Kansanedustaja hmmmmmmmmmmmm... On helppo olla samaa mieltä alla olevan kolumnistin kanssa. Olen samaa asiaa miettinyt useinkin eduskuntavaalien yhteydessä. Tuntuu välillä siltä, että suurilla kampanjointisummilla vietitetään: Köyhät älkää vaivautuko...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kansanedustaja on kallis ammatti – kampanjoihin uhratut summat ovat liian suuria
Eduskuntaa järisytti vuosina 2008 ja 2009 ikävä vaalirahakohu. Silloin paljastui, että kymmenet kansanedustajat – joukossa oli ministereitäkin – olivat unohtaneet ilmoittaa muutamia avustuksiaan.
Useista vaalirahoitusilmoituksista puuttui Kehittyvien maakuntien Suomi -niminen organisaatio, joka oli kerännyt yrittäjiltä vaalirahaa ehdokkaille jaettavaksi. Suurimmat potit menivät vuoden 2007 eduskuntavaaleissa keskustan ja kokoomuksen ehdokkaille.
Kohun keskellä pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallitus joutui tekemään pikavauhtia korjausliikkeitä. Vaalirahoituksen avoimuutta lisättiin, ja rahoituksen pelisääntöjä kohennettiin muutenkin.
Vaalirahakohun jälkeen on käyty kahdet eduskuntavaalit sekä yhdet presidentinvaalit, kuntavaalit ja eurovaalit. Niissä ei ole paljastunut yhtä suuria kupruja kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Puolueiden ja ehdokkaiden tavat ovat ilmeisesti siistiytyneet.
Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut. Kansanedustajaksi pääsy maksaa edelleen paljon rahaa.
Myös eduskunnassa pysyminen vaatii varoja. Näin minulle kertoi eräs monet vaalit läpäissyt konkariedustaja. Hän arvioi käyttävänsä vaalien välilläkin kymmeniätuhansia euroja "seuraavan kampanjan pohjustukseen", kuten hän asian nätisti ilmaisi.
Kansanedustajan työ on hieno mutta kallis ammatti, hän myönsi.
Rahaa kuluu omassa vaalipiirissä matkoihin, tapahtumailmoitteluun ja pienimuotoiseen kestitykseen, jota äänestäjät odottavat saavansa kiitokseksi tuestaan.
Kokenut edustaja kertoi siirtävänsä edustajalle tulevan kulukorvauksen suoraan erilliselle kampanjatilille. Tililtä maksetaan kuluja vaalikauden mittaan, ja säästyvillä rahoilla kerrytetään alkupottia seuraavaa kampanjaa varten.
Edustaja uskoi, että monet muutkin kansanedustajat tekevät samalla tavalla. Tästä ei kuitenkaan sovi puhua julkisesti, koska uudet ehdokkaat pahoittaisivat mielensä, hän tuumasi.
Millaisista rahoista on kysymys?
Kansanedustajien antamista vaalirahailmoituksista saa hyvän kuvan kampanjoinnin hinnasta.
Maan suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla valituista eniten rahaa käytti Rkp:n Carl Haglund, lähes 130 000 euroa. Pienimmän potin käytti kokoomuksen Kari Tolvanen, runsaat 4 000 euroa. Kumpikin pisti omistaan runsaan tonnin. Loput rahat tulivat tukijoilta.
Uusmaalaisten kansanedustajien vaalikulujen keskiarvo oli yli 40 000 euroa.
Luulin, että muissa vaalipiireissä pääsisi läpi selvästi pienemmillä kampanjoilla. Näin ei kuitenkaan ole.
Kansanedustajan paikka maksoi muuallakin Suomessa keskimäärin 35 000–40 000 euroa. Noteerasin senkin, että kymmenet edustajat ilmoittivat kuluttaneensa säästöjään tai ottaneensa isoja vaalivelkoja.
Uusissa vaalipiireissä, Savo-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa, käytettiin isoja summia. Suurin kampanja oli kokoomuksen Jukka Kopralla, yli 100 000 euroa. Niistä omia varoja oli lähes 60 000 euroa.
Hätkähdin myös nuorten, esimerkiksi kokoomuksen Susanna Kosken ja keskustan Antti Kurvisen, vaalikuluja Vaasan vaalipiirissä. Kosken kampanja maksoi 67 000 ja Kurvisen peräti 90 000 euroa. Kumpikin laittoi paljon omia rahojaan likoon.
Kampanjoihin uhratut summat ovat liian suuria. Ei voi olla järkevää, että edustajalta menee vuoden nettopalkka kampanjalaskujen maksamiseen.
Uuden kansanedustajan kuukausipalkka on 6 380 euroa, ja veteraaniedustaja saa 6 858 euroa. Tilin päälle maksetaan kulukorvauksia.
Palkka on niin hyvä, että se herättää pahoja puheita. Kuluneella viikollakin edustajia on moitittu kylmäkiskoisuudesta. Eduskunnan puhemiehistön vetoomuksesta huolimatta edustajien panos palkanalennustalkoissa jäi pieneksi. Puhemiehistö väljensi tiistaina vetoomustaan ja toivoi edustajien osallistuvan edes hyväntekeväisyyteen tai tekevän vapaaehtoistyötä.
Sopii uskoa, että kansanedustajien omaatuntoa kolkuttaa. Jos joku edustaja kitsastelee, häntä ei kannata heti tuomita ahneeksi. Annetaan hänelle maksuaikaa. Kun kevään vaalilaskut on ensin maksettu, tulee hyväntekeväisyyden vuoro.
Unto Hämäläinen
unto.hamalainen@hs.fi
Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.
unto.hamalainen@hs.fi
Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti