Teet tai itket ja teet - niin se vaan menee. Suomen synkkä taloudellinen tilanne vaatii "matokuureja" ja poikkeuksellisia/luoviakin ratkaisuja. Mikäli alla oleva "Tekemisen meininki"- pitää vähääkään paikkansa, se on hyvä signaali jatkosta.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Usko yhteiskuntasopimukseen kasvaa taas – Neuvottelulähteet HS:lle: ”Tekemisen meininki”
JUHANI NIIRANEN / HS
Työmarkkinajärjestöt yrittävät löytää lähiviikkoina sovun yhteiskuntasopimuksesta, jota hallitus on vaatinut viime keväästä lähtien.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan osapuolten näkemykset ovat ensimmäistä kertaa puolen vuoden aikana lähestyneet toisiaan niin, että tapaamisia kutsutaan aidoiksi neuvotteluiksi.
”Nyt on tekemisen meininki”, kuvaillaan useista lähteistä, vaikka neuvottelut ovat vielä alkuvaiheessa eikä mistään ole sovittu.
Neuvotteluille ei ole virallisesti asetettu takarajaa, mutta jonkinlaisena henkisenä maaliviivana pidetään marraskuuta. Tämän jälkeen keskusjärjestöjen kuten SAK:n, STTK:n, Akavan, EK:n ja Kuntatyönantajien sopimuksen pohjalta jätettäisiin ammattiliitoille mahdollisesti helmikuun loppuun aikaa neuvotella omat sopimuksensa keskusjärjestöjen yleislinjausten pohjalta.
Ratkaisussa sovittaisiin keinoista, joissa suomalaisten yritysten kustannuskilpailukykyä parannettaisiin suhteessa kilpailijamaihin.
Neuvotteluissa on kaksi laajaa kokonaisuutta.
Toisessa sovittaisiin vuoden 2017 palkoista sekä uudesta tavasta sopia palkoista. Tapaa kutsutaan Suomen malliksi, mutta se muistuttaisi Ruotsin palkkaneuvotteluja, joissa liittojen, kuten Metalliliiton jäsenten palkankorotukset määrittelevät pääsääntöisesti muidenkin liittojen korotusten ylärajan.
Tältä osin neuvottelujen pohjapaperi on SAK:n syyskuun lopussa esittämä ”kriisisopimus”. Sen mukaan vuonna 2017 palkat eivät nouse lainkaan ja vuonna 2018 vientiala määrittäisi palkankorotusvaran.
Toinen linja on kustannuskilpailukykyä parantavat esitykset, jotka korvaisivat hallituksen niin sanotut pakkolait.
Pakkolakeja on tusinan verran. Niillä hallitus on aikonut leikata muun muassa lomarahoja 30 prosenttia, muuttaa loppiaisen ja helatorstain palkattomiksi vapaapäiviksi sekä ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi.
Hallituksen alkuperäisen ajatuksen mukaan palkkamaltti kohentaisi kustannuskilpailukykyä viidellä prosentilla ja muut toimet toisen viisi prosenttia.
Sopimus tuskin syntyy kuitenkaan tällä prosenttijaolla.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK korostaa edelleen prosenttien tärkeyttä, mutta sopimus saattaa syntyä myös, vaikka se ei toteuttaisi täsmälleen tavoiteltuja prosentteja. Myöskään hallituksesta ei ole enää kuulunut, että molempien prosenttien pitäisi olla juuri täsmälleen viisi prosenttia. Palkansaajapuolen ehto on, että hallitus vetää pois pakkolait, mikäli sopimus syntyy.
Neuvottelut eivät ole tähän asti edenneet muun muassa siksi, että palkansaajajärjestöistä etenkään SAK ei ole suostunut heikentämään työehtoja, vaan parantaisi kilpailukykyä niin, että yritysten työnantajamaksuja leikattaisiin. Työnantajien mielestä SAK:n ehdotukset eivät lisää riittävästi kustannuskilpailukykyä.
Keskeinen este on ollut myös se, että EK on pitänyt keskitettyä ratkaisua aikansa eläneenä, koska eri alat ja alojen sisällä yritykset ovat niin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa.
EK on vaatinut, että ratkaisut tehdään liittojen välillä. EK:n kiinnostus neuvotteluja kohtaan on ollut laimeaa muun muassa siksi, että se on luottanut hallituksen pakkolakien leikkaavan tarpeeksi yritysten henkilöstökustannuksia.
EK:n kanta on muuttunut ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin SAK:n tarjouksen palkkaosio on EK:n silmissä varsin hyvä – etenkin se, että tulevaisuudessa vientiliitot määrittelisivät palkankorotusten ylärajan.
Toiseksi EK on huomannut, etteivät hallituksen pakkolait tuo sen toivomaa lopputulosta. Lait on tarkoitus säätää kolmen vuoden määräajaksi, mutta EK haluaa pysyviä muutoksia. Palkansaajajärjestöjen kanssa se toivoo saavansa pysyviä sopimuksia esimerkiksi arkipyhien muuttamisesta työpäiviksi.
EK myös pelkää, että lakiesityksistä näyttää tulevan osittain varsin keinotekoisia, joten niistä saattaa koitua myös kustannuksia ja byrokratiaa yrityksille.
Yritysjohtajia huolettaa myös se, että hallitus runnoo poikkeusoloihin vedoten lait voimaan, vaikka ne olisivat perustuslain vastaisia. Tämä saattaa tuoda monimutkaisia oikeusprosesseja ja jälkiseurauksia.
Vaikka sopimuksesta todennäköisesti tulisi EK:n vihaaman keskitetyn ratkaisun kaltainen, sivutuotteena EK voi saada saman, mitä se toivoo liittokohtaisista sopimuksissa eli enemmän työehtoihin joustoja. Joustoja voi tulla, koska hallitus on ilmoittanut säätävänsä joustoista lailla, jos liitot eivät saa sovittua tavoista, joilla esimerkiksi työajoista ja jopa palkoista voitaisiin sopia työpaikoilla. Muutenkin sopimuksesta tulisi todennäköisesti sellainen, että eri aloilla kilpailukykyä etsittäisiin eri keinoin.
Neuvotteluissa on edessä vielä monta mutkaa, eikä sopimuksen syntyminen ole varmaa, vaikka yhteistä kompromissihalua nyt onkin.
JUHANI NIIRANEN / HS
Työmarkkinajärjestöt yrittävät löytää lähiviikkoina sovun yhteiskuntasopimuksesta, jota hallitus on vaatinut viime keväästä lähtien.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan osapuolten näkemykset ovat ensimmäistä kertaa puolen vuoden aikana lähestyneet toisiaan niin, että tapaamisia kutsutaan aidoiksi neuvotteluiksi.
”Nyt on tekemisen meininki”, kuvaillaan useista lähteistä, vaikka neuvottelut ovat vielä alkuvaiheessa eikä mistään ole sovittu.
Neuvotteluille ei ole virallisesti asetettu takarajaa, mutta jonkinlaisena henkisenä maaliviivana pidetään marraskuuta. Tämän jälkeen keskusjärjestöjen kuten SAK:n, STTK:n, Akavan, EK:n ja Kuntatyönantajien sopimuksen pohjalta jätettäisiin ammattiliitoille mahdollisesti helmikuun loppuun aikaa neuvotella omat sopimuksensa keskusjärjestöjen yleislinjausten pohjalta.
Ratkaisussa sovittaisiin keinoista, joissa suomalaisten yritysten kustannuskilpailukykyä parannettaisiin suhteessa kilpailijamaihin.
Neuvotteluissa on kaksi laajaa kokonaisuutta.
Toisessa sovittaisiin vuoden 2017 palkoista sekä uudesta tavasta sopia palkoista. Tapaa kutsutaan Suomen malliksi, mutta se muistuttaisi Ruotsin palkkaneuvotteluja, joissa liittojen, kuten Metalliliiton jäsenten palkankorotukset määrittelevät pääsääntöisesti muidenkin liittojen korotusten ylärajan.
Tältä osin neuvottelujen pohjapaperi on SAK:n syyskuun lopussa esittämä ”kriisisopimus”. Sen mukaan vuonna 2017 palkat eivät nouse lainkaan ja vuonna 2018 vientiala määrittäisi palkankorotusvaran.
Toinen linja on kustannuskilpailukykyä parantavat esitykset, jotka korvaisivat hallituksen niin sanotut pakkolait.
Pakkolakeja on tusinan verran. Niillä hallitus on aikonut leikata muun muassa lomarahoja 30 prosenttia, muuttaa loppiaisen ja helatorstain palkattomiksi vapaapäiviksi sekä ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi.
Pakkolakeja on tusinan verran. Niillä hallitus on aikonut leikata muun muassa lomarahoja 30 prosenttia, muuttaa loppiaisen ja helatorstain palkattomiksi vapaapäiviksi sekä ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi.
Hallituksen alkuperäisen ajatuksen mukaan palkkamaltti kohentaisi kustannuskilpailukykyä viidellä prosentilla ja muut toimet toisen viisi prosenttia.
Sopimus tuskin syntyy kuitenkaan tällä prosenttijaolla.
Sopimus tuskin syntyy kuitenkaan tällä prosenttijaolla.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK korostaa edelleen prosenttien tärkeyttä, mutta sopimus saattaa syntyä myös, vaikka se ei toteuttaisi täsmälleen tavoiteltuja prosentteja. Myöskään hallituksesta ei ole enää kuulunut, että molempien prosenttien pitäisi olla juuri täsmälleen viisi prosenttia. Palkansaajapuolen ehto on, että hallitus vetää pois pakkolait, mikäli sopimus syntyy.
Neuvottelut eivät ole tähän asti edenneet muun muassa siksi, että palkansaajajärjestöistä etenkään SAK ei ole suostunut heikentämään työehtoja, vaan parantaisi kilpailukykyä niin, että yritysten työnantajamaksuja leikattaisiin. Työnantajien mielestä SAK:n ehdotukset eivät lisää riittävästi kustannuskilpailukykyä.
Keskeinen este on ollut myös se, että EK on pitänyt keskitettyä ratkaisua aikansa eläneenä, koska eri alat ja alojen sisällä yritykset ovat niin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa.
EK on vaatinut, että ratkaisut tehdään liittojen välillä. EK:n kiinnostus neuvotteluja kohtaan on ollut laimeaa muun muassa siksi, että se on luottanut hallituksen pakkolakien leikkaavan tarpeeksi yritysten henkilöstökustannuksia.
EK on vaatinut, että ratkaisut tehdään liittojen välillä. EK:n kiinnostus neuvotteluja kohtaan on ollut laimeaa muun muassa siksi, että se on luottanut hallituksen pakkolakien leikkaavan tarpeeksi yritysten henkilöstökustannuksia.
EK:n kanta on muuttunut ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin SAK:n tarjouksen palkkaosio on EK:n silmissä varsin hyvä – etenkin se, että tulevaisuudessa vientiliitot määrittelisivät palkankorotusten ylärajan.
Toiseksi EK on huomannut, etteivät hallituksen pakkolait tuo sen toivomaa lopputulosta. Lait on tarkoitus säätää kolmen vuoden määräajaksi, mutta EK haluaa pysyviä muutoksia. Palkansaajajärjestöjen kanssa se toivoo saavansa pysyviä sopimuksia esimerkiksi arkipyhien muuttamisesta työpäiviksi.
EK myös pelkää, että lakiesityksistä näyttää tulevan osittain varsin keinotekoisia, joten niistä saattaa koitua myös kustannuksia ja byrokratiaa yrityksille.
Yritysjohtajia huolettaa myös se, että hallitus runnoo poikkeusoloihin vedoten lait voimaan, vaikka ne olisivat perustuslain vastaisia. Tämä saattaa tuoda monimutkaisia oikeusprosesseja ja jälkiseurauksia.
Vaikka sopimuksesta todennäköisesti tulisi EK:n vihaaman keskitetyn ratkaisun kaltainen, sivutuotteena EK voi saada saman, mitä se toivoo liittokohtaisista sopimuksissa eli enemmän työehtoihin joustoja. Joustoja voi tulla, koska hallitus on ilmoittanut säätävänsä joustoista lailla, jos liitot eivät saa sovittua tavoista, joilla esimerkiksi työajoista ja jopa palkoista voitaisiin sopia työpaikoilla. Muutenkin sopimuksesta tulisi todennäköisesti sellainen, että eri aloilla kilpailukykyä etsittäisiin eri keinoin.
Neuvotteluissa on edessä vielä monta mutkaa, eikä sopimuksen syntyminen ole varmaa, vaikka yhteistä kompromissihalua nyt onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti