Kirjoitin kymmenisen vuotta sitten nimimerkillä otsikon tekstin, jota hiukan tuunailen, muokkaan:
Kuinka niin onneksi?
Onneksi siksi, että raskaan työviikon jälkeen perjantai-iltaisin pärähtää ympärilläni vähintään kolme iänikuisen vanhaa, kovaäänistä ruohonleikkuria käyntiin juuri kun olen asettunut terassille istuskelemaan mehulasin ääreen lukeakseni kaikessa rauhassa viikon lehdet.
No entä lauantaina?
Tasan klo 9 yhteensä viisi todella pahaäänistä, ilmeisesti totaalisen huoltamattomia ruohonleikkureita käynnistyy jotakuinkin säännöllisesti! Osa onneksi aika kaukana, mutta kiviin ja puunjuuriin ajamiset sekä ajurin reippaat kiroilut kuuluvat meille saakka...
No entä sitten sunnuntai?
Totta kai sunnuntaina tasan klo 10 käynnistyy kaksi isojen poikien lelua, päältäajettavat teholeikkurit.
Kaverit jyräävät iloisenreippaanäänekkäästi itse istuskellen kuulosuojaimet ja stereomusakuulokkeet päässä onnellisen tietämättöminä ympärilleen kylvämästään melusaasteesta.
Mutta ei hätää!
Kohta joka pihalla liikkuu lähes äänettömästi erilaisia sähköisiä, satelliittiohjattuja ja ohjelmoitavia ”ruohonrouskuttajia” omia aikojaan, joiden perusfilosofia on kaapattu laiduntavista eläimistä...
Kaikille meille mökkiläisille vapautuu runsaasti vapaa-aikaa, jonka toivottavasti ymmärrämme käyttää tehokkaasti hyväksemme.
Syksynodotusterveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti