Analyysi: Vihdoinkin hyviä uutisia Itä-Ukrainasta
Aseiden hiljeneminen ja separatistien päätös vaaliensa perumisesta ovat lupaavimmat askeleet rauhanprosessissa sodan alettua lähes puolitoista vuotta sitten.
Viime viikkoina sotilaat Itä-Ukrainassa ovat saaneet totutella uuteen tilanteeseen, toimettomuuteen. Syyskuun ensimmäisen päivän jälkeen aseet ovat pikku hiljaa hiljentyneet, ja viime päivinä ei ole ollut yhtään välikohtausta.
Tämä on ensimmäinen kerta sodan aikana, kun alueella on todellinen aselepo.
Venäjän tukemat kapinalliset ilmoittivat tiistaina luopuvansa vaaleista, jotka oli määrä järjestää lähiviikkoina Donetskin ja Luhanskin niin kutsutuissa kansantasavalloissa. Tämä on todennäköisesti merkittävin myönnytys Venäjältä koko sodan aikana.
Taustalla on presidentti Putinin henkilökohtainen puuttuminen asiaan. Pariisin huipputapaamisessa muutamia päiviä sitten hän lupasi Saksan, Ranskan ja Ukrainan valtionpäämiehille, että hän hoitaa asian, eli painostaa separatisteja perumaan vaalit.
Se, että Putin näin helposti onnistui jyräämään kapinalliset, kertoo Venäjän asemasta tässä sodassa. On myös ilmiselvää, että ilman käskyä Moskovasta aseet eivät olisi hiljentyneet syyskuun alussa.
Luopuuko Venäjä todellakin Donetskista?
Nyt ollaan kuitenkin yllättäen tilanteessa, jossa taisteluita ei käydä, aseita vedetään rintamalta ja separatistit ovat myöntymässä siihen, että alueella jossain vaiheessa järjestetään Ukrainan lainsäädännön alaiset vaalit.
Myönteinen kehitys nostaa vääjäämättä esiin monia uusia, todella vaikeita kysymyksiä. Minskin aseleposopimuksen mukaan:
1. Ukrainan on määrä saada Venäjän vastainen raja hallintaansa.
2. Venäläisjoukkojen kalustoineen pitäisi vetäytyä Venäjälle.
3. Kapinallisalueiden tulisi saada autonomia.
4. Ukrainan pitäisi armahtaa kapinallistaistelijoita.
On selvää, että kaksi ensimmäistä kohtaa ratkaisevat kapinallisalueiden statuksen: ovatko Donetsk ja Luhansk tulevaisuudessa Venäjän territorion jatkeita kuten nyt, vai ovatko ne Ukrainan viranomaisten ja armeijan kontrolloimia?
Jos Ukraina valvoo rajaa, se päättää, ketkä ja mikä sen yli siirtyy. Lähikuukausien aikana saamme nähdä, onko Venäjä todellakin valmis myöntymään kahteen ensimmäiseen kohtaan ja sen myötä luopumaan alueiden kontrollista. Sellaiseen yllätykseen harva jaksaa uskoa tässä vaiheessa.
Ukrainalle hankala sen sijaan on separatistien vaatimus yleisestä armahduksesta, joka koskisi kaikkia taisteluihin osallistuneita. Ukrainan ulkoministeri kiiruhtikin jo sanomaan, että yleinen armahdus ei tule kuuloonkaan. Ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet tuomitaan varmasti, ulkoministeri painotti.
Myös autonomia on hankala Ukrainan johdolle, koska nationalistit sitä kiihkeästi vastustavat. Lisäksi Venäjän hahmottelema autonomia olisi huomattavasti laajempi kuin mihin Ukraina on valmis myöntymään.
Haetaanko pakotteiden purkua?
Mikä sitten on saanut Venäjän taipumaan myönnytyksiin? Rehellisesti sanottuna, ei aavistustakaan.
Se on varsin ilmeistä, että taustalla on ainakin talouskriisi, johon Venäjä on ajautunut halvan öljyn takia. Öljyn hinnan kurimus näyttää jatkuvan, ja siksi onkin mahdollista, että Venäjä hakee pakotteiden purkua. Etenkin rahoitusmarkkinoiden sulkeutuminen on ollut hankala paikka.
On täysin mahdollista, että syksyn mittaan käydyissä korkean tason neuvotteluissa EU ja USA ovat lupailleet kevennyksiä pakotteisiin, mikäli Minskin sopimus edistyy.
Toisaalta Venäjän toimia on mahdoton ennakoida ja strategiat tuppaavat muuttumaan nopeasti. Käsi sydämellä, kuka pystyi ennustamaan Venäjän sotilasoperaation Syyriassa?
S
iksi on parasta olla tekemättä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Itä-Ukrainan sodan jatkosta. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin iloita jokaisesta päivästä ilman pommituksia.
iksi on parasta olla tekemättä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Itä-Ukrainan sodan jatkosta. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin iloita jokaisesta päivästä ilman pommituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti