Katselin hetki sitten vaimoni kanssa Suomen televisiosta todellisen Jouluklassikon, filmin, joka pistää aina tunteet pintaan. Niin tälläkin kerralla, se on mielestäni elämää suurempi filmi...
Sanoin juuri hetki sitten vaimolleni, että olen onnellinen, että tapasimme keväällä vuonna 1964 Kemin Sysimöllä.
Sanoin juuri hetki sitten vaimolleni, että olen onnellinen, että tapasimme keväällä vuonna 1964 Kemin Sysimöllä.
Edelliseen filmiin liittyvänä on alla oleva tekstini vuodelta 2003, jonka liitän tähän yhteyteen sellaisenaan.
Vanha teksti vuodelta 2003:
IHMEELLINEN ON ELÄMÄ! VAI ONKO SITTENKÄÄN...?
Katselin vuoden 2003 viimeisenä päivänä nauhalta ties monennenko kerran Frank Capran ohjaaman, vuonna 1946 ilmestyneen filmin, todellisen Jouluklassikon Ihmeellinen on elämä.
Elämä pääsääntöisesti on täyttä sattumaa. Siitä eräänä pienenä esimerkkinä, että Philp Van Doren Stern ei löytänyt aikanaan kirjoittamalleen novellille julkaisijaa, joten hän lähetti kertomusta It`s a Wonderful Life ystävilleen joululahjaksi.
Frank Capra vihdoin löysi tarinan, jota hän oli koko elämänsä etsinyt...
Kyseinen filmi ei ole aikanaan niittänyt mainetta ja se jäikin lähes unohduksiin valmistumisensa jälkeen pitkäksi aikaa.
Se ”löydettiin” noin 25 vuotta sitten, kun sitä voitiin USA:ssa televisiossa esittää ilmaiseksi, siitä lähtien filmiä on esitetty Joulun aikaan kymmenissä tv-kanavissa ympäri maailman, myös Suomessa jo pitkään säännöllisesti.
Siitä on tullut Joulun suosituin tv-filmi...
Kyseinen filmi, joka kertoo arkisesta onnesta ja toivottomuudesta, ei jätä tunteettomaksi ketään, joka siihen syventyy.
Siinä on mielestäni juuri niitä raakoja, tunteettomia elementtejä, jotka liittyvät tähän raadolliseen, kovaan nykymenoon, mutta onneksi filmi sisältää myös sellaisia inhimillisiä, empaattisia pehmoelementtejä, joita moni – minä mukaan lukien – toivoo käytännön elämässä vielä löytyvän.
Löytyykö jokapäiväisessä elämässämme esimerkiksi filmin loppuhuipentuman tyyppistä ihmisen todellista välittämistä ja huolenpitoa?
Toivottavasti edes rippeitä käynnistyvänä vuonna 2004...
Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Pedagogi Suomen Kemistä 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti