perjantai 25. syyskuuta 2015

Iltapäivällä katiskojen kokemista ja ongella istumista...

Kaivoin muutaman madon tonttimme kulmalta ja ajelin Hatisaareen. Ajattelin uteliaisuuttani käväistä katsomassa, kokemassa, onko "syyskatiskoissa" isoja ahvenia.

Menomatkalla huomasin kuusi joutsenta Selkäsaaren pohjoispääsyn hiekkamatalikolla. Ovat komeaa nähtävää...

Ei ollut katiskoissa kunnon saalista, ainoastaan toisessa muutama pieni ahven, jotka kaadoin takaisin mereen. Siirsi katiskat toiseen paikkaan, Lehmikiven karikon eteläpuolelle - merenpuolelle.
Istuin hetken aikaan karikon kupeessa ongella, mutta eipä ollut oikein syönnillä, tuli muutama pieni ahven. Siirryin tuttuun ja turvalliseen paikkaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään" ja keskityin asiaan.

Todettakoon, että jo menomatkalla huomasin kuusi joutsenta Selkäsaaren pohjoispääsyn hiekkamatalikolla. Ovat komeaa nähtävää...

Pilkissä, jossa on iso jigikoukku, oli aika nyppimistä, mato häipyi, selvä - se on särki, ajattelin. Otin käyttöön tavallisella koukulla varustetun pilkin. Sain "narratuksi" ison särjen välittömästi.
Tuttu rituaali > puolet särjestä ahvenen syöteiksi...

Kaikilla välineillä ja kaikilla syöteillä - madoilla ja em. särkisiivuilla - tuli muutama ahven. Tosin vain kaksi kunnon vonkaletta. Varsinkin toisen tarttuessa pilkkiin ajattelin, että koukku oli tarttunut pieneen uppotukkiin mutta eikös mitä, koukkuun oli jysähtänyt kunnon ahven...

Ahnehdin taas kerran liian suurilla särkipaloilla. Monta ahventa jäi saamatta veneeseen, irtosivat nostovaiheessa, sillä koukku ei tarttunut kalan leukaperiin riittävän hyvin.

Koko ajan oli kova tuuli, joka entisestään yltyi ja Ajoksen suunnalta lähestyi uhkaavasti sadepivi.
Kalastuvälineet kasaan ja puolikas em. särjestä lähistöllä norkoilevalle lokille. Se syöksyi mielellään nappaamaan makupalan suuhunsa melkein lennosta. 

Vaikka ajelin takaisin Hahtisaareen aika rivakasti, kastuin, sillä sade yltyi entisestään.

Kalat on taas perkattu ja pantu tällä kerralla pakastimeen.

Ahvenen perkeet jätin toistamiseen sanomalehden päälle tontin takakulmalle ison sembramännyn juurelle.
Aamulla ei todennäköisesti ole jäljellä muuta kuin kostea sanomalehti. Harakat, varikset ja todennäköisesti siilikin saivat taas herkutella perkeillä kyllikseen...

Niin ja taas tuttu loppukaneetti: Kyllä Kemi on kaunis kaupunki mereltä katsottuna - syksylläkin...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti