Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin. Olen todennut: "Mitä minä sanoin?" Niin mitäkö? Edellisessä elämässäni eli työssä ollessani muistin tämän tästä sanoa oppilailleni: "Puusta saadaan vielä vaikka mitä!"
Sitä "vaikka mitä"-tuotetta alkaa vähitellen löytyä enenvässä määrin - hyvä niin. On tosi mukava lueskella alla olevan tyyppisiä artikkeleita. Väliin tuntuu siltä, että sormet vieläkin hiukan syyhyää ajatuksin: Pääsisipä edes hetken aikaa seuraamaan em. tyyppisä juttuja livenä paikan päälle...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Pukeudumme pian puuhun – vallankumouksellinen ioninen liuotin muuttaa koivun, kuusen ja männyn kankaaksi
Koivusta, kuusesta ja männystä saadaan kohta laadukkaita ja luontoa säästäviä vaatteita.
Pukeudumme pian puuhun, ja puuvillasta tulee luksusta, väittää tutkimusprofessori Ali Harlin Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä.
Uudenlaisia ympäristöystävällisiä puuperäisiä kuituja saadaan markkinoille vuosikymmenen lopulla, hän ennustaa.
Uudenlaisia ympäristöystävällisiä puuperäisiä kuituja saadaan markkinoille vuosikymmenen lopulla, hän ennustaa.
TÄHTIKUVA
Puuvillan pitäisi maksaa maltaita jo nyt, jos hintaan laskettaisiin ekologiset vaikutukset. Sen viljelyyn kuluu valtavasti vettä, neljännes maailman torjunta-aineista ja arvokasta peltoalaa, jolla voisi kasvattaa ruokaa.
Kymmenen viime vuoden aikana puuvillan tuotanto ei olekaan lisääntynyt, vaan kauppoihin on ilmestynyt yhä enemmän polyesteriä. Öljypohjaisista tekokuidusta valmistetaan yli puolet ihmiskunnan vaatteista. Tämä on paha muun muassa siksi, että öljyn poltto lämmittää ilmastoa – ja poltettaviksi kulahtaneet keinokuidut vastedes päätyvät.
Jos ilmastonmuutoksesta on jotain hyvää seurannut, niin se, että Suomessa metsä kasvaa aiempaa paremmin. Nyt kannattaisi alkaa tuottaa puista jotain hienompaa kuin selluloosaa, sahatavaraa ja paperia, jota kulutetaan yhä vähemmän.
Selluloosasta tehtiin Suomessa kankaita jo ennen sotia.
Säteri eli tekosilkki oli tiivistä, liukasta ja lämmöneristyskyvyltään huonoa. Silla eli vistra oli samantyyppistä mutta heikompaa. Usein siihen sekoitettiin villaa tai puuvillaa.
Säteri eli tekosilkki oli tiivistä, liukasta ja lämmöneristyskyvyltään huonoa. Silla eli vistra oli samantyyppistä mutta heikompaa. Usein siihen sekoitettiin villaa tai puuvillaa.
Nykyiset selluloosan muuntokuidut ovat edeltäjiään mukavampia, mutta niiden pahimmasta epäkohdasta ei ole päästy eroon. Esimerkiksi viskoosin ja modaalin valmistus vaatii rikkihiiltä, joka on myrkyllinen ja syöpää aiheuttava aine.
”Se on niin huono kemikaali kuin maan päältä löytyy”, kuvaa professori Ilkka Kilpeläinen Helsingin yliopiston kemian laitoksesta. Siksi viskoosin tuotanto vetelee viimeisiään Euroopassa. Ennen pitkää se loppuu koko maailmasta, arvelee Kilpeläinen.
Sitten täytyy keksiä, miten valmistaa bambuisia alusvaatteita. Nekin tehdään viskoosimenetelmällä, vaikka niille on onnistuttu luomaan lempeä maine. Ja HK:n Sininen Lenkki on puettava uudelleen. Tätä nykyä makkarankuoret voivat olla viskoosia.
VTT:ssä on kehitetty rikitöntä, ureaan perustuvaa menetelmää 1990-luvulta asti. Harlinin mielestä aika tuntuu olevan innovaatiolle kypsä vasta nyt.
PAULA BERGVIST / VTT
Vuodenvaihteessa astuu voimaan EU:n säädös, joka kieltää viemästä tekstiilijätettä kaatopaikalle. VTT:n prosessi pystyy tekemään myös kierrätetyistä, virttyneistä puuvillavaatteista viskoosia muistuttavaa pehmeää kangasta. Tuotantoa on alettu kokeilla marraskuussa Valkeakoskella Säteri Oy:n vanhassa tehtaassa.
Sellunkeitto ja selluloosakuitujen valmistus on massiivinen operaatio: kemikaalien avulla pilkotaan ensin puumassan ligniini ja saadaan sellua.
Tähän asti tekstiilikuituun kelpaavasta selluloosasta on pitänyt poistaa ligniinin lisäksi hemiselluloosa. Siksi vaatteisiin on tarvittu enemmän puuainesta kuin paperimassan tekemiseen.
Tulevaisuuden menetelmässä tekstiilikuituun voidaan sisällyttää myös ligniini ja hemiselluloosa. Helsingin yliopiston kemian laitoksen ja Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan kemistit kehittävät niin sanottuja ionisia liuottimia.
Pulmana oli pitkään, miten kierrättää noita kalliita aineita. Ongelma on nyt ratkaistu.
Soveltuvat ioniset liuottimet liuottavat selluloosan molekyylitasolle, pitkiksi sokeriketjuiksi. Sokerisoppa kaadetaan saostavaan liuottimeen, kuten veteen. Tällöin ioninen liuotin pakenee veteen ja kadottaa kykynsä liuottaa selluloosaa. Silloin selluloosa saadaan saostettua kuiduiksi.
Ioncell-menetelmällä on jo tehty kuituja ja niistä lankaa, kangasta ja vaatteita. Marimekko esitteli kokeellisen Allu-mekon toissa kevään.
Ioncell-kuitu on yhtä lujaa kuin hamppu ja kaksi kertaa vahvempaa kuin viskoosi. Se ei menetä lujuuttaan märkänä, kuten viskoosi.
Koska vaatteiden ei tarvitse olla niin vahvoja, selluloosan sekaan voidaan laittaa halvempia materiaaleja, vaikkapa lumppua tai vanhoja sanomalehtiä.
Kilpeläisen mielestä Ioncell-kangas on yhtä miellyttävän tuntuista kuin laadukas puuvilla. Se hengittää ja imee kosteutta.
Selluloosan liuotus on yhä kömpelöä verrattuna tekokuidun tuotantoon, jossa vain ”sulatetaan muovia ja vedetään se kuiduksi”, Harlin sanoo. Vastaavasti on mahdollista kehrätä lankaa suoraan sellutehtaan puumassasta. Menetelmän patentit omistaa suomalainen Spinnova.
”Puukuidut saadaan ajettua hyvin pienen suuttimen läpi niin, että ne järjestäytyvät peräkkäin ja sitoutuvat toistensa kanssa lankamaiseksi rakenteeksi”, kuvaa yrityksen toimitusjohtaja Janne Poranen.
Tekniikalle parasta raaka-ainetta on pitkäkuituinen selluloosa, jota syntyy Skandinavian havupuista. Nopeasti kasvavista, lyhytkuituisista etelän eukalyptuksista saatu massa ei kelpaa.
Spinnovan prosessi kuluttaa vettä 99,5 prosenttia vähemmän kuin puuvillan ja 90 prosenttia vähemmän kuin viskoosin valmistus. Energiankulutus on 60–70 prosenttia pienempi kuin viskoosia tehtäessä.
Porasen mukaan sillä määrällä puuta, jonka Suomen sellutehtaat nykyisin syövät, voitaisiin Spinnovan menetelmällä korvata viidesosa maailman puuvillan tuotannosta. Hän uskookin, että tekniikka mullistaa tekstiiliteollisuuden.
Vallankumouksellista lankaa on jo, mutta liikesalaisuutta vaaliva Poranen ei kerro, millaista se on. Markkinoille se pitäisi saada parin vuoden päästä.
TÄHTIKUVA
MIKKO RASKINEN / CLIC INNOVATION
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti