Olen muuten sitä mieltä, että Suomessa on ensi tilassa tehtävä luotettava SWOT-analyysi mahdollisesta Nato-jäsenyydestä...
Jotenkin tuo edellä mainittu näkemykseni alkaa tuntua kovin tutulta - hyvä niin.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kirja paljastaa: Putin-trollit nimittelevät keskustelijoita verkossa
Saara Jantunen kokosi kirjan sodasta, jota käydään Venäjän ja lännen välillä sosiaalisessa mediassa
Saara Jantunen: Infosota. Otava. 318 s.
Suomen ja Venäjän väliset valtiolliset suhteet ovat hyvässä kunnossa. Tai ainakin siltä näyttää. Timo Soini ja Sergei Lavrov hymyilivät aurinkoisesti keskiviikkoillan ulkoministeritapaamisen jälkeen.
Presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin jatkoivat viime perjantaina korkeimman tason puhelinkeskustelujaan.
Tohtori Saara Jantusen kirja Infosota antaa naapurisuhteistamme aivan erilaisen kuvan.
VALENTIN EGORŠIN
"Valeprofiilien suojiin piiloutuvat Putin-trollit nimittelevät keskustelijoita, vääristelevät tietoja ja kehuvat ylitsepursuavasti Venäjän presidenttiä ja tämän johtajuutta", Jantunen kuvaa sitä verkkohyökkäystä, joka Venäjältä suuntautuu länteen.
Suomalainen erikoisuus informaatiosodassa on se, että Venäjä on onnistunut värväämään täältä innokkaita ja ahkeria apureita. Jantunen nimeää kirjassaan yhteistoimintamiehiksi dosentti Johan Bäckmanin ja tämän hengenheimolaiset.
On hauska sattuma, että Johan Bäckman ja Jon Hellevig saivat viime sunnuntaina korkean venäläisen Rauhantekijä-ansiomerkin. Peter Iiskolakin olisi saanut saman ansiomerkin, mutta ei ennättänyt matkustaa Venäjän valtaamalle Krimille, jossa nämä huomionosoitukset jaettiin (Ilta-Sanomat 12. 10.).
Tämä tuore kunniamerkkiuutinen – jos mikä – osoittaa, että Jantunen on väitteissään oikeilla jäljillä.
Jantunen kertoo kirjassaan puistattavia esimerkkejä verkkosodankäynnin arjesta. Rintamaelämä käy voimille, sillä sotaa käydään yötä päivää ja uusia iskuja suunnataan milloin milläkin palstalla.
Kirjan esimerkeistä päätellen fiksutkin ihmiset saattavat mennä lankaan. Trollit ovat taitavia manipuloimaan ihmisten mieliä, ja voivat tehdä sen keinoista välittämättä.
Infosodassa totuus on kuollut jo ajat sitten.
Suomi, kuten muutkin länsimaat, on verkon sotatantereilla alakynnessä.
"Ukrainan sodan aikana on hämmästelty Venäjän informaatiorintaman iskukykyä", Jantunen muistuttaa.
Eräiden laskelmien mukaan jopa 80 prosenttia sosiaalisessa mediassa liikkuvasta ja Ukrainan sodasta kertovasta informaatiosta olisi peräisin Venäjältä.
"Yksittäisten valheiden jahtaamisen sijaan on hyödyllistä yrittää ymmärtää sitä kokonaisuutta, jota disinformaation ja vääristymien varaan rakennetaan", Jantunen toivoo.
Tässä suhteessa Saara JantusenInfosota tekee suuren palveluksen meille suomalaisille. Hänen kirjastaan saa kokonaiskuvan verkkosodankäynnin menetelmistä ja pystyy edes hieman hahmottamaan, millaisesta ilmiöstä on kysymys.
Lukukokemus säpsähdyttää: Meneillään on näköjään massiivinen hyökkäys suomalaisuuden perusteita kohtaan.
Jantunen saa maksaa korkean hinnan tutkimustyöstään. Häntä solvataan ja kiusataan monilla nettipalstoilla pöyristyttävällä tavalla.
Ei ole ihme, että kirjoittaja käy välillä kovilla kierroksilla. Hän ahtaa kirjan sivuille mahdollisimman paljon esimerkkejä ja havaintoja sekä yrittää analysoida kaiken mahdollisen verkosta löytyvän tiedon.
Tiedon tulva on niin runsas, että lukija pakostakin uupuu. Tulee sama tunne kuin verkkoa selatessa: ähky.
Helsingin Sanomien haastattelussa Saara Jantunen kertoi, että kirjailija Sofi Oksanen sparrasi häntä kirjan kirjoittamisessa.
Oksasen vaikutus tietysti näkyy.
Kirjan luettuani jäin pitkäksi aikaa miettimään, mikä voisi olla sellainen tilanne, jossa Venäjän massiivinen verkkohyökkäys saattaisi vaikuttaa Suomen asemaan.
Kuvitelleenpa, että Suomi päättäisi – vastoin Venäjän valtiojohdon toivetta – hakea Naton jäsenyyttä. Neuvottelut jäsenyydestä käytäisiin, ja lopulta jäsenyyssopimus alistettaisiin kansanäänestykseen, kuten tehtiin EU-sopimukselle syksyllä 1994.
On todennäköistä, että suomalaiset jakautuisivat kansanäänestyksen alla Nato-jäsenyyden puoltajiin ja sen vastustajiin. Malttaisivatko Moskovan ja Pietarin trollit pysyä hiljaa ja seurata sivusta, miten äänestyksessä kävisi.
Tuskinpa. Suomen maaperällä käytäisiin armoton verkko-ottelu idän ja lännen välillä.
Tämä mielikuvaharjoitus osoittakoon, kuinka vakavasta asiasta infosodasta voi pahimmillaan olla kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti