaikutusvaltaista, ja ne pitävät toisiaan aisoissa.
– Esimerkiksi Stalin laittoi eri tiedustelu- ja turvallisuusviranomaiset kilpailemaan keskenään, Alajoutsijärvi kertoo Yle Uutisille.
Neuvostoliiton aikana GRU määrättiin puhdistamaan KGB ja toisinpäin, jotta toinen ei vahvistuisi liikaa.
Valtaa on käytetty myös taloudellisesti: GRU on ajoittain toiminut huonommalla rahoituksella ja resursseilla, joita on ajettu alas Venäjän asevoimien uudistusten yhteydessä.
Venäjällä sotilastiedustelua pidetään suuressa arvossa. Vuodesta 2000 asti siellä on vietetty kansallista sotilastiedustelun päivää 5. marraskuuta.
Tutkija Arto Alajoutsijärven selvitys Venäjän sotilastiedustelun johtajista ja historiakatsaus 80-luvulta nykypäivään julkaistiin joulukuun Sotilasaikakauslehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti