Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan, Sixten Korkman on harvinaisen oikeassa.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
AKT ja EK ovat ajamassa Suomea kohti umpikujaa
Suomesta on tullut yksien totuuksien maa.
Hallitus tarjoaa tiukkaa ja vaihtoehdotonta budjettipolitiikan linjaa.
Oppositio ja kulttuurialan kriitikot pitävät menoleikkauksia tukkityhminä tai pyrkimyksenä luoda Suomesta tieten tahtoen luokkayhteiskunta.
Näistä lähtökohdista ei synny hedelmällistä keskustelua.
Useimmat olemme silti keskitien kulkijoita ja ymmärrämme, että talouspolitiikassa on suo siellä, vetelä täällä. Asetelma ei ole mustavalkoinen; sivistyneet ihmiset voivat olla eri mieltä ja voivat pohtia vaihtoehtoja ja kompromisseja.
Suomi on nyt vastakkainasettelujen maa.
Hallitus uhkaa toteuttaa kilpailukykypakettiaan siihen liittyvistä ongelmista huolimatta. Työmarkkinajärjestöt eivät ole kyenneet sopimaan mistään omasta vaihtoehdosta.
Sovun löytyminen työmarkkinoilla ns. yhteiskuntasopimuksesta on kaikkien etu. Tämän hankkeen epäonnistuminen on hölmöläisten hommia tai kollektiivinen epäonnistuminen, joka voi johtaa vakaviin työmarkkinaselkkauksiin.
AKT jäi neuvottelujen ulkopuolelle koska EK ilmoitti, ettei se jatkossa neuvottele enää työehtosopimuksista. Työehtoja voidaan kuitenkin koordinoida myös ilman EK:n myötävaikutusta. EK:n ilmoitus oli tekosyy AKT:n päätökselle.
EK päätti katkaista neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta koska AKT ei ole mukana. Mutta ei tässä ole mitään uutta, eihän AKT halua koskaan olla mukana. Ja kyllä AKT saadaan ruotuun jos muu Suomi yltää sopuun.
On erikoista, että AKT:n ja EK:n muodostama parivaljakko on rautaa rajalle-hengessä ajamassa Suomea kohti ristiriitojen umpikujaa.
Monelle suurelle yhtiölle asia on toki vähäpätöinen; niiden liikevaihdosta vain pieni siivu tulee Suomesta. Mutta Suomelle laiha sopu työehdoista olisi nyt pienempi pulma kuin lihava riita.
Sopimuksen pitäisi parantaa kilpailukykyä usealla prosentilla. Sen pitäisi turvata pitkäkestoinen palkkamaltti. Se ei saisi estää etenemistä kohti paikallista sopimista.
Suomen talouden ongelmat eivät ole hallituksen syytä. Avaimet ongelmien ratkaisuun eivät nekään ole vain hallituksen käsissä. Kilpailukyvyn kohentaminen järkevästi ja kestävästi voi tapahtua vain järjestöjen myötävaikutuksella.
Siihen soisi pyrittävän myös EK:n piirissä. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola on oikeassa: mikään tilanne ei ole niin huono, etteikö sitä voisi riitelemällä vielä huonontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti