Stiflat tarkoittaa sanakirjan mukaan kenkiä. No niinhän alla olevasta kuvasta on selkeästi nähtävissä.
Näyttää siltä, että kyseiset kengät nostavat pitäjänsä viitisen senttimetriä maanpinnasta ylöspäin.
Alla olevan artikkelin mukaan jyväskyläläinen suutari sai päiväksi-kahdeksi töitä. Hyvä! Suosi suomalaista, arveli varmaan hiukan elitistinen teetättäjä...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Vihreiden kansanedustaja teetti kahdentoista tonnin stiflat
MARKO KAUKO / KESKISUOMALAINEN
Kun Tuomari Nurmio lauloi tonnin stifloista vuonna 1999, hän sai laulun kertojan kengät kuulostamaan kalliilta. Tyyppi kierteli Kalliossa Helsinginkadulla ja Fleminginkadulla ja repsahti kertosäkeessä uhoamaan kenkiensä kovalla hinnalla.
Oikeasti ne olivat aika halvat kengät.
Vuonna 1999 Suomessa elettiin markka-aikaa, joten tonnin stiflat maksoivat siis tuhat markkaa. Eihän se ole paljoakaan, noin 160 euroa. Ei sillä hinnalla enää voi uhota. Kyseessä on rahamäärä, jolla ei saa enää kuin ihan tavalliset peruspopot.
Aivan toista on meininki kansanedustaja Touko Aallolla (vihr), joka ei pelkää elitismin leimaa. Hän kertoi Keskisuomalaisen haastattelussa teettäneensä jyväskyläläisellä suutarilla ”itävaltalaisesta korkeakiiltoisesta vasikannahasta valmistetut Oxford-tyyppiset herrainkengät”, joiden hinta on kaksituhatta euroa.
Eli noin 12 000 vanhaa markkaa.
No nyt aletaan päästä asiaan. Se kuulostaisi jo ihan toiselta, roisilta ja röyhkeältä, kun laulun kertoja olisi poliitikko ja uhkuisi kertosäkeessä:
Klabbeissa on mulla kahdentoista tonnin stiflat /
Ei ne kahtatoista tonnii paina, mut ne bungaa sen /
Joskus mä stygen niille tsungaan /
Silloin kun mä muille tsungaa en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti