Yrjö Rautio toteaa: "Pidän itseäni vasemmistolaisena – pitäkööt muut minä tahansa. Omilta on lupa vaatia enemmän kuin muilta. Juuri siksi olen vasemmistoa kohtaan usein kriittisempi kuin muita kohtaan.
Luettuani alla olevan tekstin on aivan pakko todeta, että hän on harvinaisen oikeassa - taas kerran...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Vasemmiston kannatus nousee, vaikka kummastakaan vasemmistopuolueesta ei nyt ole juuri mihinkään
Ylen teettämä puoluekannatuksen mittaus kertoo, että vasemmiston kannatus on kääntynyt jyrkkään nousuun. Se on pahinta, mitä vasemmistolle on tapahtunut aikoihin.
Sdp:n kannatus loikkasi kuukaudessa lähes neljä prosenttiyksikköä, 18,3 prosenttiin. Sdp nousi myös toiseksi suurimmaksi puolueeksi keskustan jälkeen. Puolueen kannatus on nyt lähes yhtä hyvä kuin toukokuussa 2014, jolloin puolue joutui vaihtamaan Jutta Urpilaisen Antti Rinteeseen, koska kannatus oli niin huono. Myös Vasemmistoliiton kannatus nousi hieman, 8,3 prosenttiin.
Tässähän pitäisi iloita ja riemuita! Pidän itseäni vasemmistolaisena – pitäkööt muut minä tahansa. Omilta on lupa vaatia enemmän kuin muilta. Juuri siksi olen vasemmistoa kohtaan usein kriittisempi kuin muita kohtaan.
Tietenkin toivon, että vasemmisto vahvistuisi. Silti vasemmiston gallupmenestys huolestuttaa minua juuri nyt enemmän kuin ilahduttaa. Iloitsisin kannatuksen noususta, jos se johtuisi vasemmistopuolueiden omasta politiikasta. Mutta siitä se ei johdu lainkaan. Se on lahja Juha Sipilän (kesk.) hallitukselta ja ay-liikkeeltä.
Vaikka kannatus kuinka nousisi, kummastakaan vasemmistopuolueesta ei ole nykyisellään juuri mihinkään.
Sdp:n aatteellinen hehku on sammunut jo aikapäiviä. Puolue kuvittelee, että riittää, kun se ajaa palkansaajien, erityisesti SAK-laisten duunarien asiaa. Ei riitä. Palkansaajat kykenevät hyvin ajamaan asiaansa ilman Sdp:täkin.
Vasemmistoliitossa taas vallitsee aatteellinen sekasorto. Puolue häviää vihreille kilpailun vihreydestä ja Sdp:lle kilpailun maltillisesta vasemmistolaisuudesta. Viime aikoina se on innostunut eteläeurooppalaisesta vasemmistopopulismista, mutta sepä ei käy Suomessa kaupaksi.
Kummallakaan vasemmistopuolueella ei ole talouspoliittista vaihtoehtoa, vaikka ne kuinka muuta vakuuttaisivat.
Ne eivät ole kertoneet, miten ne tasapainottaisivat talouden ja miten saisivat talouden kasvuun. Vasemmistoliittohan ei pidä tasapainottamista edes tarpeellisena, vaan ottaisi hilpeästi vihellellen lisää velkaa.
Kummankin vasemmistopuolueen ”vaihtoehto” on kuihtunut heti pieniksi vivahde- ja painotuseroiksi porvareista, kun ne ovat joutuneet hallitusvastuuseen.
Se on nähty moneen kertaan.
Vasemmiston kestävä nousu voi rakentua vain aatteelliselle heräämiselle ja uudistumiselle. Siitä ei näy merkkiäkään.
Olen kummastellut viime aikoina sitä, että vasemmistopuolueet, etenkin Sdp, ovat olleet niin hiljaa pakolaiskriisistä. Siinähän on kyse asioista, jotka koskevat vasemmiston syvimpiä arvoja, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, solidaarisuutta, rauhanaatettakin. Jopa kokoomus on toiminut pakolaisasiassa näiden arvojen mukaisesti johdonmukaisemmin kuin vasemmisto.
Epäilen, että Sdp:llä on hyvin raadolliset syynsä olla liikoja metelöimättä pakolaisasialla. Puolue odottaa, että Perussuomalaisiin karanneet miesduunarit palaisivat sen kannattajiksi. Sehän oli tärkein syy siihen, että Urpilainen vaihdettiin Rinteeseen.
Ylen gallup kertoo, että odotukset ovat täyttymässä. Mutta hinta on kova: Sdp:n on tingittävä omista arvoistaan. Nämä paluumuuttajat ovat nimittäin enimmäkseen arvoiltaan hyvin konservatiivisia. Pakolaiskysymyksessä he tuovat perussuomalaisuutensa Sdp:hen.
Pelkään, että ansiotta tullut kannatuksen nousu vie vasemmistopuolueista vähäisenkin tarpeen ja halun itsekritiikkiin ja uudistumiseen. Mikään ei muutu. Aatteellista heräämistä ei tule. Sdp jatkaa SAK:n poliittisena siipenä.
Vasemmistoliitto jatkaa harhailuaan aatteellisessa Bermudan kolmiossaan.
Pelkään, että tämän päivän kevyet gallupvoitot maksetaan huomispäivän raskaina tappioina.
Pelkään, että tämän päivän kevyet gallupvoitot maksetaan huomispäivän raskaina tappioina.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti