tiistai 1. joulukuuta 2015

Kävimme tänään tiistaina 01.12.2015 ulkomailla, Ruotsin Haaparannalla...

Kävin vaimoni kanssa ulkomailla, tarkemmin sanottuna Ruotsissa, Haaparannalla pitkästä aikaa...

Ajelimme Kemistä rauhallisesti loskaista moottoritietä pitkin perinteiselle miniostosmatkallemme. Kyltit tienvarressa osoittivat liukasta tienpintaa ja nopeusrajoitus oli 80 km/h, se sopi meille, joten köröttelimme mennen tullen noin 80 km/h.

Olen aikaisemminkin todennut, että kirjoitan varmaan jonkun lukijan mielestä hiukan harhaanjohtavasti otsikossa ulkomaa-käsitteestä, sillä tuota valtakunnanrajaa tuskin huomaa nykyisin Tornion ja Haaparannan välillä.

Mutta nyt huomasi, sillä rajalla oli joka paikassa tullin, poliisi- ja rajavartiolaitoksen kalustoa ja henkilökuntaa.

Toki onhan tuo rajanseutu muutoinkin muuttunut viime vuosina ja lehtitietojen mukaan muuttuu voimallisesti lisää lähivuosina. Todella suuria rakentamishankkeita on suunnitteilla.

Ainakin alustavat suunnitelmat ovat aikamoiset – hulppeaa tornihotellia ja konferenssikeskusta myöten. Kyllä - rajanpinnassa ovat maanrakennustyöt/pohjatyöt alkaneet mutta tällä hetkellä koko alue on lohduttoman näköinen - täydellinen vesimonttu odottaa rakennusmiehiä…

Miniostosmatkaamme kuului lähes pakollinen IKEA-kierros. Itse tosin jätin tälläkin kerralla kierroksen väliin, jäin istuskelemaan sisäänkäynnin uusille 50-60-luvun lookin istuimille/sohville.

Seurailin rapiat tunnin ostosmatkailijatrafiikkia. Vähän oli väkeä liikkeellä. Ihmisvirtaa katsellessani pohdiskelin mielessäni, mahdanko tavata tällä kerralla yhtään tuttua IKEA-kävijää.
Tällä kerralla heitä oli neljä, joista kahden kanssa vaihdoin sanan pari.

Lisäksi touhukas IKEA:n huoltomies huikkasi reippaasti - HEI - saatoi olla, että hän arveli minun olevan paikkakuntalaisia, sillä minulla oli ruskea, ruotsalaisvalmisteinen Fjäll Räven-maastoasu, jonka housunlahkeessa on jopa pieni Ruotsin lippu.

Olen muutaman kerran käynyt Haaparannan IKEA:ssa. Ensimmäistä kertaa minua tuli jututtamaan noin 50-vuotias ruotsalaismies. Hän kysyi minulta: "Puhunko ruotsia?" "Vähän." totesin hänelle på finska.
Hän kertoi tulleensa linja-autolla Haaparannalle ja yleensä istuutuvansa hetken IKEA:n pehmeillä istuimilla jatkaakseen matkaa Suomen puolelle. En tiedä, millä asioilla hän liikkui, mutta hetken päästä hän pisti leveän kudotun pannan päänsä ympärille, pisti villasormikkaat käteensä, heitti pienen repun selkäänsä ja poistui paikalta.

Hetken aikaa mietiskelin, miksi hän tuli istuskelemaan, koska nykyinen Matkakeskus sijaitsee IKEA:n ja Suomen Tornion välimaastossa. No oikeastaan asia ei minulle kuulu millään tavalla...

Köröttelimme rauhallisesti takaisin Kemiin todeten, että kromimalmirekkoja tuli tasaisin väliajoin vastaamme. Toivottavasti "rekkarallia" jatkuu pitkään. Tosin moottoritien vieressä on Suomen valtion rakentama rautatiekin käyttämättömänä.

Kilpailutus on tällä hetkellä kallellaan kumipyöriin päin. Kemin KTK voitti viimeisimmän kilpailutuksen.

Mukava pikakäynti joka tapauksessa Ruotsin Haparannalla kotiintuomisina: Kakspistekasia, veripalttua, kreikanleipää ja vähän punaviintä. Vaimoni IKEA-ostoksista en oikeastaan tiedäkään juuri mitään - pieneen kassiin ne mahtuivat - taisi olla tällä kerralla "näyteikkunatyyppistä" kävelykierrosta... 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti