Minulla on ystävä, joka jokseenkin hyvin tuntee autokauppaan liittyvät asiakokonaisuudet ja seuraa aktiivisesti autokauppaan, lainsäädäntöön ja verotukseen liittyviä asioita. Minulle on muodostunut mielikuva, että hän ei taatusti "osta sikaa säkissä".
Kun kyseessä on käytetyn auton ostaminen, hänen ohjeistuksensa on yksiselitteinen ja selkeä. Täytyy myöntää, että niin kristallinkirkkaasti en ole välttämättä itsekään asiaa ajatellut.
Että miten...
Mikäli oikein käymäämme keskustelua ymmärsin, hän ei välttämättä ostaisi vähän ajettua, hyvällä pidolla ollutta vanhaa autoa.
Vanha auto tässä tapauksessa olisi noin kaksikymmentä vuotta ja ylikin vanha auto. Miksi? Koska kuluvien osien vikarypäs on takuuvarmasti edessä.
Sitävastoin huomattavasti uudempi - viisi-kymmenen vuotta vanha, käytetty auto, jolla on jo mahdollisesti ajettu esim. 300.000 km painii aivan eri sarjassa. Ystäväni mukaan em. tyyppiseen autoon on vaihdettu aikamoinen määrä kuluvaa osaa - erittäin suurella todennäköisyydellä. Pientä pintafiksaamista toki saattaa olla, jotka yleensä ammattitaitoinen fiksaaja hoitaa kuntoon kohtuullista korvausta vastaan.
Sen hinta ei suhteessa edellä mainittuun vähän ajettuun autoon verrattuna ei ole suhteettoman korkea.
Toisaalta myös jälleenmyntiarvo on huomattavasti korkeampi. Käytettyjen autojen kaupassa vuosimallilla on erittäin suuri merkitys - ehkä liiankin suuri...
Lisäksi ystäväni painotti sitä tosiasiaa, että uudemmissa autoissa erilaisia lisäomnaisuuksia, joita vanhoissa autoissa ei välttämättä ole - hän puhuu mielellään käsitteestä "kaikilla mausteilla"...
Mielenkiintoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti