Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että asumme tällä hetkellä Kemin Haukkarissa paikalla, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli maata 1800-1900-lukujen vaihteessa aina 1920-luvun puolelle ja jossa vanhempani asuivat 1940-luvun puolesta välistä 1970-luvun puoleen väliin saakka.
Minä, vaimoni ja kaksi poikaamme tulimme Etelä-Suomesta takaisin Kemiin loppukesästä 1981. Asetuimme asumaan vanhaan kotitalooni, jonka runko oli Laitakarin sahan lankunpätkistä päällekkäin latomalla rakennettu.
Pihapiiristä oli purettu 1970-1980-luvun vaihteessa suuri varastorakennus, jossa oli aikanaan olleet puusee/käymälä, navetta, navetanporstua, liiteri, makasiini ja sauna saunanporstuoineen/pukuhuoneineen. Navetan paikalle oli 1960-luvulla rakennettu autotalli siirtyessämme autokantaan...
Tontti, jolle vuonna 1982 rakensimme nykyisen päärakennuksemme oli viimeinen "pläntti", maa-alue isoisäni maista, jotka olivat pilkkoutuneet monessa eri vaiheessa aikaisemmin.
Me purimme 1980-luvun alkupuolella em. rakennuksen. Siitä on jäljellä eteläpäädyssä osittain rakennuksen alla ollut maakellari, sitäkin on myöhemmin uudistettu. Pihapiirissä ollut "vinttikaivo" on 1980-luvun puolessa välissä rakentamamme varastorakennuksen alla...
Vanhan, lankuista ladotun rakennuksen jäämistönä haltuumme joutui luonnollisesti paljon elettyä elämää - mm. paperidokumenttien muodossa.
Isoisäni ja vanhempieni aineistoa, virallisia papereita: Kauppakirjoja, karttoja, lainhuutopapereita, perunkirjoituksia, jne. lisäksi vanhempieni hiukan ennen toista maailmansotaa ja sen aikaista kirjeenvaihtoa.
Itse yritin käydä em. aineistoa - lähinnä vanhempieni sota-aikaista kirjeenvaihtoa läpi - ensimmäistä kertaa viitisentoista vuotta sitten. Se ei onnistunut. Jaksoin tunnekuohuiltani ja liikutukseltani lukea ainoastaan muutaman kirjeen.
Olen vaimoni Tuulan kanssa ensimmäistä kertaa lueskellut em. aineistoa läpi kahden päivän aikana viime viikonvaihteessa. Vaimoni on toiminut esilukijana.
Lähinnä aineistoa on vuosilta 1938-1943. Lyhyitä kirjeitä "sieltä jostakin" ja niihin vastauksia.
Myös kirjeitä vanhempieni sisarrusten välillä sekä postikortteja...
Olemme yrittäneet samaistua sen aikaiseen elämään, se on ollut vaikeaa. Erityisesti vanhempieni kirjeistä suorastaan huokuu huoli toistensa jaksamisesta ankeuden ja niukkuuden keskellä.
Isäni, Lauri Akseli Pyykön aito huoli perheestään, äidistäni, Aino Sofiasta ja kahdesta sisarruksestani, Annelista ja Eerosta on esillä jokaisessa hänen lähettämässään kirjeessä. Minä synnyin vasta syksyllä vuonna 1944...
Äitini huoli oli luonnollisesti saada aviomiehensä takaisin sodan jälkeen terveenä kotiin, jotta "uusi sodan jälkeinen elämä" olisi mahdollinen ja toteutettavissa. Siinä he ymmärtääkseni jotakuinkin hyvin onnistuivat...
Hetki sitten havanduin omaan mielikuvaani menneistä ajoista: Isäni ei koskaan puhunut sota-ajoista, sodasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti