Välillä katselen vanhoja, julkaistuja ja julkaisemattomiakin tekstejäni, joissa itse olen havaitsevinani tutunomaista ajankohtaisuutta. Muun muassa alla olevan tekstin käsite hiljainen tieto on mielestäni tärkeä ja aina ajankohtainen kaikissa ammattiryhmissä...
Vanha tekstini vuosien takaa:
OPETTAJIEN HILJAINEN TIETO UUSIOKÄYTTÖÖN – KIITOS…
Jo kohta kaksikymmentä vuotta, aluksi työkyvyttömyys- ja sittemmin vanhuuseläkkeellä ollut entinen ammattiopettajakollegani sanoi toivuttuaan ännännestä sydäninfarktista, että hänestä ei taida olla enää kuin hernekeppien ja pajupillien vuolijaksi.
Luonnollisesti yritin piristää häntä maalailemalla kohtuullisen ruusuisia kuvia ns. kolmannen elämän alkamisesta eli edessä olevien eläkevuosien uusista haasteista. Keskusteluissamme vilahti myös siihen maailman aikaan vielä vähän käytetty termi: hiljainen tieto…
"Kuka minun tietojani, ammattitaitoani enää kaipaa?” hän kysyi lisäten ”Minulta ei ole työssä ollessani viimeisen viiden vuoden aikana kukaan kysynyt yhtään mitään ja nuoret juipit, ns. tulevaisuuden tähdet, pedagogit ajelevat korskeanrennosti ohi oikealta ja vasemmalta muka kristallinkirkkaine ammattiajatuksineen ja -asioineen! Lisäksi he toitottavat, että kaikki löytyy kuulemma kohta kaiken lisäksi netistä! Leukailua, sanon minä! Minä en aikanaan nakkisormineni osannut edes tietokonetta kunnolla aukaista, hyvä, että on-off-katkaisimen löysin, puhumattakaan, että sieltä jotain järjellistä olisin ottanut hyötykäyttöön!” hän hiukan alakuloisesti pohdiskeli. Hätkähdin hänen vuodatustaan.
No katsotaan ainakin aluksi, mitä sieltä netistä nykyisin löytyy ns. hiljaisesta tiedosta.
Googlesta löytyi koneeltani hiljaisesta tiedosta napin painalluksella noin 110 000 osumaa 0,24 sekunnissa…
Esimerkiksi:
Wikipedia
- Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan hyvin henkilökohtaista tietoa, jota on vaikea jakaa. Se voi sisältää esimerkiksi jonkin taidon, esimerkiksi miten ommellaan takki. Tätä ei voi helposti selostaa tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa. Hiljainen tieto on kokemuksen ja kehon tietoa. Käsitteen loi alun perin filosofi Michael Polanyi. We know more than we can tell" – me tiedämme enemmän, kuin voimme/osaamme kertoa tai kuvata…
Käsitteen toi suomalaiseen
keskusteluun Hannele
Koivunen
teoksessaan Hiljainen tieto
(1997),
jossa hän käänsi englannin tacit
knowledge -käsitteen
hiljaiseksi tiedoksi.
Hiljaisen tiedon vastakohta on
eksplisiittinen eli käsitteellinen tieto, jota voidaan prosessoida
ja tallentaa suhteellisen helposti samoin kuin viestiä ja jakaa.
Lääkärin diagnoosi on osittain hiljaista tietoa, osittain
eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjoittaa lääkärikirjoihin.
____________________________________________________________________
Aluksi
eräitä hajanäkemyksiä hiljaisesta tiedosta tutkimusaineistoista
kerättyinä:
- se on intuitiivista, kokemusperäistä, ruumiillista tai kehollista
- sitä on vaikeaa ilmaista täsmällisin käsittein, tämän vuoksi voi olla vaikea jakaa toisille
- se on henkilökohtaista ja persoonallista, voi olla kuitenkin myös yhteisöllistä
- sitä on "tässä ja nyt"; kasvokkainen face to face-vuorovaikutus – hiljaisen tiedon luomisessa vahva kontekstisidonnaisuus
- se on joskus jopa myyttistä tai mystifioitua
Se on laajempaa kuin pedagoginen tai
didaktinen osaaminen.
Sitä on ammatillisuus, halu kehittää
itseään ja kasvaa työssä.
Sitä on nimenomaan
vuorovaikutusosaaminen
- Esimerkiksi luokkatilanteiden toistuvuuden myötä kehittynyt silmä, miten tilanne etenee
- Oppilashuollolliset asiat – tieto siitä, miten toimitaan sidosryhmien kanssa
Sitä on keinovalikoima
- Opetustilanteissa tuntuma siihen, miten kukin ryhmä oppii (erilaiset työskentelytavat)
Kenellä
on hiljaista tietoa?
Hiljaista
tietoa on kaiken ikäisillä
perustuen eri ominaisuuksiin
ja osaamiseen
- nuorten hiljaista tietoa on työn tekniseen ja sisällölliseen osaamiseen liittyvät asiat (esim. atk-taidot) ja toisaalta myös uudet, raikkaat ideat ja näkemykset työhön
- ikääntyneempien hiljainen tieto on kokonaisvaltaista, vankkaa ammatillista osaamista
Hiljainen
tieto on peräisin
- koulutuksesta
- työkokemuksesta ja elämänkokemuksesta
- karttuminen ei riipu yksin kronologisesta iästä, ammattitaidon kehittyminen on yhteydessä työntekijän työssäoloaikaan
Hiljainen
tieto jaetaan usein kahteen pääryhmään: yksilön ja työyhteisön
hiljainen tieto…
Hiljainen
tieto siirtyy arjessa, osana työyhteisön normaalia toimintaa
- havainnointi, toisten työn seuraaminen, kysyminen, kertominen, keskustelu
- vuorovaikutus ja vertaistuki tärkeää
Hiljaisen
tiedon siirtoon voi olla myös muodollisia keinoja
- työssä oppiminen
- työparityöskentely
- työkierto
- perehdytys
- mestari – kisälli – malli
- mentorointi
- työnohjaus
On erittäin olennaista hiljaisen
tiedon tunnistaminen ja toisaalta halu jakaa tietoa. Toisaalta
tilanteeseen liittyy kaikenikäisten osaamisen arvostaminen. On siis
monia työtilanteita, joissa hiljainen tieto siirtyy. Usein se
toteutuu parhaimmillaan yhdessä tekemisessä, työparityöskentelyssä.
Tärkeää on myös yhteinen aika ja tila…
Silloin on aikaa luovaan
kehittämiseen, toisten työn seuraamiseen, kokemusten vaihtoon,
palautteen sekä vertaistuen antamiseen ja saamiseen. Työyhdessäoloa
parhaimmillaan! Todettakoon, että "kahvipöytäkeskusteluja"
ei pidä väheksyä, joissa avoin dialogi ja keskustelu rönsyilee.
Em. tilanteessa erilaisia näkemyksiä on lupa tuoda julki, mutta se
vaatii kohtalaisen hyvät työntekijöiden väliset suhteet: Silloin
vuorovaikutus on luontevaa ja rankkakin irrottelu sallitaan…
Valitettavan
usein kahvipöytäkeskusteluille ei ole laajemmin mahdollisuutta,
vaan työpaikat ovat pirstaloituneet erilaisiin kuppikuntiin, joissa
turhanpäiväinen paskanjauhaminen rehottaa. Hiljaisen tiedon
siirtymiselle ei silloin ole juurikaan edellytyksiä…
Kyllä
rehellisesti on todettava, että kaiholla muistelen aikoja,
käytännössä 1980-luvun alkupuolta, jolloin tapana oli, että koko
ammattioppilaitoksen väki kävi yhteisellä, ilmaisella aamupalalla
oppilasruokalassa ja jotakuinkin yhtä aikaa = kevytporrastettuna
ruokailemassa. Niin ja olivathan ne yhteiset, ilmaiset
iltapäiväkahvitkin isossa opettajainhuoneessa – todellinen
hypertiedonsiirtotapahtuma…
Nykyisin
ammattiopettajien aika menee näyttöruutuja tuijotellessa,
kännykköihin rupatellessa, palavereissa juostessa, raportteja
kirjoitellessa, jne. – pääasiassa konttoristin hommaa – tuskin
ehtivät tunneilla luokissa tai työsaleissa käydä! Eipä siinä
taida tilaa juurikaan olla hiljaisen tiedon siirtymiselle vai onko
sittenkin – mitä itte arvelet omalle kohalles?
Pohdiskeluterveisin
Aki
Pyykkö
Opetusalan
eläkeläinen Kemistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti