Puhun puhelimella ainoastaan silloin, kun on pakko. Itse soitan äärimmäisen vähän, en juuri koskaan lähetä tekstiviestejä enkä valokuvia puhelimen välityksellä, jne. ...
Miksi?
Siksi, että puheluista ei jää "täpliä" varmemmaksi vakuudeksi, paitsi jos äänittää puhelunsa. Todennäköisesti niin tekevät hyvin harvat ihmiset.
Sen sijaan sähköposti on minun työkaluni. on ollut jo vuosikymmeniä. Se on helppokäyttöinen ja luotettava.
Tänään olen saanut kolme (3) mielenkiintoista puhelua.
Heti aamutuimaan ystäväni soitti sopimastamme puunkaato-operaatiosta. Olin jo hänen soittonsa aikoihin tontin kulmalla ihastelemassa isoa, vanhaa. äitini yli 50 vuotta sitten istuttamaa sembramäntyä, jonka olin karsinut alaoksista noin viiden metrin korkeuteen. Olimme päättäneet kaataa/kaadattaa männyn ja pari kuustakin saman tien. Kohta em. soittaja tuli tonttimme toiseen liittymään pakettiautolla ja kaivoi esiin tarvittavat kaatovälineet: Sähkömoottorisahan, tavallisen moottorisahan, köysiä, sähkökaapeleita, jne. ...
Puut kumoon, karsinta ja katkaisu noin 50-60 senttimetrin pituisiksi pätkiksi. Siinä ei kauan nokka tuhissut. Aloin kärrätä puita puukatoksen kupeeseen odottamaan pilkkomista/halkaisemista.
Kärräyksen alkuvaiheessa sain toisen puhelun. Sekin mielenkiintoinen puhelu, jota mahdollisesti analysoin myöhäisemmässä vaiheessa. Puhelu liittyi autovakuutusasioihin.
Puukärräyssession loppuvaiheessa sain kolmannen, ehdottomasti mielenkiintoisimman puhelun.
Tuttu ääni taisi todeta: "Tunnetko, kuka täällä "langanpäässä" on?" Kyllä tunsin henkilön, jolle olin vuosien saatossa aina silloin tällöin lähettänyt sähköpostiviestejä - saamatta vastausta.
Soittaja oli vuosikymmenien takaa, entinen opettajakollega Kaakois-Suomen ajoilta, jonka elämänvaiheista en ole kuullut mitään käytännössä noin kahteenkymmeneen vuoteen.
Tuntui siltä, että hänellä on ollut superkiireinen ja vauhdikas jakso takanaan. mIkäli oikein ymmärsin ainakin pari vuosikymmentä konsultointitehtävissä...
Meillä oli mukava puhelurupeama, jossa pintaliitona kävimme läpi perheidemme akuutimmat asiat.
Kerroin hänelle Blogikirjoittamisestani. Toivottavasti hän ottaa tavaksi lukea tekstejäni, eipä tuo kommentointikaan olisi pahitteeksi.
Luonnollisesti toivotin hänet ja hänen vaimonsa tervetulleeksi Kemiin viimeistään ensi kesänä. Lupasin viedä Selkäsaareen ja kalalle lähivesille ahvenia nostamaan.
Taitaa olla tämän päivän "puhelukiintiö" täynnä - mene ja tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti