Viestintää opiskelleet yleensä muistavat niin kutsutut Wiion lait, joilla on sukulaisuutta epäonnen airut Murphyn lakeihin. Jo edesmenneen viestinnän professorin Osmo A. Wiion lait osoittavat huumorin keinoin, kuinka vaikeaa on inhimillinen viestintä. Laki yksi kuuluu: viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Oma suosikkini on: on olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
Viime aikoina todellisuus on seurannut Wiion lakeja. Poliittinen keskustelu on viuhunut väärinymmärrysten pyörteessä. Some-aika suorastaan ruokkii ääliömäistä älämölöä. Sanoohan Wiion lakikin: mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
Ratkaisu ei silti ole mykkäkoulu ja vaitiololupauksen antaminen loppuvuodeksi. Kunnon keskustelua tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan. Konsensukseen nojanneessa Suomessa se on kuitenkin kivuliaan vaikeaa. Eriävä mielipide nähdään meillä usein provokaationa, niskurointina ja sodanjulistuksena. Niin sanottu keskustelu valahtaa nopeasti riman alle ja muuttuu tappeluksi.
Toimittaja Antti Lehmusvirta tapasi bisnesajattelija Nilofer Merchantin, joka on nimetty yritysmaailman kärkiajattelijaksi ja henkilöksi, joka todennäköisimmin muuttaa tulevaisuuden johtamista. Merchantin keskeisiä ajatuksia on, että yritykset ja bisnesmaailma kaipaavat yhä enemmän keskustelua, johon kaikki osallistuvat riippumatta asemastaan organisaatiokaaviossa.
”Jos alkaisimme arvostaa ideoita niiden itsensä vuoksi, emmekä sen perusteella, kuka ne esittää, pääsisimme innovaation seuraavalle tasolle”, hän toteaa.
Kunnon keskustelu tarkoittaa Merchantin mukaan myös ”tappelua”. Tällä hän tarkoittaa uskallusta esittää vaikeita kymyksiä ja kohdata älyllisiä konflikteja. Jotta tappelu olisi älykästä, se vaatii kuuntelua.
Tämän hetken yhteiskunnallisessa keskustelussa kuuntelu on aika hakusessa. Liian monella on käytössä kovempaa huutamisen strategia.
Kuuntelu ei ole ollut aikoihin muodikasta, koska se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä. Kannattaisi silti kokeilla. Harjoitukset voi aloittaa kuuntelemalla aluksi itseään. Millaisia sammakoita pullauttelee suustaan? Millaista oma puhe on, lannistavaa vai kannustavaa?
Sen jälkeen voikin olla tovin hiljaa ja kuunnella rauhassa muita. Tulkintojaan voi peilata Wiion toiseen lakiin: jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
Onneksi lakeja voi muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti