On mukava lukea artikkeli, johon on helppo heittäytyä mukaan. Alla olevassa artikkelissa puhutaan Pelkosenniemen Pyhätunturista, jossa olen vaimoni kanssa käynyt muutaman kerran.
Katselimme sieltäpäin jopa kesämökkitonttia toistakymmentä vuotta sitten lähinnä Kiimaselän - silloin aika uudelta - mökkialueelta. Upeaa aluetta, jonne mm. opettajakollegani rakensi perheelleen tasokkaan, ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan vapaa-ajan asunnon.
Artikkelissa mainitaan myös Isokuru.
Tuttu paikka, sillä vietin siellä vaimoni kanssa kahdestaan taannoin 60-vuotissyntymäpäivääni luonnon rauhassa - hiljaisuudessa...
Varsinaiseen asiaan liittyvänä olen aikanaan kirjoittanut tuosta koivunmahlasta. Sitä kyllä riittää niin kuin englantilaisyrittäjä toteaa.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kasvien keruulla menestynyt Miles Irving kehottaa suomalaisia hyödyntämään koivua: "Tätä raaka-ainetta teillä on metsät täynnä"
Englantilaisyrittäjän keräämät unohdetut villikasvit päätyvät lautasille Lontoon huippuravintoloihin
KAISA SIRÉN
Kallioseinät, äkkijyrkät ja muinaisuskomuksia täynnä, johdattavat Suomen suurimpaan kuruun Pelkosenniemen Pyhätunturilla ja pistävät haukkomaan henkeä.
Sillä välin englantilainen yrittäjä Miles Irving on löytänyt juolukan. Hän makustelee sinistä marjaa kuin kulinaristista aarretta.
"Todellako, vedätät!" Irving päivittelee kuullessaan, että ravinteikas juolukka on Suomessa edelleen huonosti tunnettu ja vähän hyödynnetty marja.
Siltä toteamalta tämä 47-vuotias luonnonlapsi muuttuu aktivistiksi, joka ryhtyy maistattamaan marjaa kanssakulkijoille ja selvittämään sen käyttöä kansanperinteessä.
KAISA SIRÉN
KAISA SIRÉN
KAISA SIRÉN
Metodi on sama, jolla Irving on nostattanut villikasvien käyttöä ja niiden arvostusta ympäri maailmaa. Keräilijän elämäntavasta syntyi 12 vuotta sitten oma yritys, Forager, joka kerää kasveja ammattimaisesti ja toimittaa niitä muun muassa Lontoon huippuravintoloihin.
Uusin panostus on android-sovellus, johon työntekijät merkitsevät tarkat tiedot kasveista: niiden keruupaikan ja -ajan. Tekniikka on mahdollistanut erittäin tarkan laadunvalvonnan.
Irvingin edistämässä villiruokavallankumouksessa keskeisiä ovat huippukokit, jotka nostavat luovilla kokeiluillaan unohdettujen kasvien käyttöä.
"Kun ravintola ottaa jonkun kasvin käyttöön, se samalla nostaa sen uuteen arvoon. Ruokatrendit muokkaavat vähitellen ihmisten asenteita ja arvostuksia", Irving perustelee.
Suomalaisista huippukokeista Irving on tehnyt yhteistyötä erityisesti Sami Tallbergin kanssa. Yhteisellä vallankumouksen asialla ystävykset olivat viime viikolla Lapissakin.
Ennen Isokurun vaellusta he ovat jo ehtineet touhuta metsässä ja keittiössä luonnonvaratuottaja- ja kokkiopiskelijoiden kanssa.
Sienten keruun ja ruoanlaiton lomassa opiskelijat saivat kuulla, miten ammattimaisen keruun ympärille voi rakentaa toimivan yrityksen.
Ennen sitä on kuitenkin luotava kysyntä.
Lappi on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue, mutta villikasvien ja -sienten hyödyntäminen matkailussa on edelleen vähäistä.
Lapin ammattiopiston opettaja Anu Tossavainen näkeekin Irvingin ajatuksissa ja toimintamalleissa huimia soveltamisen mahdollisuuksia.
"Lappilainen villiruoka voi mullistaa matkailijan kokemuksen täysin. Irvingin ajatus siitä, että syömällä ihminen tulee osaksi sitä maisemaa, jossa hän sijaitsee, sisältää aivan uudenlaisen markkinointiajatuksen."
"Ja sillä ajatuksella on katetta. Kun ruoka on kerätty kestävällä tavalla lähialueelta, tulee maisema kirjaimellisesti lautaselle", Tossavainen sanoo.
Tallbergin mielestä ajatus on samankaltainen kuin jo tunnetulla tv-kokilla Jaakko Kolmosella aikoinaan. "Syö itsesi suomalaiseksi", huippukokki tiivistää.
Irving lisää, että Suomessa on pitkät perinteet marjojen ja sienten keruusta ja niiden hyödyntämisestä.
Hän arvelee, että tämä perinne on kuitenkin johtanut eräänlaiseen konservatiivisuuteen. "Pidätte ehkä luonnontuotteita itsestäänselvyyksinä – ette näe kaikkia niihin sisältyviä isoja mahdollisuuksia."
Esimerkkinä Irving mainitsee koivun.
"Tätä raaka-ainetta teillä on metsät täynnä, mutta missään en ole nähnyt esimerkiksi koivunmahlaa myynnissä. Sen pohjalta voisi kehitellä vaikka minkälaisia virkistysjuomia."
Englannissa villiruokaan liittyy selvästi kokemus uutuudesta ja innovatiivisuudesta.
"Tämä johtuu siitä, että ihmisten suhde maahan, omasta ympäristöstä kerättävään ruokaan on ollut katkolla aina teollisesta vallankumouksesta lähtien."
Irving on jo pitkään kartoittanut erilaisten kasvien käytön historiaa. Tutkimukset ovat vieneet hänet ympäri maailmaa muun muassa Australian takamailta Brasiliaan ja Romaniaan. Hänen tavoitteenaan on koota metsästäjä–keräilijä-kulttuureihin liittyvää tietoa kasvien ja maan käytöstä ja samalla edistää näiden kulttuurien asemaa nyky-yhteiskunnissa.
Yrityksensä nimissä Irving suunnittelee projektia esimerkiksi Australian aboriginaalien aseman parantamiseksi. Tavoitteena on saada maan huippuravintoloiden keittiömestarit ostamaan suoraan kasveja aboriginaaleilta, ei vain valkoisten omistamilta yrityksiltä.
Missä sitten on kaiken alkusysäys, Miles Irvingin elämäntapayrittäjyyteen johtanut ensimmäinen kasvi?
"Suffolkin maaseudulla, paitsi että se oli sieni. Lahottajasieni, ilmassa roikkuva lautanen, jonka isä lupasi syödä. Se tuoksui anikselle ja maistui seikkailulle."
Marja Hannula
PYHÄTUNTURI
PYHÄTUNTURI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti