Kävimme tänään Selkäsaaressa, mukava syksyinen retki. Meriveden pinta oli aamulla sen verran korkealla, että saattoi ajella huoletta rantaan saakka - tosin perämoottori sähkötrimmillä sopivan ylös nostettuna viimeiset kymmenet metrit.
Mökille mennessämme totesimme SuperCat-pyydyksen toimineen. Toinen pyydyksistä oli häipynyt. Ilmeisesti jokin hiirtä/myyrää suurempi eläin oli huomannut pyydyksessä/loukussa olleen saaliin ja napannut koko hökötyksen mennessään. Täytynee ostaa uusi kahden pyydyksen paketti...
Vaimoni käväisi sienestämässä ja minä polttelin tulistelupaikalla alkuviikon "maisemanhoidollisen" pienpuukaadon risuja. Tuntui siltä, että korpit olivat sitä äänekkäämpiä, mitä sankemmat savut nousi taivaalle.
Kävin myös tontin puita "halailemassa" - no oikeastaan vaan yhtä eli tontin lounaiskulmassa olevaa suurta kuusta. Eivät yltäneet kädet syliotteella lähellekään ympäri. On mahtava kuusi.
Voisin väittää em. tilanteessa voimaantuneeni, mutta sellaista tunnetta ei ainakaan tänään tuntunut.
Pistin saaressa olevaa soutuvenettä "talviteloille". Minulla ja kalakaverillani on ns. kolhoosivene, erinomainen jokivene, jota ei ole kertaakaan kesän aikana kuitenkaan käytetty. Olemme harkinneet sen myymistä ensi keväänä/alkukesästä.
Saaresta pois lähtiessämme kerroin vaimolleni, että ammattikalastajat kertovat ahventen, suurten meriahventen tulevan syksyisin karikoiden kupeeseen pienten kalojen perässä. Tiedä häntä, pitääkö paikkansa.
Joka tapauksessa veimme kaksi katiskaa nyt poikkeuksellisen myöhään Lehmikiven karikon kupeeseen. Paikkaan, jossa olen nähnyt kesällä verkkoja pidettävän.
Mielenkintoista nähdä viikonvaihteessa, onko tullut saalista. Jos katiskat ovat tyhjyyttä täynnä, ne tuodaan rantaan ja viedään varaston seinustalle odottamaan ensi vuoden alkukesää - kutuahventen sekä -haukien pyytämistä...
Ensi viikolla pitäisi käväistä vielä (ainakin) kerran kalassa - kesäpilkillä ja jigiongella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti